keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Minustako kahden lapsen äiti ?

Toissapäivänä tartuin hieman leveämmällä otteella vaunuihin, suoristin selkäni ja otin reippaita harppauksia tomerana eteenpäin samalla ääneen tokaisten "nyt mennään Niilo ja Paavo". En tiedä mitä tapahtui, päässäni varmaan pimeni kun kuvittelin työnteleväni onnellisena tuplarattaita. Luojan kiitos, tuo kyydissä istuva tyyppi ei vielä osaa kysyä  äiti kuka on Paavo? Ehkä se on joku äidin mielikuvitus tyyppi?

Ja hei se tyyppi on sellainen mistä ei kannata isille mainita, se saattaisi repiä pelihousunsa.

Vauvakuumetta minulla ei ole ja jos se nyt hetkittäin nousee, se laskee hyvin nopeasti. Kuume ei ole päässyt vielä kertaakaan nousemaan kovin korkealle, sillä sen hillintää edesauttaa jokapäiväinen tunne kahden käden riittämättömyydestä. Itsehoitolääkkeenä toimii myös VIISI kertaa yössä heräävä esikoiseni. Sitä itkupotkuraivaria kuunnellessa suunnittelen pitäväni jalat ristissä loppuelämäni, mies parkani. Äitien tehtävä on tietysti valvoa lapsen unta saman katon alla,  mutta kirjaimellisesti jos valvot kuukausia putkeen korvatulpat niin syvälle tungettuna, että niiden pois ottamiseen tarvitaan pinsetit on mielestäni aika kysyä rehellisesti itseltään, olisiko minusta tähän toistamiseen? Ajatelkaa minä en osannut edes vastata parhaalle ystävälleni kysymykseen, miten sinä jaksat? Mumisin ja sain sanotuksi hiljaa huuli vapisten, koska on pakko. Hän ehkä olisi paremminkin halunnut kuulla kuulumisiani. Voiko olla niin väsynyt, ettei minulle yksinkertaisesti kuulu yhtään mitään?

Vaikka kaivoinkin Niilon ultrakuvat ja esittelin ne hänelle, ei todellakaan tullut fiilistä että voi miten söpöä jos hän tutkisi pikkusisaruksensa tuoreita ultrakuvia. Tiedättekö mulle tuli sellainen välähdys facebook päivityksestä " siinä se YLPEÄ isoveikka ihmettelee masussa kasvavaa sisarustaan, jonka laskettu aika on kesäkuussa 2015 ". Voi apua ajatuksin saa minut vapisemaan kauhusta. Vaikka tuo 8 kuukautta juuri täyttänyt pieni miehen alku tuskin tiedosti mistä keskustelemme, hänen ilmeensä tilanteeseen oli aika osuva. Se tiukka katse ja pieni kulmien kohotus oli selvä merkki, mutsi hei et oo tosissas? Mihin minä tokaisin hetkeäkään miettimättä 

"kultarakas älä pelkää, eiköhän sinussa riitä haastetta kerrakseen "


Vaikka mieheni vitsaileekin masuani tökkien "kuka siellä, huhuu? "emme ole silti vielä puntaroineet tulevaisuuttamme lapsiluvun suhteen. Saa onnitella pienestä pömpöstä, mutta valitettavasti se johtuu vaan litroista energiajuomaa kun tuo kahvi ei uppoa ja hereillä on pysyttävä.

Edelleen hyvin levottomien öiden jälkeen tunnen kuolevani. Joka aamu mietin, kenet soitan apuun vai juoksenko suoraan naapurin ovelle itkemään? Kunnes havahdun todellisuuteen ja tajuan, että päivästä on selvittävä itse. Mutta se ilo mikä lapseni silmistä loistaa ja se hymy mikä hymyilee leveästi aamuisin äidin nähdessään saa puskemaan minut eteenpäin. Ja luojan kiitos, minulla on kohtalon tovereita, ketkä tsemppaavat ruikutukseeni heti aamu tuimaan.



Miksi sitten kuvittelen arjen myllerryksen keskelle tuon Paavon? Onko se joku itsesuojelu vaisto päivittäin minut valtaavaan tunteeseen, äitiys on minun juttuni ei muuta kuin peitto heilumaan ja lisääntymään?

