tiistai 7. lokakuuta 2014

Täytyyhän äidin nyt kokata osata

Vai mitä? Äidiksi tulon jälkeen, oon ruvennut enemmän miettimään mitä suuhunsa pistää.
Mistä ruokaa tulee? Mitä ruoka sisältää? Niin ja ennen kaikkea miten sitä oikein valmistetaan?

Oikeastaan jo raskauden viimeisellä kolmanneksella, kun raskausdiabeteksen oireet antoivat ensimmäisiä merkkejään, rupesin miettimään mitä mä suuhuni pistän. Yllättävää, ettei hyllyltä voinutkaan valita sitä terveelliseksi luulemaani rahkaa, yllättäen se sisälsikin kourallisen sokeria. Ja kuinka iloisesti lampsin seuraavalle neuvola käynnille ylpeänä kertoen, että olen elänyt hedelmillä. Kunnes pienen lamppujen sytytyshetken jälkeen, mulle valkeni sana hedelmäsokeri.



En oo koskaan ollut mikään keittiönhengetär. Lempiruokiini kuuluu tortillat ja erilaiset salaatit. Eli sellaiset helpot sapuskat vie voiton myös makunsa puolesta. Koulussa rakastin pinaattilettuja ja töihin nappaan mukaan milloin mitäkin. Niin ja onhan niitä päiviä, kun oikein havahdun laskemaan kuinka monta kertaa lapsi on nyt syönyt, ettei nyt vaan jäisi välipala välistä, kiireellisestä päivästä huolimatta viidesti mä lusikoin Niilon suuhun ruokaa. Niin ja en mitä tahansa ruokaa. Olen siis laiska valmistamaan itse, mutta kaupanhyllyllä lastenruokia valitsemassa nappaan luomun ja sen mikä ei sisällä lisättyä sokeria. Suunnitelmissa olisi viikonloppuna valmistaa pakastimeen isot määrät erilaisia soseita, vihdoin kun uudesta kodistamme löytyy pakastin (elämä ilman pakastinta oli kyllä haasteellista).



Nyt on tullut aika myös parantaa omia syömiskuvioita ja syödä muutakin kuin aamu smoothie ja pari palaa leipää päivän mittaan. On tullut myös aika opetella kotiruokien tekemistä. Ja vihdoin kun päivässämme alkaa olemaan selkeää rytmiä, aika ei ole enää tekosyy. Olen jo ennenkin täällä blogin puolella heittänyt hyvästit kotiäidille, joka tuoksuu kilometrien päähän vastaleivotuille sämpylöille. En siis vaan osaa olla sellainen, mutta perinteisiä ruokia mä todella haluan oppia valmistamaan. Olisi mukava, että takaraivossa olisi muutama sellainen hyvä takuuvarma kotiruoka hitti. Nuo vuodet kun tuppaa vierimään vauhdilla, niin pianhan meiltä jo löytyy Niilon leikkikavereita ja olishan se nyt noloa, jos en osaisi kaveruksille kotiruokaa valmistaa.


Ja mitä tähän kokkaus puoleen nyt tulee, ensimmäisenä "täytyyhän äidin nyt kokata osata" resepti vihkoon päätyi pinaattiletut. Niin ja ettei nyt kukaan mua hölmönä pitäisi, näihin kyllä lorahti ohjeiden mukaisesti täysmaitoa sekä voita. En siis ihmettele, että ne maistuivat. Jos sitten ensi keralla valmistaisi jotain kevyempää. Nappasin muuten reseptin täältä .



