perjantai 9. tammikuuta 2015

meillä petti ehkäisy, onneksi!



Nimittäin onhan poikamme kallein aarteemme päällä maan. Mutta kerran ehkäisyn läpi raskaaksi  (näin ainakin edelleen oletan) tulleena en ole voinut välttyä ajatuksilta mitä jos niin käy toistamiseen? Päätin kirjoittaa asiasta teille, nimittäin siitä että pelkäsin olevani taas raskaana. Voiko salama tosiaan iskeä samaan paikkaan kahdesti? Jos ehkäisy pettäisi, ensinäkin joutuisin sektion vuoksi tutkittavaksi voiko raskaus olla turvallinen. Pahimmassa tapauksessa leikkauksesta olisi kulunut liian vähän aikaa, eikä uuden ihmisen kasvaminen olisi turvallista. Tuo tuomio olisi se pahin. Abortti, se olisi ollut kova pala näin raskauden kokeneena. Ja kun nykyään saa aina lukea sekä kuulla lapsettomuudesta, on tätäkin asiaa vaikea käsitellä. Nimittäin pelko, raskaaksi tulemisen pelko. 

Jokainen raskauden kokenut nainen varmasti muistaa raskauden alussa tuntuvat "ilmakuplat" aivan alavatsan seutuvilla, sitten ne alkoivat voimistua hennoiksi tanssinomaisiksi liikkeiksi kunnes lopuksi muuttuivat voimakkaihin iskuihin sekä potkuihin ja aivan loppusuoralla liikkeet huomasi myös ulkopuoliset, ne nimittäin näkyivät kohdun käydessä erittäin ahtaaksi asustaa. Ihania aikoja.

Lukematon määrä raskausoireita, juuri sellaisia kuin esikoistani odotellessa. Siinä vaiheessa, kun maitobaarini heräsivät eloon, olin heittää veivit suihkun lattialle. Ajatuksissa pyöri "olenko tosiaan taas lähtöruudussa?" Olihan siinä pieni paniikki tai oikeastaan aika suurikin, mutta päätin huuhdella shampoon ja nukkua yön yli.  






Mahakin on edellisestä vielä hyvin pömppö, siitä en nyt oikein mene itsekkään sanomaan mikä maha se on. Hyvin se näytti vielä istuvan äitiyshousuihin. Aloin siis todella käydä ylikierroksilla, kun päätin niitäkin jo sovittaa. Peilistä nimittäin näkyi se sama maha mikä niihin istui vuosi sitten, tosin se oli huomattavasti löysempi olemukseltaan. Silti minun silmissä näin kummun, kummun minkä löysän kuoren alla asustaa joku. Välillä ihan pysähdyin kesken arjen askareiden, tunsin liikkeitä. Sikiön liikkeitä. Juuri sellaisia kuin vuosi takaperin! Alkoi oksettaa, kurkkua puristi juuri siitä samasta kohtaa kuin vuosi sitten. No päätinkin nukkua yhden yön sijaan seuraavat pari viikkoa käsi vastan päällä, jos tuntisin taas niitä liikkeitä. Kyllä, kiusasin itseäni.

Googletin aamusta iltaan aivan kaikkea mikä vain liittyi hormoonikierrukaan ja sen pettämiseen
pahimpia tietysti olivat raskauden keskeytys riskien vuoksi sekä sektion jälkeen raskaaksi alle vuodessa. 

Minulle riittää, että kerran elämässä koen sen järisyttävän tipahduksen tajuttuani olevani suunnittelemattomasti raskaana. Ensi kerralla, kun tulen raskaaksi haluan olla siitä heti onnellinen. Haluan tuntea sen riemun, mitä olen nähnyt elokuvissa. Haluan juosta mieheni kaulaan, heiluttaen positiivista testiä. Haluan iloita uutisesta, enkä selitellä "tässä nyt vaan kävi näin". Haluan juosta kertomaan ystävilleni sekä sukulaisilleni ilouutisesta. En halua tuntea yhtäkään järkytyksen hiventäkään, vaan itkeä ilosta. En halua murehtia enkä vatvoa.
Vaikka tottakai, jos olisin ollut raskaana olisihan se ilouutiseksi matkanvarrella muuttunut. Aivan kuten ensimmäiselläkin kerralla. Haluaisin vaan niin kovasti kokea sen positiivisen jännityksen tikkuun pissatessa, siis sen jännityksen kovin toivottua plussaa odotellessa. 