Siis mitä ihmettä, voiko ihminen olla valeraskaana? Vai voiko yliväsyneen äidin tunnusmerkkejä pesänrakennusvietti? Vai tosissaniko minä harjoittelen elämää kahden lapsen kanssa? Juuri tuossa yhtenä yönä valtavaa kiukku kohtausta rauhoitellessa tokaisin, että onneksi näitä tapauksia on taloudessamme vain yksi. Miltäs se sitten tuntuisi kun toinen luovuttaa niin toinen vasta aloittaa orkesterin? (voi kaksoslapsien äiti ja isi parat). Olisiko musta sen sirkuksen tirehtööriksi? Saisinko kappelimestarin tapaan orkesterini puhaltamaan samaa säveltä? Tuskinpa, kun yhdenkin lapsen kanssa elämä tuntuu hyvin haasteelliselta. Onko minulla oikeasti vauvakuume, kun jatkuvasti kuvittelen tilanteita kahden lapsen äitinä? Miten selviäisin vaipan vaihdosta, kun toinen lapsi popsii sillä aikaa koiran nappuloita?

No joka tapauksessa, vielä olisin liian väsynyt nauttimaan uudesta raskaudesta, joten turhaan tässä murehdin. Kuhan purkasin väsyneen kotiäidin ajatuksia, jotka ovat pyörineet kovasti mielessä johtuen siitä, että monet kyselevät tulevaisuuden suunnitelmistani. Minne menenkin saan kysyvän katseen jo heti ovella, hyvä ettei tunikan alle kurkisteta. Hei ihan totta, siellä ei ole ketään. Edelleenkin peittelen vain rohmuamistani. Pitikin joskus mennä sanomaan "en halua lapsille kovin suurta ikäeroa".

Tiedostan silti, että äitiys on se minun juttuni ja haluan ehdottomasti lisää lapsia, mutta tällä hetkellä vastaan otsikon  kysymykseen topakasti EI ! Haluan äidiksi joskus toistekkin, mutta en vielä. Vaikka lapsia ei vaan tehdä vaan niitä suodaan, jokainen voi silti halutessaan miettiä onko itse ajautunut tilanteeseen missä taapero sytyttää lähestulkoon tulipalon ja vastasyntynyt ripuloi pitkin sänkyään? Ja kyllä, minä suurentelen mielikuvaani kahden lapsen kotiäitinä, se on hyväksi minulle. Rehellisesti sanoen sytytyslankani ei näillä unilla kestäisi millään tietoa uudesta perheenjäsenestä.  Räjähdys tapahtuisi juuri väärään aikaan, juuri näihin aikoihin kun, haluan antaa jakamatonta huomiota esikoiselleni. Olisi aivan eri tilanne jos lapsemme nukkuisi, pystyisin ajattelemaan aamulla muutakin kuin "päivästä selviytymisen suunnitelmaa". Ensimmäisestä raskaudesta nautin ja haluan tuntea siitä suurta nautintoa myös ensikerralla. Eli kattellaan sitten syssymmällä!
 

Mites siellä, joko se lapsilukunne on täynnä? Milloin iski ensimmäinen vauvakuume esikoisen synnyttyä?




24 kommenttia:

  1. Mulla ei niinkään ole vauvakuumetta, mistä 3kk poikanen on pitänyt huolen, mutta masukuume kyllä! Onko tökerösti sanottu, kun voisin ottaa masun, mutta en vauvaa. :D Tosin niin ei minun pötsini siitä hirveästi eroa, mutta kuitenkin.

    Ei tarvita koliikkia, välillä voi olla muutenkin raskasta jos vauva ei nuku. Olen tsempannut sua instassa muutamaan kertaan ja harmikseni voin kertoo, että nyt meilläkin on jo parin viikon ajan menny yöt ihan metsään, kun poika ei nuku kuin pari tuntia yössä, toivottavasti olis joku ohimenevä vaihe. Mutta viime viikot ovat kyllä tehneet tehtävänsä ja vieneet vauvakuumeen unholaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekana kiitä niistä tsempeistä mitä oon sulta saanut, kiitos. Mullakin ajoittain olo, että haluaisin taas raskaaksi mutta tosiaan tuo valvominen on saanut ns.järjen päähän :) mä rakastin masua, voisin ottaa sen takas !!

