keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Yllätyksellinen elämäni

Toissapäivänä osallistuin lehtijuttuun, missä kerroin rehellisesti tarinani äitiydestä, siitä millaisessa elämäntilanteessa minusta tuli äiti. Kun sain tiedon mukaan pääsystä täytyy rehellisesti myöntää, että pohdin jatkanko samaa linjaa blogini kanssa, annanko siis lapseni kasvoja sekä kuvia lehteen ? Pari yötä sängyssä pyörien ajatuksia pohtien päädyin kertomaan hyvinkin rohkeasti ehkäisyn pettämisestä, äitiyden tuomista elämänmuutoksista ja kaiken kukkuraksi annoin lapseni kasvot heidän vapaaseen käyttöönsä. Ja nyt haluan jakaa noita yöllisiä ajatuksia myös teille.

Siitä lähtien kun haastattelu ja kuvaukset olivat takanapäin rupesin murehtimaan mahdollisesti julkaisun jälkeisiä negatiivisia keskusteluja. Kuinka voin kailottaa koko maailmalle lapsen ollut suunnittelematon juttu tai heti kun saan hieman näkyvyyttä tarinani kanssa olen valmis pistämään kaiken peliin lapsen kasvoja myöten. Voisiko joku pahimmillaan ajatella "lapsi raukka" ?



Mutta olisi väärin sanoa, etten olisi tehnyt sitä näkyvyyden takia nimittäin juuri siksi minä sen tein. 
Juuri siksi, että mahdollisesti toimisin esimerkkinä samoja ajatuksia pohtiville perheille. Miksi muuten olisin edes mukaan lähtenyt?

Nimittäin minä astuin vapaaehtoisesti kertomaan, siitä kuin suunnitelmat elämää kohtaan alkavatkin ajaa aivan eri reittejä kuin oli tarkoitus. Olin juuri asettunut vakituisen työpaikkani kanssa pakoilleen, suunnitellut elämä opinnot aloittavan avomieheni kanssa. Elämäntilanne oli juuri sellainen, että aloin pikku hiljaa painamaan jarrua ja olin tottunut ajatukseen, että automme parkkeeraisi juuri tähän ruutuun useammaksi vuodeksi, mutta kohtalo oli toista mieltä ja painoi kaasun pohjaan, välittämättä siitä mitä olimme suunnitelleet saatikka siitä, että ylinopeutta oli huomattavasti. Ja jos en käyttäisi vertailu kuvaksi henkilöautoilua, joukkoliikenteen bussikin päätti mennä ohi pysäkin. Vai olikohan se sittenkin oma vikani, unohdinko todella painaa STOPPIA?


Haluan, että tarinamme voi olla esimerkkinä monelle nuorelle äidille kuka plussatessaan järkyttyy suuresti, kokee enemmän epäonnistumisen tunteita kuin onnellisuutta, aivan kuten minä (ja nyt en missään nimessä kannusta teiniraskauksiin niistä en tiedä mitään, kokemusta kun ei ole).

En häpeä pohdintoja raskauttani kohtaan, pelosta kertoa läheisille saatikka sitä, että en edes voinut kertoa parhaalle ystävälleni ajatuksistani, sillä koin rehellisesti sanoen olevan helvetin epäonnistunut sekä huolimaton. Minusta on tervettä asettaa asiat vaa'alle ja pohtia asian negatiiviset sekä positiiviset puolet. Jokaisella on oikeus hallita elämää ja siinä vaiheessa kun puhutaan suuresta harppauksesta kuten perheeksi tulemisesta on hyvä istua alas ja miettiä mitä elämältään todella haluaa.



Ja mitään blogiin tulee, kasvottomuus jatkuu. Vaikka tuo lehtijutun sisältö on osittain jopa henkilökohtaisempaa kuin blogini jutut, en ole ajatellut Niilon esille tuomista blogissani, sen enempää kuin nyt. Tykkään blogistani juuri näin ja jos kasvottomuus lastani kohtaan syö minulta lukijoita, siinäpähän syö. Mä olen valmis ottamaan haukut vastaan muutaman vuoden päästä kun Niilo tokaisee " Mutsi hei, kerroit sitten koko maailmalla mun olevan NuvaRing baby, kiitti vaan".  Mutta se, että lapseni kasvu ja kehitys kuvineen sekä uuden taitojen oppiminen löytyisi vain googlettamalla on minulle henkilökohtaisesti liian iso pala nieltäväksi.  Lapsemme on ihminen sekä omaa oman henkilökohtaisen elämänsä, jos omat juttuni äitiydestä ei riitä enkä pysty pitämään blogia mielenkiintoisena täytyy sitten tyytyä kohtaloon.

