perjantai 6. helmikuuta 2015

Äiti, miksi lähdet töihin?

"Pruum-pruum, täältä tulee auto joka nam-nam ajaa suoraan autotalliin. Ja kas noin sinne meni lusikallinen kalasoppaa. Voi, että miten reipas oletkaan"- tuo kaikki tulee luonnollisesti suustani, enkä joudu etsimään itsestäni piirteitä, äitimäisiä piirteitä. Viihdyn kotona, ja äitiysloman aikaan minusta kuoriutui se ennennäkemätön kotihiirikin. Täällä on hyvä olla. Onhan täällä lapseni ja kaikki mitä muuta voin elämältäni toivoa. Turvallinen olo. Mutta entäs jos seinät kaatuvat päälle? Ja kun ei voi vain lapsenomaisesti heitäyttä lattialle ja luovuttaa.


Tuo aamusta iltaan toistuva ajattelu onko ruoka valmiina? Joko pyykit on pyörineet? Haiseeko täällä kakka? Onkohan jo päiväuniaika? Imuroisinko? Veisinkö roskat? Mitäs viihdykettä nyt keksisin? Heittäytyisinkö lattialle leikkimään kissaa vai heiteltäisiinkö palloa? Mentäisiinkö ulos keinumaan vai lähdettäisiinkö metsään kävelyretkelle? Vai syötäisiinkö välipalaa? Onko vaippoja tarpeeksi? Onko tuttipullot pestynä? Onko kadonneet tutit metsästetty? Onko meillä ruokaa koko päiväksi? Onko lelut kerättynä, etteivät ne joudu koiran suuhun? Tuo kaikki alkaa joskus vain tökkiä. Ajatus on kokoajan lapsessa ja hänen tarpeissaan ja niin kuuluukin olla. Olen hänen äitinä vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Mutta enkö joskus voisi irrottaa? Kyllä voin, se on omalla kohdallani vain valinta kysymys. Nimittäin kotiäitiys vai työssäkäyvä äiti? Minä viiton kättäni vapaaehtoisesti tuolle jälkimmäiselle.


Enkä yhtään ihmettele, tällä hetkellä kun en voi edes vessassa käydä ilman, että joku roikkuu lahkeessani. Ihan sentään joka kerta ei pieni käsi tunkeudu sinne pönttöön ja katso mitä sieltä äidin pyllystä nyt oikein tuli, mutta joka toinen kerta näin tapahtuu. Jopa äidin hammasharja on kadehdittava ja ehdottomasti itkupotku raivareiden arvoinen. Lämmintä ruokaakin tuppaan saamaan vain päiväuni aikaan (jos siis haluan syödä sen kaikessa rauhassa). Imurointikin on haastavaa, kun sen päälle täytyy kiivetä tai nakertaa sähköjohtoa. Hellat sekä uunikin napsautetaan päälle puolestani eikä pyykkitelinen tyhjentämistäkään tarvitse murehtia, kun joku repii ne puolestani. Joskus jos erehdynkin istahtamaan sohvalle pienet valkoiset hampaat käyvät varpaideni kimppuun ja kyllähän tuo digiboxin sulkeutuu hyvin näppärästi. Kadonneet tavaranikin löytyvät yleensä viimeistään koiran vesikiposta. Kiva, että äidistä pidetään näin hyvää huolta vai sanoisinko, että kiva kun äidiltä imetään mehut viimeiseen pisaraan asti? 



Se fiilis, kun suljet kotioven. Se on ihan mieletön. Hyvällä tuurilla ajomatkalla tulee joku hyvä biisikin. Tulee helposti ajettua ylinopeuttakin on vaan niin rattoisa tunnelma. Siis voi luoja, mä kaipaan sitä fiilistä kun voin lähteä ovesta vain oma laukku olalla heiluen. Joskus kropassani virtaa kylmät väreet, ihan totta. En tiedä johtuuko se hyvästä biisistä vai siitä vapauden tunteesta?