      Poista
  2. Hei! Jos yhtään helpottaa niin et ole yksin. Itse en ole myöskään nukkunut kohta 10kuukauteen kokonaisia yöunia. Minulla taas on kyllä jo vauvakuume tullut mutta mietin myös tätä kulunutta vuotta kuinka rankkaa on ollut, vaikka helppo vauva on ollutkin. Luulen että ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki on monta kertaa vaikeampaa ja UUTTA ellei ole vauvoista kokemusta. Se syö myös voimia unettomuuden lisäksi. Muistetaan että jossain vaiheessa kaikki helpottaa, myös yöt ja nukkumiset :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, totta. Kaikki uuden uudeden oppiminen ja totuttelu äitiyteen vie jo itessään voimia älyttömän määrän. Kiitos tsempeistä ja oon palaamassa viel asiaan, unijuttuja kirjottelemaan. Mukava, että kohtalon toveri ilmottautui :)

      Poista
  3. Meilläkin heräillään nyt varmaan about 5 krt yössä. Tää kuukaus tehty ahkerasti hampaita. Onneksi nukahdetaan molemmat nopsaan kun laitan tissiä suuhun. :D eli meillä ei kyllä oo ollut enää rankkaa. Ekat 5 kk oli kyllä, kun piti joka ilta hytkyttää sylissä itkevä vauva uneen...välillä heräs kun laski...saatto joutua toistamaan tota monta kertaa, ennen ku jäi nukkumaan (ei nukahtanut tissille enää). On tää sellasta vaihetta vaiheen perään... Mut ajoissa vaan itekin nukkumaan! Mä en voi juoda kahvia/kofeiinia nyt juuri ollenkaan, edes aikasemmin päivällä, muuten pyörin vaan illalla sängyssä, enkä saa millään unta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitikin juoda kofeiinia illalla joten täällä ollaan hereillä kellon näyttäessä 4.07, lapsi nukkuu mut mä vastailen kommentteihin... Kiitos kommentista ja super paljon tsemppiä sinne! En osais kuvitella että olisin iho kontaktiassa öisin niilon kans, mut se johtuu vaan siitä etten imettänyt. Toivottavasti, siellä päin nukutaan pian paremmin, meillä alkaa jo olla luksusta suoraan sanottuna ;)

      Poista
  4. Ihana katsoa sinun poikaasi, kun omalla juuri sama haalari ja molemmat punahiuksisia. Välillä tuntuu, kuin katsoisi pojan vauvakuvia. :D ..odota vain niin kyllä se vauvaintoilu toisesta vielä saattaa iskeä. Terveisin; minuun iski ja kovasti (voit lukea blogista jos kiinnostaa.. ;)..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen ehdottomasti, kun ehdin! :) hihi, samikset <3

      Poista
  5. Minä en juuri ole nukkunut viimeiseen seitsemään vuoteen. Neljä kertaa tässä on keritty raskaana olla, tuorein tulokas on melkein 6kk. En ymmärrä mikä saa pään niin sekaisin ( ehkä se on se univelka), mutta haaveilen vielä yhdestä tai kahdesta pienestä lisästä perheeseen, tosin vasta muutaman vuoden päästä. Yksi vaikea lapsi on vähän niin kuin kaksi lasta. Ja kolme menee siinä samassa kuin kaksi. Ja mitä enemmän niitä vauvoja tekee, niin sen helpompia ne nuorimmaiset aina on. Tai näin mä ainakin uskottelen itselleni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahahah! ihana tuo " en ymmärrä mikä saa pään niin sekaisin" mäkin luulen, että se on vaan se väsymys. Kyllä mä viellä toisenkin lapsen haluaisin ja ehkä kolmannenkin, mutta vielä ei vaan oo aika :) Anteeksi, että kommenttiin vastaaminen kesti hieman :)

      Poista
  6. Meillä tytär alkoi nukkua heräilemättä vasta 1v3kk ikäsenä.. muistaakseni.. Ja nyt kun nukutaan yöt hyvin, niin voisin kuvitella selviytyväni kahdestakin. Mutta en haluu taas semmoseen "kun tästä päivästä selviin"- kierteeseen. :D Siispä odotellaan jos joskus ollaankin taas niin hulluja, et aletaan lapsesta haaveilla. Ehkä semmone 4 vuoden ikäero vois olla hyvä! :D Isompi lapsi sit ymmärtää jo olla syömättä niitä koirannappuloita yms. ;)
    - Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sieläkin siis ihan kiitettävästi valvottu, hatun noston paikka. Meillä yöt on nyt helpottaneet, mutta remontti hommat on pitänyt mua poissa blogin äärestä joten tähänkin kommeentiin kesti vastata, pahoittelut siitä :) Ja totta, ei kai se isompi sitten enää niitä nappuloita popsi. Saa nähdä kuinka isoksi tuo esikoinen ehtii kasvaa kun tulee olo, että olisi toisen lapsen aika. Ainakin vielä riittää tuo yksi, kuka tosissaan syö niitä koirannappuloita jos ei ole silmä tarkkana :D

      Poista
  7. Täällä ei ole vauvakuume vieläkään helpottunut vaikka poika syntyikin noin 8kk sitten ja heräilee myös edelleen öisin usein.. Haluaisin lapsille pienen ikäeron, mutta järki sanoo ettei vielä:).

