torstai 25. joulukuuta 2014

sinä ansaitset kultaa

Vuosi sitten kirjoitin Joulumme kuvina- postauksen. Vuosi sitten pohdin, muuttaako lapsen tulo joulua ja siihen liittyviä tuntemuksia sekä ihan vain sitä yleistä kovasti hehkutettua jouluntunnelmaa?
Vuosi sitten odotin ensimmäistä lastamme syntyväksi, ja olin erityisen herkällä mielellä. Vuosi sitten availin kasoittain syntymättömälle pojallemme suunnattuja lahjoja. Selitin kumpuni lävitse joulukääreestä lähtien sen värit, muodot sekä tietysti itse lahjan. Ja joka ikinen sekunti mietin miltä joulu tuntuu sitten äitinä? Mietin osaakohan poikamme sitten tarttua lahjoihin, osaako hän jopa repiä paketteja auki? Ymmärtääköhän? Iloitseekohan? Vuosi sitten kirjoitin myös teille, että uskon ensi vuonna (tänä vuonna) joulun saavan aivan erityisen merkityksen, sillä silloin minulla olisi oma perheeni ympärillä se ihan oikea ikioma perhe. Vaikka tuo pieni prinssimme ei välttämättä vielä ihan ymmärtänyt, mukana hän oli. Sekä väänsi hymynsä kaikille saamilleen lahjoilleen. Ja näin joulufiiliksissä ollessa en malttanutkaan taukoilla blogini kanssa ensi vuoden puolelle saakka, vaan päätin perinteiksi muodostuneiden pitkien sepityksieni sijaan antaa kuvien puhua.


Joulumme oli tänäkin vuonna erittäin onnistunut, saimmehan viettää sitä molempien perheidemme kanssa sekä ihan vain ikioman perheen kesken. Jouluna vaan kuuluu olla yhdessä, vaikka päädyimmekin  jouluyönä hipsiä ihan vain kahden kesken nukkumaan. Niilon tunnetusti jäi touhua olevan päivän jälkeen posket punaisena sekä tyytyväisin mielin nukkumaan vanhempieni luokse. Vaikka se kahdenkeskinen aika on erityisen tärkeää, huomaisin ikävöiväni häntä jo muutaman tunnin päästä ensimmäistä kertaa. On ihanaa tietää, että on paikka missä hänestä huolehditaan vähintäänkin yhtä hyvin kuin kotona.

Olen suonut itselleni onnistuneesti joulurauhaa, ottanut lähellä olevien ihmisten avun avosylin vastaan sekä päästänyt lapsosesta jopa irti näin joulunpyhienkin alla. Tuo poika teki meidän vanhempien  joulusta erityisemmän sekä tietysti myös isovanhempien. Tiedättekö se onni on ihan käsin kosketeltavaa, kun kysäisemme  josko Niilo jäisi yöksi niin ei olisi sitten kiire kotiin?



Kyllä tuo pieni ihminen on sen jo tajunnut, että meidän vanhempien lisäksi läheltä löytyy muitakin huolta pitäviä sylejä. Sellaisia sylejä mihin voi käpertyä ajasta sekä päivästä riippumatta, vaikkapa sitten jopa jouluyönä. Voi sitä äitini riemua kuin oli heti ensimmäisenä aamulla saanut matkasängyn laidalta leveän hymyn, sellaisen hymyn mikä vetää poikamme silmätkin aivan sikkuralle. Se oli ehkäpä parhaimpia ämmin (mummin) saamia lahjoja tänä vuonna. Pidän muutenkin erityisen tärkeänä opettaa isovanhempien tärkeyden sekä avosylin jo näinkin pienelle ihmiselle. Itse kuin olen valitettavasti vain yhden isovanhempani kanssa läheinen. Ja tuo ihminen oli tietysti joulun kanssamme onhan hän mummini, Niilon isomummi.




Joulupäivä aamusta emme suinkaan jääneet popsimaan joulupukin tuomia suklaita sohvalle, sillä eihän siinä tunnetusti kauaa mennyt kuin olomme tuntui tyhjältä. Pian löysimmekin itsemme pulkkailemasta Niilon kanssa. Olihan joulupukin tuoma pulkka pakko päästä koeajamaan (ihan niin kuin lumellakin). Niin ja mitä tuohon itse joulutunnelmaan tulee on se vaan niin erilaista näin äitinä, perheellisenä.  En oikeastaan osaa kiteyttää sitä tunnetta yhteen lauseeseen vaan tiivistäisin sen yhteen sanaan, onnellinen.





Ja arvatkaapa mitä? Vaikka sainkin ihania lahjoja, niistä kiistämättä parhain on se Niilon silmät sikkuralle laittava hymy. Mistä saimmekin nauttia useita kertoja jouluna. Se hymy on jotain aivan uskomatonta. Tuo uskomattoman valloittava hymy sinetöi ensimmäisen jouluni äitinä, sainhan sen vastauksi hyvän yön toivotukseeni.

Tästä lähtien toivon tuota hymyä joka jouluna lahjaksi, siihen saakka kunnes henki minussa pihisee. Ja seuraavana toivon sen hetken kun istahdamme suuren pöydän ääreen perinteiselle jouluaterialle. Siinä istuessa tulee kyllä kysyttyä itseltään, mitä olisikaan ilman heitä kaikkia? Vastausta ei tarvitse kauaa miettiä.




Niilon ensimmäinen joulu, se oli täydellinen.

Kuinkas teidän joulunne?

7 kommenttia:

  1. ❤️ ihanaa ettå teillä oli noin ihana joulu! (Kuulostipa tyhmältä :D) hugo sai nyt vaan pari pakettia, kotona sit loput:) ja osan saa vasta uuden vuoden jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi Hugollahan on sit oikee tripla joulu ;) <3

      Poista
  2. Rakastuin blogiisi :) itse olen tooooooodella pahassa vauvakuumeessa... ja täällähän sitä saa vielä ruokittua lisää.. :) Tänne siis jään taustailemaan ja ehkä välissä huutelenkin jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihiiii, ihana kuulla! Tervetuloa! Oon hyvää lääkettä sulle sit kuumeiluus <3

      Poista
  3. Ihana postaus!<3 Mulla on niin samoja ajatuksia tällä hetkellä mitä sulla oli vuosi sitten.. :)

    VastaaPoista
  4. Tosi kauniisti kirjotit! Ihanaa tekstiä. Täytyy myöntää, että liikutuin :D

    VastaaPoista