Siis mitä luksusta, ei tarvitse edes vilkuilla takapenkille hyssytellen "kohta ollaan perillä". Eikä päässä pyöri se perinteinen automatkan loru joka menee jokseenkin näin ”muistinko vaipat, pullon, varavaatteet, välipalan, villasukat, nenäliinat ja tuttinauhan?” Ja yleensä lähikaupan kohdalla tulee viimeistään se u-käännös, kun muistan unohtaneeni puolet tavaroistani.  Mutta kun olen töihin matkalla, hyvä etten innoissani vilkuttanut lähikaupan pihalla oleville tuntemattomille ihmisille. Olen tuolloin vaan niin vapautunut, kun kukaan ei ole hetkeen minusta riippuvainen ja voin ajatella omaa napaani, ihan luvan kanssa.

Mä arvostan tällä hetkellä työtäni ja työnteon mahdollisuutta älyttömän paljon. Kotiäidin rooli on edelleen se pääroolini enkä siitä hevillä luovu, mutta onneksi on hyvät taustanäyttelijät ketkä voivat heittäytyä saappaisiini aina silloin tällöin. Vaikka höröttelen itsekin kotiin jätetyille muistilapuille, jossa muistutan vaihtamaan puhtaan vaipan ennen unia tai kerron, että kalakeitto löytyy jääkaapista. (Mistäs muualtakaan sitten?) Voin silti rehellisesti sanoa, että ajatukset töitä tehdessä eivät ole kotona eikä todellakaan mieti onkohan jokainen lapulle kirjoitettu kohta huomioitu.

Olen siis äiti kuka käy vapaaehtoisesti nuuhkimassa työmaata muutamaan kertaan viikossa, olen tehnyt sitä jo 5 kuukautta synnytyksen jälkeen. Työnteko on mulle kuin terapiaa. Se muistuttaa siitä, että olen muutakin kuin äiti.  Myönnän, että murehdin jo synnytys- sairaalassa sitä hetkeä kun mun täytyy päästä irti ja aloittaa työnteko, mutta tällainen pieni asteittain etenevä  paluu työelämään sopii oivallisesti, Mä kun olen sellainen, kuka helposti tottuu johonkin ja sitten kun on aika tehdä muutoksia, alkaa huuli väpättää. Jos olisin jäänyt kotiin vuodeksi tai useammaksi, työpaikan kynnyksen ylittäminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa.




Nyt kun en koskaan jumittunut vain kotiäidiksi, on ajantuomien muutoksien suodattaminen paljon helpompaa. Välillä tekisi mieli rutistaa työtakkia. Kiittää siitä, että se pelasti hermoromahdukselta. Kun ei se lapsen hoitaminen ihan ollutkaan sitä vaaleansinistä unelmaa, niin kuin raskaana kuvittelin kotiäidin roolin olevan.

Käytkö sinä kotiäidin roolin ohella myös töissä? Vai haluaisitko ikuisesti vain olla se kalasoppaa suuhun lykkivä auto? MINÄ EN, ehkäpä se tuli jo tekstistänikin esille. Aurinkoista viikonloppua teille. Tämä äityli viettää sen kotiäiteillen sekä töitä tehden.


24 kommenttia:

  1. Kirjoitit todella hyvin aiheesta! Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti, ihana kun aktiivisesti kommentoit :)

      Poista
  2. Voi mä niin ymmärrän! Mä niin kaipaisin muutakin kuin kotiäitiyttä, osa-aikatyö silloin tällöin olisi unelma! :) Se ei kuitenkaan ole mahdollista ja lapsia en vielä päiväkotiin halua laittaa. Kotiäiti siis ollaan :) Mutta oon vähän kade miehelle kun se saa istua sen puoli tuntia autossa, yksin! :D

    P.s. Sun blogin mobiiliversio ei toimi.... Onko ihan tietoinen päätös? :) ärsyttävää tihrustaa nettiversiota puhelimella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekana vastaan tohon vikaan kyssäriin, eli joo on tietoisesti pelkkä nettiversio käytössä, tää on helpompi niille ketkä rekisteröityy lukijaksi, niin moni lukee puhelimella eikä löydä sitä kohtaa mistä liittyä. Tykkään enempi näin itekkin, voihan tekstiä zoomailla? Mut jos nyt moni haikeailee mobileversiota takaisin, pistän mietintään :)


