sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Positiivinen raskaustesti

Jatkuva huonovointisuus, nälkä, uupumus sekä hajuherkkyys sai vihdoin syynsä tuona iltana.
Tasan vuosi sitten sen tein, positiivisen raskaustestin.

On hetkiä jolloin haluaisin elää sen päivän uudelleen.
On hetkiä milloin häpeän ajatuksiani sekä tunteitani tuona iltana.

On hetkiä millon koen ylpeyttä siitä, että mä todella harkitsin äidiksi tulemista perinpohjin.
Ja jokaikinen hetki koen kiitollisuutta oikeasta päätöksestäni.

Voi kuinka olisin tuona päivänä osannut nähdä tulevan. Miksi pelkäsin elämäni loppuvan?
 Voi kuinka olisin tajunnut, että siitä hetkestä elämäni vasta alkoi.

Jos nyt menettäisin ihmeen joka sai nuo kaksi punaista viivaa aikaiseksi, elämältäni tippuisi pohja.

En ole koskaan tuntenut oloani näin onnelliseksi.

En ole koskaan kokenut olevani kenellekkään niin tärkeä kuin pojallemme.

Valitettavasti en osannut nähdä tämänhetkistä onnellisuuden määrä tuona testi päivänä.
Enkä ihmettele, sillä en ole koskaan kokenut tälläistä onnea.

Myös minä, niinkuin varmasti kaikki positiivisen testin tehdessään tarttuvat vielä kerran ohjelappuseen, vaikka se oli siinä tulosta odotellessa jo luettu sataan kertaan läpi.

Olihan se pakko vielä varmistaa
  mitä nuo kaksi punaista viivaa tarkoittaa.

Ensimmäinen reaktio tuohon oli tyhjyys.

Tuijotin itseäni peilistä ja ajattelin "onko tämä nyt sitä mistä ihmiset ovat puhuneet, elämän hienoin tunne, olla raskaana"

No jos  se oli sitä, se tuntui todella oudolta.

Muistan ikuisesti kuinka lopulta niistin  nenäni siihen ohje lappuseen, rypistin sen ja heitin roskikseen.
 Kesti kolme varttia kerätä rohkeutta vessasta poistumiseen.

" Mitä sä oikein sielä teit " ?

(jos mä vaikka sanon, että värjäsin tukkaa, tai lakkasin kynsiä)

"Apua, mä en tiedä miten tää voi olla mahdollista, mä oon raskaana"

Mitä mieltä sitten olen sanasta " vahinkovauva"... ? En tiedä olenko ainoa kuka ajattelee näin, mutta siinä vaiheessa kun raskautta päätetään jatkaa on lapsi toivottu ja suunniteltu asia.
Niin ja mitä tuolle tyhjyydelle tapahtui, tilalle tuli järjetön onni ja suojeluvaisto.
Tiedän olevani onnekas, ja olen hyvin kiitollinen siitä.





10 kommenttia:

  1. Vahinkovauva kalskahtaa minunkin korvaani aika pahasti :/ Edesmennyt mummoni sanoi aina, että hänen kuudesta lapsestaan yksikään ei ollut suunniteltu, mutta kaikki olivat erittäin tervetulleita. Itse pyrin sanomaan omasta suunnittelemattomasta raskaudestani samoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pisteet mummollesi taivaaseen, mahtavasti sanottu :) !

      Poista
  2. Ihana teksti, jota lapsettomankin on mahdollista ymmärtää - eri tasolla vain. Tykkään blogistasi ja ennenkaikkea asenteestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla, kiitos kivasta kommentista :)

      Poista
  3. Meidän lapsi on onnellinen vahinko sikäli, että lääkäri väitti, että en voisi tulla vielä raskaaksi :D
    En voi sietää sitä, että ihmiset, jotka harrastavat seksiä ilman ehkäisyä, eivät sitten raskauduttuaan ota vastuuta, vaan miettivät, pidetäänkö lapsi, kun se oli vahinko. Ei se ole vahinko, jos ehkäisyä ei ole. Se on jopa aika lailla se todellisuus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, on kyllä kannettava vastuunsa teoistaan, eri asia jos raskautuu ehkäisyn lävitse :)

      Poista
  4. Voi vitsi, ihana postaus! Täytyy ruveta seurailemaan sun blogia kun pääsen koneelle, vaikka itelläni ei oo vauvajutut ajankohtasia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa :) sun blogia mä oonkin lueskellut jo kauan, tykkään kovasti !

      Poista