15 kommenttia:

  1. Itse kanssa olen nyt miettinyt mitä syön ja milloin syön.

    Kun meilkäkin on nyt rytmit, ja kohta olivia syö samaa ruokaakuin mekin. Niin kun olivialle haluaa vain terveellistä ruokaa niin itsekkin tulee samalla syötyä tervveellistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, eli on vallanmainio hetki opetella itsekkin terveellisen ruoan syöjäksi :) ei tulis mielenkään joo opettaa omia tapojaan herkkuihin lapselleen, olen päättänyt etten edes karkkia anna kunnes osaa sitten itse kysyä saako herkkuja maistaa :)

      Poista
  2. Kuulostaa tutulta! Äidiksi tulon myötä myös minun oli opeteltava ruoanlaittotaidot keittiössä :) Nykyään olen jo ihan kelpo kokki! ;)

    Kirjoitin juuri itsekin aiheesta;

    http://mkasvukipuja.blogspot.fi/2014/10/kolmen-hn-ruokapolitiikkaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin, etten oo ainoa täs nykymaailmassa kuka ei oo oikeen tonne keittiön puolelle pahemmin eksynyt.. Kyllä pastat, keitot ja sellaiset helpot onnistuu mut vähänkin jos pitää itse sekotella aineksia niin reseptiä tarvitsen. Kiva, kun linkitit, käyn kattoo kun ehdin :)

      Poista
  3. Mun täytyy myöntää. Mun mies kokkaa usein meille seuraavan päivän ruoan illalla :D Mä saan aikaan niin mautonta sapuskaa että tämä on jäänyt jotenkin päälle...

    http://aitinaomanlainen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, että on kokkaustaidot omistava ukkeli ;)

      Poista
  4. Sen jälkeen, kun miehen löysin oli pakko panostaa kokkailuun =) Nyt sujuu jo moni ja onhan tässä ollut 3 vuotta treenausta takana! =)
    Makaronilaatikot,Lasagnet, keitoit, kastikkeet, kanat ja leikkeet! Pari kertaa kun tekee niin jää hyvin mieleen. Soveltaminen vasta mukavaa onkin kun siihen uskaltaa siirtyä.
    Ensimmäisenä tein niinkin rohkean teon ;) , laitoin Lasagnen tomaattikastikkeeseen punkkua. Antaa muuten kivasti makua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sovellan yleensä pastat, risoton tyyppiset jutut ja munakkaaseen oon hyvä keksimään kaikkea :D kyllä mä viel opin :)

      Poista
  5. Vaikka olen sinun lukijana, niin voin sen kertoo että en ole pahemmin seurannut blogiasi. Joten sinun on turhaa tulla väittämään minulle, että matkisin sinun postausta. Kaikenlisäksi, on säälittävää tulla syyttelemään anona. Arvelinkin, että sussa on jotain mätää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka VEERA ! Ensinäkin, olen käynyt kommentoimassa ihan omalla profiilillani. Ja en ole ainoa kuka kyseisiin kuviin on kiinnittänyt huomionsa, ihan ystävällisesti kommentoin sinulle. Ja tuollainen herneiden vetäminen kertoo vain enemmän mahdollisesta matkimisesta.

      Poista
    2. ja hei huomasitko, itse kommentoit mulle anonyyminä :DD

      Poista
    3. Hetkinen hetkinen!
      Eipäs anneta Tiialle kunniaa anonyyminä kommentoinnista. Minä se asian huomasin ja Tiialle vinkkasin. Kommentoin myös sinulle Veera anonyyminä, sillä en kirjoita blogia, joten en omaa mitään bloggertms tunniksia. Ja on onni etten kirjoita, koska matkisit kuitenkin :*

      t. Laura Lohjalainen

      Poista
    4. Se en siis ollut minä, mä kyllä kommentoin asiani omalla nimelläni, mutta asiaa en enää kommentoi ja toivon etten jatkossa törmää tälläiseen. Kiitos teille, ketkä piditte puoltani turhassa syyttelyssä :)

      Poista
  6. Luin myös Veeran postauksen tästä aiheesta. Ensimmäisenä tuli mieleen et mähän luin jo tän postauksen. Mut sit tajusin että se olikin tiian blogista mistä mä luin. Kiinnitin kuvien samanlaisuuteen erityisesti huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukvava, että Tanja kommentoit ihan omalla pfofiililla, niin ei tarvitse miettiä kukakohan on kommentin takana. Kyllä, itsekkin ihmettelen suuresti nimenomaan kuvien yhtäläisyyksiä.

      Poista