      Joo mäkin olin kade mun miehelle, kun sai tuulettua töissä ja jaksoi töissä ja mä jäin vain aina kotiin pyörittelemään samoja kuvioita.. Tottakai nautin tästä kotona olemisesta myös mutta kyllä ne seinät kaatuis päälle hyvinkin nopsaa, jos ei muuta olis :)

      Poista
  3. En tahdo olla kodin ja lasten vanki. Vaan juurikin työssäkäyvä äiti, joka hehkuu onnellisuutta ja rakkautta ♥ Odotan malttamattomana jo syksyä jolloin pääsen takaisin työhön, aluksi teen 2 iltaa viikossa, kuinka nyt sportin pelejä onkaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo kaks iltaa on mullakin sellanen perus setti mitä tulee tehtyä, virkistää mieltä kovasti :)

      Poista
  4. Ihana kirjoitus! :) Itsellä verraten vähän samanlaisia ajatuksia. Tosin ite vielä raskaana, mutta tuntuu etten ole enää mitään muuta kuin raskaana. On turhauttavaa kun ei kuulu oikein mihinkään porukkaan kunnolla. Äitiys määrittää ihmistä, mutta oon samaa mieltä sun kanssa, ettei se voi olla ainoa asia joka sut määrittää! Kiva kun olet päässyt tuulettamaan päätä töiden puolelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) joo mä niin muistan nuokin ajatukset, kun ei möhömahan kanssa ollut mitään muuta kuin raskaana vaikka mulla ne oli vaan pelkkiä oman pään sisäisiä höpinöitä sillä kyllä ne kaverit ja läheiset oli siinä mukana.. :) oli vaan aikas tunnerikasta aikaa tuo oma raskaus ainakin.. Hyvin sanottu tuo "äitiys määrittää ihmistä".

      Tsemppiä raskauden kanssa ja toivottavasti löydät paikkasi masusi kanssa <3

      Poista
  5. Itsellä ei työpaikkaa mihin palata. Nyt olis haussa just sellainen työ mistä tykkäisin, haku päättyy 18.2.
    Mutta, mä en uskalla hakea sitä työtä :D. Tai jotenkin hirvittää palata työelämään, vaikkakin pientä innostusta on havaittavissa. Kiikun ny rajamailla että haenko työtä vai en :/.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti hakemaan, se on mun vinkki! Eihän se vielä sido mihinkään.. Sitten jos pääset niin sitten vasta tosissaan punnitset mitä haluat elämältä :)<3

      Poista
  6. Loistava kirjoitus! Pystyn niin samaistumaan. Teen itsekin töitä kerran viikossa iltaisin. Terapiaa kotiäitiydelle. Harmi, ettei tähän ole kaikilla vain mahdollisuutta vaikka haluja olisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin se on totta, siksi itsekkin mainitsin tuon että arvostan paljon mahdollisuutta käydä töissä :)

      Poista
  7. Rohkee postaus, mutta allekirjotan suurimmaksi osaksi! Shiri oli vajaa vuoden kun mä aloitin osa-aikasena ja se oli jotenkin ihan mieletön fiilis, kun pystyi olemaan TÄYSIN aikuisessa porukassa, täysin omilla ehdoilla, jos tosta ymmärtää mitä tarkoitan. Siis juuri sitä, että ei tarvinnut miettiä kuin itseään ja työtehtäviään. Se on tosi vapauttavaa ja 45min bussimatka töihin kuulokkeet korvissa parasta terapiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kuulokkeet korville on niin munkin juttu, yleensä kuuntelen musiikkia päikkäriaikaankin, on niin vapautunut fiilis siinä kotitöitä tehdessä ;) joo mä niin tiedän mitä meinaat tuolla mielettömällä fiiliksellä :)