Ei siellä ketään ole, kuhan kuvittelin. Tai no onhan sielä, ne omat suolistonliikkeet, murinat sekä "lihasnykäisyt".Olenko todella ainoa, kuka ei ollut kuullutkaan haamupotkuista? Vauvan potkuilta tuntuvista liikkeistä? Sekä niiden saamisesta raskauden jälkeen? Tuskin olen ainoa kuka pienessä päässään kuvittelee sikiön liikeitä ja tuntee haamupotkuja? Anyone?



p.s Ja te ketkä toivotte kädet ristissä plussaa, toivon sydämeni pohjasta sitä teille !



44 kommenttia:

  1. Mäki toivon että saisin joskus kokee sen ❤️

    VastaaPoista
  2. Mulle tulee haamupotkuja ihan jatkuvasti, yhtenä iltana kuvittelin bongaavani hikankin vatsastani. Luojan kiitos ei ollut sitä mitä pelkäsin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin etten voi olla ainoa, en oo vaan törmännyt tähän aiheeseen oikein missään :) kiva että tulit kertomaan kokemuksia, en siis olekkaan pöhkö päästäni ;) ainakaan kovin paljon!

      Poista
  3. Mä tunnen niitä kyllä! Ja kun niitä tulee, saatan jopa jäädä niitä "tunnustelemaan" kun niin on aitojen kaltaisia :D Mukava kuulla etten ole ainut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin pysähdyn oikeen "fiilistelemään" niitä, aika pelottavaa :D

      Poista
  4. Mä oon rasmuksen syntymän jälkeen, eli melkein jo kaks vuotta, tuntenut haamupotkuja viikottain :D Aluks säikyin niitä niin, että googlettelin ihan tosissaan, mutta nykyään on niin tottunut. Ihmettelen kyllä miten niitä vieläkin tulee..

    http://hennaana.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun Rasmuksesi on aivan tajuttoman söpö <3 kävin lukemassa blogias äsken ja ihmettelen miksiköhän en oo pitkään aikaan eksynyt sinne, lukulista on niin pitkä ettei kaikkialle ehdi :/

      Poista
  5. Mä en ole raskautta kokenut, mutta tuttu on tunne, kun niin kovasti raskautta toivottiin! Kuvittelin kans ihan kaikenlaisia oireita pahoinvoinnista vatsan nippailuihin, vaikka kaikki kymmenet tekemäni testit negaa näyttivätkin... on se ihmisen mieli vaan niin kummallinen :D ja tää on kuulema aika yleistä, joten nouhätä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietinkin, että kuvitteleekohan näitä samoja juttuja sitten kun joskus toista lasta toivoo :) pelkäsin vähän ymmärtävätköhän ihmiset tekstiäni, siis juuri ne ketkä toivovat plussaa tai ovat sitä kauan toivoneet. Onneksi sinä ymmärsit ainakin :)

      Poista
  6. Mä pelkäsin uutta raskautta kun raskauduin 2kk synnytyksen jälkeen. Kun testin tein en hyppinyt ilosta eikä onnen kyyneleitä tullut. Sylissäni oli 2kk ikänen vauva vailla täys päivästä huomiotani vielä toinen siihen. Mutta Aborttia en tehnyt, enkä päivääkään ole kadunnut vaikka sylissäni tuhisee 2kk tyttö tällä hetkellä. Esikosta tuli veli ja perheemme kasvoi yhdellä ja viimeisellä lapsella. Mita noihin haamupotkuihin tulee niin täällä tunnetaan niitä myös (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa edes kuvitella sinun fiiliksiä tuolloin, mutta olen aina sitä mieltä että lapset ovat lahjoja :) mutta rehellisesti myös kerron, etten haluaisi samanlaista alkua seuraavalle lapsellemme, jos sellainen suodaan :)

