perjantai 29. elokuuta 2014

moikkaamassa instagram ystävää

Viime lauantaina suuntasimme 112 km päähän Auraan.
Siellä meitä odotti Jenna ja Matias sekä Jennan järjestämät me&i -vaatekutsut.

Menomatkalla masussa oli vähän perhosia, sillä tapaisin Jennan sekä Matiaksen ensimmäistä kertaa, vihdoin.
Me siis ollaan tutustuttu instagramissa Niilon odotusaikana.
Turhaan ne perhoset masussa jylläs, ovella oli yhtä iloinen ja valloittava ihminen, juuri sellainen kun netin maailmassakin.



  Meillä oli Niilon kanssa "hovikuskit" mukana, tuon pojan kanssa on nimittäin mielenkiintoista matkustaa, jos kukaan ei ole pitämässä seuraa takapenkillä. Luulen tuon johtuvan pieneksi käyvästä kaukalosta, jonka tilalle onkin jo tilattu uusi isojen poikien turvaistuin
(tästä lisää heti kun tuo vain saapuisi postissa)

Menomatkalla oli tarkoitus pysähtyä lounastamaan sekä hankkimaan pienet tuliaiset Jennan perheelle. Matkanvarrella olikin sopivasti ihastuttava  Muurlan tehtaanmyymälä sekä ravintola. Talo täynnä  astioita, sisustusjuttuja, keittiövälineitä ja vaikka mitä !
Paikan kruunaa kaupan yhteydessä oleva pieni ravintola.
Valitettavasti sellainen paikka, jossa täytyy venyttää lompakon nyörejä, jos ei omista "en osta mitään"- taitoa, vaikka tuolta löytyykin super halvalla kaikkea kivaa.







 Kun kauppa oli ihasteltu läpi, herkut popsittu (paras koskaan syömäni lehtipihvi annos),  korut ja viinilasit shopattuna, tuliaiset Jennan perheelle paketoituna ja tietysti nimet ikuistettuna vieraskirjaan oli aika jatkaa matkaa kohti Auraa. 




Kun päästiin perille, ovella tosiaan odotti hymyilevä nuoriäiti, juuri sellainen Jenna kun osasin odottaa.
Ennen muiden vieraiden saapumista pojat touhusivat tyytyväisinä toisiaan ihmetellen, mutta itse vaatekutsujen esittely vaiheesta Niilo ei tosiaankaan välittänyt.
 Ensimmäisen minuutin aikana alkoi hieromaan silmiään, haukotteli sekä rimpuili sylistä lattialle ja lattialta halusi heti takaisin syliin,vaikka menomatkan nukkuikin suurimmaksi osaksi väsymys oli huipussaan. Eipä kelvannut äidin syli, leikkimatto eikä edes Matiaksen pehmoinen sänky.

Känkkäränkkä suostui istuskelemaan vain pieniä hetkiä jalkojeni juuressa, kunnes kyllästyi. Meiltä meni siis hieman ohi nuo itse vaatteet, eipä siis tullut tilailtuakaan mitään.





Meitä äitejä yhdistää papupadan taitojemme sekä samanlaisen elämäntilanteen lisäksi, meidän pienet SUURET rakkaudet.
Pojilla on siis kahden kuukauden ikäero ja syntymäpainot huitelivat molemmilla 4,5 kg hujakoilla.
Kerrankin Niilo ei näyttänyt 1- vuotiaan kokoiselta ikäisensä rinnalla.
Ihanat jässikkämme, farkkupöksyineen.


Kotimatkalla maistui pojalle uni, äidin huivin alla.
Ja niin kyllä nukahdin itsekkin.
Meinaan kyllä tuo 10 kiloisen poitsun kanteleminen käy ihan salitreenistä.
Onneksi oli nuo kuskit matkalla mukana,
kyllä olis muuten pitänyt käpertyä Jennan ja Matiakasen kainaloon nukkumaan yöksi.

Kiva päivä, tällaisia lisää.


Oletteko te löytäneet kavereita/ystäviä instagramista?  Lähdettekö rohkeasti tapaamaan internetin maailmasta tuttuja tyyppejä? :)


6 kommenttia:

  1. Instagram-tuttuja minulla ei ole, mutta muuten netistä on kyllä löytynyt ihan upeita tyyppejä! :) Erityisesti blogin kautta olen saanut tilaisuuden tutustua moneen samanhenkiseen äiskään ja osan kanssa meistä on tullut todella läheisiä ystäviä.

    Nettituttujen tapaaminen ensimmäistä kertaa voi tietysti jännittää, mutta itse en ainakaan ole katunut kertaakaan että lähdettiin rohkeasti sopimaan treffejä mammojen kanssa - kyllä kannatti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aikoinaan löytänyt mun miehenki irc- galleriasta 7- vuotta sitten :) ja oot niin oikeessa, on ihanaa kun löytää uusia kavereita äitiyden kautta täältä netistä, moneen oonkin jo tutustunut blogin ja instagramin kautta :)

      Poista
  2. Löysin blogisi tänään ja vietin koko iltapäiväni sen lukemiseen. Enkä voi sanoa muuta kuin että sä olet kerrassaan UPEA! Suorastaan kadehdin sun hiuksia jotka ovat aina niin kauniisti, puhumattakaan miten tyylikäs olet.
    Itelle tuli aika landepaukku fiilis omien vaatteiden kanssa kun sinua katsoo.
    Wau! Oot upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas, sun kommentti oli kyllä todella piristävä :) tuntuu että kuljen ryysyissä päivästä toiseen ja tukka pika nutturalla aamusta iltaan... Kiitos ihanasta kommentistasi, se sai hymyn huulille. Niin ja tervetuloa seurailemaan blogia ;)

      Poista
  3. Instagramista en muista saaneeni kavereita, mut blogien kautta sitäkin enemmän. Jotku kiroo nykyajan somea, mut musta tää on kyllä ehdottomasti rikkaus varsinkin tällaselle äiti-ihmiselle, joka kaipaa seuraa muista äideistä!

    Jennanhan mä tunnekin jo eskarista (vai ekalta luokalta).. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, rikkaus kyllä omallakin kohdalla ollut ehdottomasti :) en kadu sekuntiakaan blogin yms nettijuttujen ylläpitämistä, monia ihanien äitien kanssa jutellut ja tavannut. Aijaa sieläkin tunnetaan siis Jenna :)

      Poista