      Poista
  8. Vitsi sä osaat nainen kyllä kirjoittaa, mä en voi muuta sanoa :) olen niin kateellinen, että jollain ihmisellä tekstin kirjoittaminen luonnistuu noin hyvin.
    Itse en ole vielä minuuttiakaan käyny tekemässä töissä, mutta kun nyt asiat saadaan järjestykseen rupean Amalle etsimään hoitopaikkaa ja itselleni sijaisuuksia lähihoitajan työssä. joka tietenkin taas tarkoittaa sitä, että pitäis olla mahdollista Aman olla hoidossa päivästä ilta yhdeksään saakka :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sari! Tsemppiä teille sinne uuden arjen opetteluun, tuu vaan juttelee jos tulee jotain :)<3 isoja päätöksiä sulla päätettävänä, toivottavasti asiat järjestyy :)

      Poista
  9. Oiiij, olipa hyvä kirjoitus!! Jotenkin vaan pääsi mukaan tuohon fiilikseen "ovi kiinni, autoon ja radio täysille" :D Musta toi sun tapa yhdistää kotiäitinä olo ja töissäkäynti on siis ihan huippu - on vähän niinku molemmissa mukana, ja tosiaan saa niitä "omia hengähdyshetkiäkin" ja juttutuokioita aikuisessa seurassa :)
    Esikoisen synnyttyä kävin vielä amk:a, ja suoritin äitiysloman aikana opparin, harjottelun ja muita rästihommia. Valmistumisen jälkeen olin hetken kotona, ja esikon ollessa 1,5v lähdin töihin. Keskimmäisen ollessa 9kk aloitin kokoaikatöissä. Nyt kuopuksen kanssa aloitin työt hänen täytettyä 1v. Ite oon pitäny jo oman jaksamisen ja muun sosiaalisen kanssakäymisen kannalta tärkeenä, että lähden äitiysloman jälkeen töihin. En oo missään vaiheessa ollut perhekahviloita / -kerhoja kiertävä äiti, ei vaan oo ollu se mun juttu - joten kotiympyröissä pyörimisen jälkeen maailma suorastaan avautuu uudelleen töihinpaluun jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja mikä ihanan pitkä kommentti taas sulta Saijasein <3

      Minäkään en oo perhekahviloihin astunut enkä kerhoissa, tosin avoimeen päiväkotiin mua on pyydetty monesti mukaan ja ehkä tälläviikolla "uskaltaudun" oon aikamoinen kotihiiri ja tuntuu että päivässä on niin paljon hoidettavaa kun tykkään kotiakin siistinä pitää ja levätä itekkin päikkäreiden aikaan.. Nyt kun olen käynyt hetken töissä kaiken ohella niin alkaa taas muistumaan miten paljon päivän aikana ehtiikään :)

      Kevät on muutenkin sellasta aikaa mulle, että hereäilen pikkuhiljaa eloon! Vauvavuosikin alkaa olla selätetty ihan näillä näppäimillä!

      Poista
  10. Jokainen postaus on valittamista ja kitinää, kertoo paljon sinusta ihmisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valittamistako on se, että myöntää tarvitsevansa muutakin kun äidin askeraita elämäänsä?
      Ei oo pakko lukea! :)

      Poista
  11. Ihme kommentti tuo edellinen (joka väitti, että valittamista ja kitinää..).. Ollaankohan luettu samaa blogia? Minusta blogisi on rehellinen ja mukavaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, tavoite on ollut kertoa rehellisesti myös niistä vauvavuoden alamäistä ja mahdollisimman positiivisella asenteella olen tekstejäni näpytellyt. Vaikka syvällisiä juttujakin täällä jaan niin tää on kuitenki hyvin hyvin pieni osa elämää, enkö oo aatellut että näiden perusteella voisi päätellä minkälainen olen ihmisenä :o

      Kiitos vielä :)

      Poista
  12. Mä käyn kans töissä vaikka oonki "koti äiti" :D Täl hetkel jopa sen 5krt vkos. Must on hyvä tehdä välil muutaki :)

    VastaaPoista