Vinkkailen kyllä täällä somessa, kuin tuo lehtijuttu on julkaistu.

Kamerasta on ollut jo muutaman päivän ajan akku loppu, joten kuvissa vilahtelee viime kesäisiä tuulia kun perheemme samisteli kera maastokuvion. Täytyypi ladata akku ja ensi kerralla päivitellä vähän tuorempaa materiaalia !


10 kommenttia:

  1. Hyvä teksti ja rohkeasti kerroit. Itsekin pidän itsestäänselvänä kasvottomuutta, vaikka jotain pientä vilautankin välillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Juu kyllähän täälläkin vilahtelee kuvia, mistä jonkun mielestä voi ihan yhtälailla tunnistaa lapsen. Muttan enemmänkin sellaset kasvokuvat jätän pois :)

      Poista
  2. Että mä rakastan sun blogia, aika usein varsinkin kun puhut äitiydestä niin tuntuu kuin joku olisi kirjoittanut mun omat ajatukset ylös<3

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus! Piti oikein lukea pari kertaa tää postus!

    Mun mielestä jokainen saa kirjoittaa blogiaan niin kuin itse tahtoo. Lapsen kasvottomuus ei ainakaan minulle ole ongelma. Joillekkin se on ja joillekkin ei. Harmi vain niille kenelle se on ongelma, kosks kirjoitat tosi hyvin ja asioista mitkä on tärkeitä ja mielenkiintoisia.

    Itse en juuri ole ajatellut sitä kuib lapseni kasvot näkyvät kuvissa. Mielestäni siinäkään ei ole pahas jos kohtuuden rajoissa lisää niitä kuvia, eli ei siis mitään noloja. Ja tulen pohtimaan tätä aina kuin Olivia täyttää vuosia, koska tilanne on sellainen sanooko hän ettei halua kuvia tai että puhun edes hänestä. Saa nähdä. :)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muruseni! Jokainen tyylillään ihan niinkuin kaikkiin asioihin pitäisi suhtautua mitä elämä tuo tullessaan :) Mä ajatelen sen niin, että jos tekstini eivät ole kommentoinin ja lukemisen arvoisia, vaan täällä ollaan metsästämässä uteliaisuuttaan vaan kuvia silloin on todellakin väärässä blogissa. Mä yritän mahdollisimman hyvin kirjottaa juttuja "käsinkosketeltavan" aidoiksi, jotta kuvien puuttuminen ei anna pitkää miinusta. Sen takia täältä ei nyt löydy vaikkapa kummalta poika on perinnyt enemmän kasvonpiirteitään, sillä olisihan se todella tylsää settiä ilman niitä nassu kuvia. Sähän nyt tiestysti tiedät Niilon ulkonäön ja muitakin meidän henkoht juttuja, mutta jos puhutaan täysin tuntemattomasta ihmisestä on asian kanta varmasti eri :) Täytyis tosiaan alkaa miettiä tota instaakin, mitä kaikkea sielä nyt sitten jakelis... odottavia seuraamis pyytöjä on parisenkymmentä, enkä oiken enää tiedä mihin päätyisin? Blogille oma insta? :D äh, vaikeeta!!!

      Poista
    2. Jos tosiaan et halua jakaa instassakaan tuntemattomille Niilon kuvia, joka siis ymmärrettävää niin tee ihmeessä baby shower insta! ;)

      Poista
  4. Mistä noi Niilon housut on? Ihanat! Et varmaan haluu myydä niitä mulle 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niilon vaatteet on niin ihania, sun pitäis tehä blogikirppis, täällä olis ainaki yks ostaja��

      Poista
    2. Muuten hyvä idea, mut en myy ;) just siks kun ne on niin ihanii!!

      Poista