      Poista
  7. Täällä kans kuvittelen noiden haamupotkujen takia välillä olevani raskaana. :D Vaikka tiedän että ne on niitä. Elle on tosiaan 1v2kk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuaaaa, ei kai nää niin kauaa kestä.. No yksilöllistä varmaankin.. Mut kyllä suoliston näistä feikkipotkuista erottaa.. Sen takia nää on osittain pelottaviakin :D

      Poista
  8. Meilläkin kävi vähän samanlailla ja eka raskaus ei todellakaan ollut suunniteltu. Mutta se oli kaikista ihanin lahja, kun sain päiviä ilostuttamaan tuon maailman suloisimman tytön <3
    Nykyään tosin pelkään vielä enemmän uutta tuollaista vahinkoa, sillä toiseen lapseen en todellakaan ole vielä valmis. Ajattelen myös samanlailla, että sitten kun sen toisen raskauden aika on niin haluan iloita siitä ensihetkistä lähtien, enkä kauhistua ja pelätä tulevaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samassa veneessä olemme sitten :) paras palkintohan tuo on ja jos joskus palkintoja lisää suodaan, olkoot hänen ensimmäinen merkki maailmaan tulemisesta pelkkää iloa :) hyvää viikonloppua sinne <3

      Poista
    2. Sulle on muuten haaste mun blogissa:)
      http://lovebeyondwordsblog.blogspot.fi/2015/01/ilahduta-bloggaajakaveria-haaste.html

      Poista
  9. mulla myös yhä haamupotkuja vaikka synnytyksestä on 1.5vuotta! Ne on ihan järkyttävän todellisen tuntuisia, ainakin kaksi kertaa olen pissannut tikkuun niiden vuoksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minäkin, tosin vasta kerran. Toivottavasti seuraava kerta on jo ihan muiden oireiden vuoksi kun potkujen, kauhiaa olisi vasta siinä vaiheessa tietää tulokkaasta :D

      Poista
  10. Kirjoitat niin kauniisti, tuo edellinen tekstikin oli kauniisti kirjoitettu <3
    Minulla on nyt 3,5vko synnytyksestä, haamuliikkeitä en tunne, mutta pömppis kasvoi takaisin jonka jo luulin lähteneen.. Toki en voi edes raskaaksi tulla kun odotellaan jälkitarkastukseen ensin ;)
    Lapsettomuus on aivan kamalaa! Me olimme 2vuotta ilman ehkäsyä, eikä kertaakaan yrittämällä yritetty vauvaa. Va hän sai tulla kun on tullakseen. Nyt jälkikäteen ajatellen tuota rupean pelkäämään että en tulisikaan nii helposti raskaaksi. No, sen näkee tulevaisuudessa jos toivomme toista lasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 ja paljon paljon onnea pienestä aareteesta. Sitten kun on seuraavaan aika, toivottavasti hän tulee helposti, samaa toivon meille.. Mutta en viel :) kaikkea hyvää vauva-arkeen teille ! :)

      Poista
  11. 5vuodessa neljä lasta ja aina haamupotkujakin muka tuntenut 😃 kyl meilkin ehkäisy petti kerran 15v ja katumus pillerin hain ihan varmuudeksi jotenkin ylä-asteella en halunnut alkaa kokeilemaan et sattuko hedelmöitys päivä kondomin puhkeamis päivän läheisyyteen! Lapset on ihana lahja ja aivan mahtavaa tehdä ne saman miehen kanssa kuin silloin nuoren

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että teitä on suotu niin monella pienokaisella :)

      Poista
  12. Täällä myös muutama viikko takaperin olin aivan varma että olen raskaana, kahvi ei maistunut ja tunsin mukamas liikkeitä :D. Kauheata miten voi mielikuvitus tehdä tepposet :D. Ei sillä, toki kakkonen olis tervetullut kun tuo vauva on' jo' 9kk.

