keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Äidin poika



Päätin palata vielä edellisen postaukseni aiheeseen, jossa kerroin eksyneeni tyttöjen vaate osastolle minkä seurauksena tuli ostettua niitä tyttöjen vaatteita poikalapselleni. Postauksen ideahan oli vain kertoa, että eksyinpäs ensimmäistä kertaa tyttöjen vaate rekeille. Minä en henkilökohtaisesti nähnyt vaatteissa mitään tyttömäistä ja siksi ne ostinkin. Te ahkerat kommentoijat kuitenkin veitte asiaa hieman pidemmälle, joten päästänpäs lisää ulos aiheeseen liittyvää.

Postaukseen tulleissa kommenteissa jo myönsin kasvattavani jonkun silmissä ehkäpä vanhanaikaisesti lapsestani poikaa, poikahan hän on.  Voiko tässä nyt puhua kasvatuksesta vai onko tämä omien tapojen opettamista, no joka tapauksessa minulla on hänen suhteen sellainen ns. poikamainen ote. Hankin hänelle poikamaisia asioita. Ja jos joskus hän on itsensä mielestä jotain muuta kuin luoja on luonnut äitinä tuen. Tottakai!


Kaupan hyllyllä automaattisesti valitsen sinisen dinosaurus hammasharjan, vaaleanpunaisen ruseteilla koristellun sijaan ja sukistakin löytyy autokuvioita vaikka valikoimassa olisi ollut keijukaisiakin. Menin ostamaan ensikenkiä lapselleni pyysin apua tähän tyyliin ”olen ostamassa pojalleni kenkiä”. Myös remontin aikoihin menin tapetti kauppaan ja kysyin, mistä päin voisin löytää pojan huoneeseen tapetteja, mutta en halunnut nähdä sinisiä nalleja enkä avaruusolioita vaan jotain modernia, silti ei missään nimessä marjapuuroa ja hattaran sävytkin jäivät tsekkaamatta. Sainkin hymyssä suin esitetyn kysymyksen ”ei siis prinsessoja”- Juu, ei kiitos. 

Tuon siis selvästi ilmi ihmisille, että olen pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä- ihminen. Minusta olisi kamalaa, jos vuosien päästä ei enää katukuvasta erota tyttöjä ja poikia.  Harmaa tasa-arvo on jo sananakin mielestäni tylsähkö. Vaikka ruokinkin lastani poikamaisilla asioilla, en koe silti olevani millään tavoin vanhanaikainen. Vanhanaikaisena pitäisin sitä, että en antaisi hänelle esiliinaa pullaa paistellessa tai painaisin radion pois kun tanssi alkaa käydä liian balettimaiseksi. En, en missään nimessä ole näin mustavalkoinen ajattelija.


Jos poikamme leikkii innoissaan barbeilla, en todellakaan kisko häntä ikkunalle katsomaan ohimenevää pii-paa autoa samalla potkaisten barbit sängyn alle, vaan annan leikkiä millä tahtoo. En silti ostaisi niitä barbeja hänelle joululahjaksi, jos hän ei nyt itse niitä sattuisi joulupukilta toivomaan.

Jotenkin luotan, että lapsi antaa itsestään niitä merkkejä sitten tulevaisuudessa jos hän ei pidä leluistaan, vaatteistaan eikä koe itseään tyytyväiseksi.  Tällä hetkellä en vain pue  lastani pinkkiin my little pony paitaan ja röyhelö legginsseihin ihan vain siksi, että olisin muiden silmissä ajan tasalla. Olen rohkeasti oma itseni ja lapsenikin saa olla sitä sitten kun oikeasti itse osaa suunsa avata.

Joo, ehkäpä kulunein aihe ikinä ja useampaan otteeseen papatettu lävitse. Jokainen ajattelee tavallaan, mutta muiden mieltymysten ja tapojen lyttääminen on loukkaavaa, enkä itse ikinä katso kieroon eritavalla ajattelevia ihmisiä.


