torstai 9. lokakuuta 2014

bloggaajan ajatuksia

Tämä teksti on pyörinyt luonnoksissa, jo useamman kuukauden. Lukiessa uusinta Kaksplussaa, törmäsin otsikkoon "äideistä tuli blogitähtiä", jossa aiheena oli Kiljuva pikkunälkä  blogin Demi ja hänen elämänsä bloggaajana .Tuota tekstiä lukiessa päätin kaivaa luonnoksista tämän tekstin ja kirjoittaa sen loppuun, vihdoin.

Itseäni en pidä pienen blogini kanssa minään blogitähtenä, mutta bloggaavana äitinä kylläkin.
Olen viimepäivien aikana pyöritellyt päässäni paljon kysymyksiä ja ajatuksia blogini suhteen. Miksi blogata? Mistä löydän aikaa bloggaukselle? Tärkeimpänä kuitenkin ajatus siitä, miksi en uskalla blogata rohkeammin?

Tällä haen siis takaa sitä, että miksi en kulje kamera kaulassa, jos kerran haluaisin? Miksi en uskalla tuttavien luona kahvitellessa kysäistä "jos ottaisit kuvan blogiini?  En kehtaa napata sitä selfietä tai sitä kuuluisaa mumfieta joka paikassa, vaikka oikeasti haluaisin.
Tämä ujous blogiani kohtaan ei näy ehkäpä päällepäin. Helppohan se on linkittää uusin postaus Baby Showerin facebookkiin tai vinkata kuvalla instagramissa päivitetystä blogista, välittämättä siitä löytyykö seuraajien joukosta työkaveri tai vaikkapa naapurin rouva.



Välillä koen tunnetta, etten anna blogilleni kaikkea.Vaikka postaukset vievät aikaa, kuvat pyrin pitämään laadukkaina, kirjoitan tekstiä harkiten silti tiedostan, että joku kipinä tästä vielä puuttuu, jotta blogini olisi täysin omannäköiseni. Vaikka blogini kuuluukin perheblogien kategoriaan, täältä ei esim. löydy lapsestani neuvolatietoja. Blogini on alun perin sisältänyt asiaa äitiydestä, joten olen alkanut miettimään Baby Showerille uutta nimeä, kun eihän tämä nyt pelkkää  "vauva suihkuilua" enää ole, vaikka Niilon kanssa yhdessä blogissa seikkaillaankin. Eli perheblogi kategoriassa aion joka tapauksessa pysytellä.

On onni, että oma perhe ymmärtää intohimon bloggaamiseen sekä kaikkeen mikä siihen liittyy, vaikka saankin avomieheltäni kameraa ojentaessa vastauksesi suuren huokauksen. Huokaus ei enää hetkauta. Tiedän ettei kyse siitä, että hänen mielestään kuvailu on ajanhukkausta, varsinkin jos laitan ne blogiini. Huokaus johtunee siitä, että taidan olla hieman kriittinen, joskus jopa liiankin. Ja jatkossa en aio välittää katseista mitä saan lenkkipolulla kuvatessani tai jos joku miettii miksi otan sata kuvaa keinuvasta lapsesta, siinäs miettikööt.




Koen ylpeyttä siitä, että olen aikaansaanut oman blogin. Se ei ole vielä sitä mitä haluaisin, tai oikeastaan paremmin sanottuna blogillani on nyt hyvä pohja, jota aion työstää eteenpäin. Aioin siis jatkaa samaan malliin, samalla yrittäen kukistaa tuota ujoutta rakasta harrastustani kohtaan. Ja tuoda ripauksen sitä omaa blogiini lisää. Mielestäni bloggaus on harrastus siinä missä mikä tahansa muu. Siihen saa kuluttaa aikaa, siihen täytyy suhtautua intohimolla. Tuskin kukaan kirjoja rakastava häpeilee kirjastokorttiaan? Miksi mun sitten pitäisi piilotella kameraani?

Jos kipinää bloggaukseen ei olisi, en usko pääseväni eteenpäin. Täytyyhän sitä tehdä sellaisia asioita, mistä itse tulee onnelliseksi. Olen muutenkin ihminen, kuka tykkää asettaa itselleen tavoitteita, en sitten tiedä kuinka hyviin tuloksiin aina tavoitteisani pääsen. Yritys on kymmenen ja toivotaan, että löydän sen "jonkun puuttuvan". Blogi on sellainen paikka missä voin toteuttaa itseäni. Ja niin aion tehdä jatkossakin. Nyt aion puskea eteenpäin sata lasissa.

Antaa siis blogin, ig:n sekä facebookin laulaa, se vaan tuntuu nyt oikeelta.

Ja nyt otan avosylin vastaan kaiken, ruusuja sekä risuja!