    Erimielisyyksiä miehen kanssa lapsiluvusta, hän haluaa kaksi ja minä kolme, ei auta kuin toivoa kaksosia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ees oikestaan tiedä, mikä on se oikea määrä tai toive lapsiluvun suhteen :) ensimmäinen oli ylläri, mutta voi olla ettei niitä pystykkään vaan pyöräyttelemään sellaista lukua kuin haluaisi. no jokatapauksessa 2-3 lasta on sellanen mun unelma :) Itellä on isoveli, ja oon suunnattoman ilonen siitä että on ollut kotona aina leikkikaveri, parin vuoden ikäerolla.

      Poista
  8. Täällä ei vauvakuumetta vielä ole (herra 6kk), tavallaan ilahtuisin jos ois toinen tulossa, mutta järki sanoo, ettei minusta ole kahden ihan pienen lapsen äidiksi, että 3-vuotta ikäeroa on minusta hyvä.. :) Vauvan voisin ottaa, mutta sitä jumbo mahaa en. Nimim. ex-jättimaha mallia 2014. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samoja ajatuksia, mäkin varmaan ilahtuisin ja olisin että ihanaa jos raskautuisin nyt, mutta sen ei pitäisi olla mahdollista tällähetkellä ;) Mulla oli myös VALTAVA masu, mutta ihana sellainen <33

      Poista
  9. Meille lettiin toivoa toista lasta kun esikoinen täytti vuoden, muutaman kuukauden päästä olinkin raskaana. Yt kun toinenkin vauvavuosi on takana (rikkonaiset yöunet valitettavasti eivät..) niin kummasti sitä on mielessä kolkutellut ajatus, että kuuluisikohan perheeseemme vielä yksi lapsi.. Toisaalta, kuopusta odottaessa raskausaika oli etenkin alussa todella raskasta - oksensin urakalla ensimmöiset kuukaudet, esikoinen pyöri vessassa mukana ja arjen piti rullata. Huh, miten sitä tuosta selvisikin! Ja miten ihmeessä sitä jaksaisi jos sama toistuisi kolmannen kerran.. Kummasti aika kuitenkin kultaa muistot - nyt ajattelee ettei se pahoinvointi ollut niiiin paha (oli se) ja ei niitä öitä nyt kamalasti ole valvottu (on niitä). Vaan ihmeellinen on ihmisen vietti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hui, kuullostaa raskaalle. Itsekin nyt kun muistelen sitä oksentelun ja huimauksen tunteita, en osaisi ees kuvitella että samalla hoitaisin sitten arkea. Onneksi selvisin suht lyhyillä pahoinvointi jaksoilla, mutta nekin tuntu rankoilta varsinkin kun kaikki oli niin uutta. Kiitos pitkästä kommentista, ja pahoittelut että kesti vastailla :)

      Poista
  10. Täällä on vauvakuume, mutta lapsiluku on täynnä.. Hieman nurinkuriselta kuulostaa :D Esikoinen on nyt 14v. Halusin toisen lapsen "jossain vaiheessa", mutta kurjan synnytyksen ja muiden asioiden takia aika ei ollut todellakaan heti. Se oli otollinen noin kolmen vuoden kuluttua esikoisen syntymästä - keskimmäinen syntyi siis lähestulkoon samaan aikaan, kun esikoinen täytti 4v. Ikäero oli mielestäni just passeli - vielä tälläkin hetkellä olen samaa mieltä. Molemmat olivat tyttöjä, joten tietysti alkoi kyselyt: "milloin alatte yrittää poikaa?" Vastasin lähes kymmenen vuoden ajan, ettemme aio yrittää poikaa tai mitään muutakaan - meillä on kaksi ihanaa tyttöä ja se on hyvä näin. En tiedä oikein mitä tapahtui - sen tiedän, ettemme kuitenkaan "poikaa alkaneet yrittämään". Ikää alkoi kertyä, ja tilanne oli vähän että nyt tai ei enää ollenkaan. Meinattiin sitten, että jos nyt sit kuitenkin.. :) Niinpä reilu vuosi sitten meille syntyi kolmas tyttö <3 Vanhemmat lapset ovat 14v ja 10v. Ikäeroa on, mutta mitä sitten. Ensimmäistä kertaa on tullut tunne, että miten en nuorempana jotenkin osannut nauttia tästä paremmin / erilailla. Jos olisin nuorempi ja jos olisi enempi tilaa, en miettisi hetkeäkään vaan haluaisin vielä yhden vauvan.
    Varmasti jokaisella fiilikset vaihtelee tämänkin asian suhteen. Sulla on hurmaava pikkumies kotona - hieman vaativanpuoleinen mutta niinhän nuo välillä ovat. Kyllä sen jotenkin sitten vaan huomaa / tuntee, kun alkaa olla valmis uudelle tulokkaalle :) Tsempit teijän yöheräämisiin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa, että olet rohkeasti vielä halunnut pienokaisen maailmaan vaikka lapsille tulikin isohko ikäero. Mä oon itseasiassa itsekkin "suunnitellut" tai oikeastaan pohtinut ajatusta jos en haluaisi vielä lähivuosina toista lasta voisinko pyöräyttää kaksi joskus vuosien päästä sitten tiheämmällä aikavälillä :D no joo tuskin, kyllä se vauvakuume vielä iskee ennen Niilon 1 vee synttäreitä, oon niin varma. Ja varsinkin kun yöt ovat helpottaneet vihdoin, huomaan ajattelevani tulevaisuutta lapsiluvun suhteen useammin :) Kiitos ihanasta kommentista, rakastan pitkiä kommentteja ja pahoittelut kun kesti vastata! :)