    Hullua haaveilla/toivoa toista kun ensimmäinen ei vielä nuku koko yötä, tosin paranemaan päin on, nukkuu sentään 20-03 välin herättämättä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin täysin varma uniogelmien aikoihin, etten koskaan ole valmis uudelleen samaan myllerrykseen. Vaikka tietysti jokainen on yksilö, mutta ymmärrän itseäni ja muita täysin jos toisen lapsen saaminen vähänkin kauhistuttaa, en siihen lähtis. Ehkä joskus tulee se aika, kun alamme miettimään toista... On se sitte puolen vuoden tai kahden vuodenpäästä :) kyllä mä uskoisin, että vauvakuumeilen keväällä :D se saa mussa ihmeitä aikaan!

      Poista
  13. Ihana kirjoitus! Itsekin tulin raskaaksi ehkäisyn läpi joten on hyvinkin tuttuja tunteita. Tällä hetkellä rv 35.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppit loppu raskauteen! <3 kiva että pidit tekstistä

      Poista
  14. Mä tunsin myös syksyllä haamu potkuja sen jälkeen, ku lopetin immettäminen. Marraskuussa menkkojen alkamisen jälkeen loppui onneksi haamu potkut ja pelko uudesta raskaudesta mihkä en todellakaan olisi vielä moneen moneen vuoteen valmis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahah, voi meitä! juu ei vauvoja vielä hetkeen, kiitos ;)

      Poista
  15. Silloin kun yritettiin lasta niin kuvittelin kokoajan olevani raskaana ja kärsin olevinaan vaikka mistä oireista :D Omat toiveet laittoivat vähän mielikuvituksen aina liikkeelle! Mutta tämä on varmaan aika yleistä. Olin varmaan sata kertaa ihan varma, että nyt siellä on joku, mutta ei. Hyvä teksti ja ymmärrän hyvin tuota pelkoa raskaaksi tulemisesta ilman suunnitelmia. Itse en enää halua lapsia näiden kahden jälkeen ja se olisi kauhea shokki, jos ehkäisy pettäisi ja olisi taas paksuna. Ei siitä osaisi samalla tavalla olla heti onnellinen, kuin suunnitellussa raskaudessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ei siitä osaisi samalla tavalla olla heti onnellinen kuin suunnitellussa raskaudessa"- hyvin sanottu ja näinhän se asia on :) mä luulen, että joskus jos toivomme toista olen mahdoton noiden oiren kanssa, mä meinaan olen sellainen että välillä saan päänsäryn kun vaan ajattelen päänsärkyä.. Raskauden aikana yhtäkkiä vaan tuli sellanen oksennus ajatus ja oksensin vaikka ei niin oksettanutkaan :D hassua!

      Poista
  16. Niin tuttu tunne :) mulla 6kk poika ja pari kuukautta sitten tunsin selviä potkuja, oksentelin ja olin ihan paniikissa, synnytyksestä oli kumminkin niin vähän aikaa etten mitenkään olisi mahdollisilla viikoilla niitä tuntea. Googlettelin kaikki "voiko raskaana tulla raskaaksi " jutut :D nyt kun kirjoittelen tätä tunnen itseni niin tyhmäksi :"D ei ole uutta tulossa vähään aikaan, vasta kun taloustilanne sen sallii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oliskin jo saavutus, varmasti olisit päässyt ennätystenkirjaan jos näin olisi päässyt tapahtumaan! Hahaha, voi meitä vainoharhaisia ;)