10 kommenttia:

  1. Todella hyvä kirjoitus ja hyviä ajatuksia! <3 Ihmisen kannattaa tehdä sitä mistä nauttii ja olla ylpeä siitä. Luulen, että missä tahansa voi päästä hyvin pitkälle, jos tavoitteet ja unelmat on todellisia. Ei kannata liika miettiä mitä ne muut ajattelee, vaan tehdä sitä omaa juttua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot niin oikeassa! Jaksat aina kommentoida niin positiivisesti ja ymmärrät mitä haen jutuillani, kiitos <3

      Poista
  2. Musta sun blogi on ihana, enkä mä ainakaan kaipaa kaikilta bloggaajilta niitä "henkilökohtaisempia" asioita. Reippaampi postaustahti olisi kiva, välillä oikein odotan sun tekstejä :D mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin, miksei tekstejä tule niin tiuhaan :D Toivottavasti löydät vielä sen selkeästi oman linjasi bloggaajana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, joo mä päätin jo alussa että rajaan kyllä tarkasti ne henkilökohtaisimmat asiat täältä pois. Hei mähän oon parantanut postaustahtia ;) ! Ihana tietää, että odottelet sielä juttujani :)

      Poista
  3. Mulla ehkä heittelee oman bloggauksen kanssa samoista syistä asiat ihan laidasta laitaan. Ehkä siksi, koska aloitin blogin ihan tajunnanvirtana ajat sitten Helmiblogeissa ja siirsin bloggerille lifestyle-blogina. Nyt siihen elämäntyyliin vaan yksinkertaisesti liittyy eniten pieni vauva.

    En silti kehtaa mainostaa blogiani, pyytää ihmisiä kuvaamaan sitä varten tai myöntämään rohkeasti omasta bloggauksesta. Henkilökohtaisimmat asiat jäävät pois, mutta välissä kun sapettaa oikein urakalla, täräytän asioita, joita ei kannattaisi täräyttää. Onneksi tuosta olen jo paljon oppinut poiskin ja toisaalta postaan siltikin asioista, joissa uskallan seisoa mielipiteideni takana. Miksihän sitä ei kehtaa? Onkohan sillä mitään väliä, mitä ne muut meistä ajattelee :D ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ajatuksia :) totta, mitäs sillä nyt on väliä mitä muut ajattelee, enkä ees tiedä miks ujostelen kun ei kukaan oo mitään negatiivista edes sanonut.. Ehkä joskus kuulee et miks vapaaehtosesti jaat omaa elämää kaikille, mut enhän mä todellakaan kaikkea tänne kerro, se nyt olis jo huolestuttavaa :D

      Poista
  4. Mulla on iha sama juttu! Mä en kehtaa kuvailla jos joku näkee, enkä varsinkaa pyytää ketää kuvaamaa mua :D ja enkä oikeestaa muutekaa hirveesti puhu ees bloggaamisesta, kun tuntuu etten vielä ole kunnon bloggaaja kun ei oo nii paljoo lukijoita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niih ehkpä jos olis tuhansia lukijoita, osais olla silleen "mä oon bloggaaja" helpommin :) mut bloggaja olet samalla tavalla mun silmissä kun isompien blogien pitäjät ;)

      Poista
  5. mä oon aina tykänny sun blogista, ihan siitä asti kun oon tännet eksynyt. en tiedä mikä tässä on, mutta mulle on alusta asti välittynyt tekstin kautta itselleni sellasta lempeää ja rakastavaa oloa. Se jotenki hehkuu täältä sun kirjotuksista.

    Mulla on sama etten kehtaa mennä joka paikassa kamera mukana (okei nyt se on suurrimmaks osaks laiskuudesta kiinni, kun on tosiaa tottunut kännykän kameraa.) Mulla on kyllä mies, mutta hän ei osaa kuvia ottaa :-D jotenka siitäkään ei oo apua.

    Mutta mun mielestä sun ei tarvis muuttaa blogia ollenkaa. Tää on ihan yhtä ihana kun alussakin :-) Mutta ymmärrän tuon itsekriittisyyden :_D samaa poden omassa blogissani. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva kuulla, että tykkäät blogista. Tarkoitukseni ei ookkaan muutta blogini sisältöä radikaalisti, vaan keksiä joku osuvampi nimi blogille sillä enemmän kirjotain itse äitiydestä kun vauvasta. Mutta mä luulen, että tuon nyt ekaksi vaan enemmän lifestyleä tähän mukaan ja välillä sitten postailen sen lisäksi syvemmin ajateltuja tekstejä, olisi nimittäin hauska päivittää useammin mutta mun asia teksteissä menee aika kauan kun niitä luonnostelee ja keksii kirjotettavaa, mut sellasen höpölön jutut päivittyis nopeammin :)

      Poista