Niin ja jos joku ihmettelee mitä lärvini kuva tuolla keskellä tekee. Niin nyt nimittäin puhutaan omista mieltymyksistäni omilla kasvoillani. Jatkossa mennään sitten lapsen pillin mukaan, kuhan hän tuosta hieman kasvaa.

 Ja jos joku säätiedotuksen perään kyselee, rohkenisin ennustamaan paskamyrskyä ja auringon paisteen sekoitusta? Meitä kun on niin moneen junaan ja se on muuten suuri rikkaus!


12 kommenttia:

  1. Olen niin samaa mieltä kanssasi ! :) Meilläkin poika kasvaa poikana niin kauan kun ei osaa mieltään ilmaista kunnolla :) Ja kaikki ovat erilaisia, toisten mielipiteitä ei pidä lytätä, mutta silti oman kannan saa tuoda esille. Ainakin minun mielestäni, niin kuin sinäkin tuossa lopussa sanoit niin erilaisuus tai tavallisuus, ne ovat rikkauksia :) Olisi kamalaa jos kaikki olisivat samanlaisia ja ajattelisivat samalla tavalla. Hienosti kirjoitit muuten ! :)

    VastaaPoista
  2. Aamen, mahtava teksti ja täyttä asiaa, jälleen kerran. :)

    VastaaPoista
  3. Osui ja upposi tännekin!
    Ja etenkin tuo oma kuvasi ja siihen liittyvä selitys oli super! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos! :) joo tässä kuitenkin puhutaan nyt musta ja mun kasvatus jutuista !

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Jee, kiva kuulla positiivista palautetta :)

      Poista
  5. Samaa mieltä! :)

    Tästä tulikin mieleen oma rakas siskontyttöni (tällä hetkellä 2lk.), joka ei koskaan leikkinyt nukeilla eikä prinsessaleikkejä röyhelömekossa. Itseasiassa hän sai raivokkaan itkukohtauksen kun vein hänelle tulijaiseksi kauniin prinsessamaisen kesähelle hameen. Hame lensi sen siljantien takakäteen ja tyttö ei sitä päälleen pukenut koskaan.
    Autot, etenkin Salama oli hänen lemppari.. Ja niillä tyttö sai leikkiä.
    Ponnareita tämä ei suostunut päässään pitämään ja oikeastaan aina Soikku on itse halunnut päättää mitä päälleen laittaa.

    Tällä hetkellä neiti on oikea neiti, tykkää että hiukset on laitettuna kiehkuroille ja ponnarille, kouluun täytyy laittaa kauniit arkiset vaatteet ja typy harrastaa taitoluistelua. Poikamainen käyttäytyminen/leikkiminen on unhoittunut eikä tämän elämä siitä ole millään tavalla "kärsinyt".
    Hän vaan ei tykännyt prinsessajutuista, sillä siisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana pitkästä kommentista ja siitä että jaoit jutun kanssamme :) oli kiva lukea tuo pikku tarina siskontytöstäsi :)

      Poista
  6. Mulla oma isä oli varma, että mä olen varmaan sittenkin poika. Oli lasten naamiasiset tai mitkä pukeutumisjuhlat takana valitsin aina hahmokseni miehen. Olen ollut työmies Rane ja Matti Näsä mm :D Harvemmin päälläni oli muutenkaan mekkoa tai hametta. Vaikka muuten käytinkin ns juuri niitä tyttöjen vaatteita. Ja kyllä mä silti ihan nainen olen =)
    Ja kiitollinen siitä ettei minulle koskaan tuputettu prinsessoja ja röyhelömekkoja. Vaan sain olla juurikin se työmies Rane äidin piirtämille viiksillä ja huomioliivillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että olet saanut olla oma itsesi :) kiitti kun jaoit oman kokemuksen! Saa nähdä minkälaisia naamiasasuja meidän poika sitten joskus valikoi ;)

      Poista