      Poista
  17. Mulla on enemmänkin "toivepotkuja" :) Välillä päällä on hillitön vauvakuume, että toivon ja toivon, että tulisin ehkäisyn läpi raskaaksi, vaikka mieheni kanssa olemmekin alustavasti sopineet vauvan olevan tervetullut kun koulut ovat alta pois. Mikä onkin ihan viisas päätös. Kesällä olin todella varma raskaudesta, voin pahoin ja tunsin ihan selviä nippailuja mahassa. Elin pari viikkoa onnellisuuskuplassa, kunnes tein raskaustestin joka näytti negaa. Voi sitä pettymyksen määrää. Nykyään, jos tunnen mahassa outoja tuntemuksia tai pahaa oloa, en edes uskalla tehdä raskaustestiä, koska pelkään sitä negatiivista niin paljon, että tuntuu, etten siitä selviä. Olen todella onnellinen, että teille on siunaantunut tuollainen sydäntenmurskaaja poitsu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa, mutta kyllä mä ehkä haluaisin omalla kohdallani myös että mies haluisin lasta yhtälailla? Ja odottelisi sitä plussaa sun tukena? Tai tarkoitan, että olisiko kivempi odotella positiivista tulosta ilman salailua?

      anteeksi jos kuullostan uteliaalta tai töksäyttelen, en saa nyt ajatuksia sanoiksi!

      Meidän poika on taivaanlahja, näin aina sanon :)<3

      Poista
    2. Ymmärrän kyllä mitä sanot :) Mieheni on sanonut todella haluavansa lapsen kanssani, mutta haluaa lapselle sellaisen elämänalun, että pakolliset asiat ovat pois alta ja voimme vain keskittyä yhdessä raskauteen ja vauvaan, ilman esim. pohdintaa milloin ja miten koulut ja armeijat jne hoidetaan. Itse olen enemmän sellainen "kaikki, heti, nyt" ja jos keksin jotain, pidän siitä kiinni hamaan loppuun asti. Pelkään myös tavattomasti lapsettomuutta (vaikka ei olisikaan välttämättä mitään aihetta) ja siksi koen turvallisemmaksi jos tulisin nyt raskaaksi, kuin pelätä sitä, että en välttämättä ikinä voi tulla raskaaksi. Pääkopassa on koko ajan pelko juuri tuosta lapsettomuudesta.
      Kun teillä petti ehkäisy, miten miehesi reagoi siihen? Olitteko puhuneet lapsista etukäteen tai niiden hankkimisesta? :)

      Poista
  18. KYLLÄ VAAN! Potkuja, outoa supistelua ja tuttuja oireita imeni n. kuukausi sitten. Hyvä kun muistutit, pitääkin postata siitä paniikista, koska näistä oireista pitää puhua enemmän. :)

    VastaaPoista
  19. Heh täälläkin on tunnettu haamupotkuja! :D Hormonit!
    Ihana blogi sinulla! Liitynkin heti muiden lukijoiden joukkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo totta! Mä just eilen illalla eksyin blogiisi ja uppouduin vaikka kuinka kauaks aikaa sinne ja just kun olin pistämässä kommenttia niin akku simahti.. Ja aamulla sit näin et olit laittanut kommenttia, kyllä hymyilytti :) lämpimästi tervetuloa!! <3

      Poista
  20. ;) itsellnikin ennen plussaa oli kaikki raskausoireet kuviteltuna.

    VastaaPoista
  21. Meillä kävi samalla tavalla. Ja onneksi niin! Mutta voin kyllä samaistua tuohon tunteeseen seuraavasta lapsesta, koska Pihvistä saattoi olla kunnolla onnellinen vasta ensijärkytyksen jälkeen.

    VastaaPoista
  22. Olen kokenut molemmat ;D yritimme lasta 5 pitkää vuotta ja kun viimein onnisti oli sitä vaikea uskoa todeksi <3 nyt vieressäni tuhisee maailman kaunein tyttö 7kk <3 Raskaus oli henkisesti todella vaikea ja nyt pelkään kokoajan että tulen liian pian uudelleen raskaaksi... Hassua mennä tunteissa ääripäästä ääripäähän :D toinen on tervetullut sitten joskus kun olen siihen valmis. Nyt haluan nauttia tästä prinsessasta täysillä ja antaa täyden huomion vain hänelle, häntä kun odotettiin ja toivottiin niin pitkään ja hartaasti <3

    VastaaPoista
  23. Hyvä kirjoitus! ☆☆☆☆☆

    VastaaPoista