      Poista
  11. Kuulostaa kyllä tosi rankalta sinun arki tällähetkellä :/ Kovasti jaksamista ja tsemppiä sinne! 5 kertaa jos yössä heräilee niin varmasti ottaa voimien päälle. Itse olen ollut siitä tosi onnekas, että kumpikin lapsi on ollut tosi hyvä nukkumaan, eikä ole koskaan tarvinnut yöllä heräillä. Varmasti kannattaakin ne lapsihaaveet jättää vähän myöhemmäksi, jos tällä hetkellä tuollaiset fiilikset ovat, vaikka toki kerkeisihän Niilo kasvamaan jo paljonkin 9kk :D Minusta tämä 4 oli tosi sopiva ikäero lapsille, koska Jose on jo niin omatoiminen kaikessa, joten ei ole kahta "hoidettavaa". Pystyy helposti viettämään Josen kanssa aikaa ja samalla hoitamaan Amandaa. :) Mutta nyt lapsiluku on kyllä täysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankkaa on ollut, mutta iloikseni voin ilmottaa että helpottanut on ja kovasti ! voisinkin seuraavaks kirjotella miten arki on muuttunut kun saa vihdoin nukkua. Nyt on vaan pitänyt kiirettä, Niilon huoneen remontin kanssa niin kommentteihinkaan en oo ehtinyt vastata :) no jokatapauksessa, kiitos kommentista ja oot oikeessa, että kannataa vielä mun "levätä" ja nauttia yhdestä lapsesta, vihdoinkin kun oikeasti jaksan aamusta iltaan ilman ajatusta "kuolema tulee" :D

      Poista
  12. Jos voi lähettää virtuaalisesti energiaa toiselle, niin lähettäisin sulle <3

    Mulla tuli vauvakuume jo kun Koda oli muutaman kuukauden ikänen, koska se oli syntyessään niin iso, että en ikinö kokenu sellasta ihan minivauvaa, kun ensitapaamisella mittaa oli vajaa 56cm ja painoa melkein 5kg :D
    Myös koliikin takia todella vaikeet ensimmäiset kuukaudet meni ihan horroksessa ja omissa kivuissa, niin senkin haluisin kokea uudestaan, että voisin oikeesti nauttia siitö pienestä nyytistä. Jos oltais miehen kanssa molemmat valmistuttu kouluistamme ja molemmilla olis vakkarityöt, niin olis hyvin todennäköstä, että toinen olis jo tulossa. Nyt pitää vaan odotella ja saada asioita eteenpäin, jotta toinen lapsi tulee oikeesti vakaaseen elämäntilanteeseen, eikä "keskelle kaikkea":) mut varmaa on, että lisää tulee kun on niiden aika <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kuu<3 varmaan instasta jo oot huomannut, että meidän yöt helpottui aivan yhtäkkiä. Ja Niilohan kanssa oli tollanen samankokonen jötikkä kuin Koda, joten se ihan pieni vastasyntynyt ryppyinen ruttunaama jäi kokematta, toisaalta isoa vauvaa on ollut helppo käsitellä :) Jos joskus raskaudun viellä tulevaisuudessa, olishan se pikkuinen tyttö kiva. Kun Niilo oli niin komeesti isänsä syntymämitoissa, jos seuraava sitten olisi pikkuriikkinen nyytti niinkuin mä olin syntyessäni :)

      Poista