keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ei niin täydellinen blogiäiti-epäterveellinen äiti

Epäterveellinen äiti luo helposti epäterveellisen elämän itsensä lisäksi myös lapselleen. Mutta eikö lapsi voisi tuoda tullessaan terveellisemmän elämän? Näin kävi meillä ja haluaisin kertoa siitä lisää.

Olin raskausaikana todella tarkka siitä mitä syön. Alkuraskaudesta saakka mietin jokaisella haukulla, mitä suuhun tulee pistettyä. Kun sairastuin raskausdiabetekseen, ruokavalioni oli tiukempi ja terveellisempi kuin koskaan. Oli helppo jättää kaikki sokerit pois ja syödä säännöllisesti. Menihän hissi suoraan alakertaan masussa kasvavalle kaverille, se oli tarpeeksi hyvä syy elää terveellisesti. Muita motivaattoreita ei todellakaan tarvittu. Ei tehnyt edes tiukkaa ja suunnittelinkin jatkavani samaa ruokavaliota synnytyksen jälkeen, mutta kuinkas kävikään? Heti, kun olimme jakautuneet kahtia alkoi karkkipaperit rapista ja energiajuomatölkit suhahdella. Samat vanhat huonot tapani palasivat ja kuukausien työ uuden ruokavalion kanssa oli heitetty hukkaan. Ja se hälläväliä-asenne astui viimeistään silloin kuvioihin, kun imetys meni mönkään. Eihän tässä nyt enää tarvise ajatella kuin itseään joten suu auki ja maiskuttamaan, vai mitä?



Ajatella, että joskus tai paremmin sanottuna usein on päiviä jolloin en syö lämmintä ruokaa ollenkaan, mutta öisin havahdun kesken unien tunteeseen "muistinkohan nyt antaa pojalle d-vitamiinit"? Hyvä, etten yöunia menetä kun rupean asiaa pohtimaan. Vähintäänkin surffailen netissä hakusanoin "lapsen d-vitamiinin puutos". Olen siis tarkka mitä lapselleni syötän ja mitä hänelle hoidossa ollessa syötetään. En siltikään väitä, että meillä syötäisiin joka päivä oppikirjan mukaisesti, mutta kaikki ylimääräinen sokeri ja muut herkut eivät lapseni suuhun eksy. Olen kyllä antanut maistaa vaikkapa synttäripöydän herkkuja, mutta mitään herkkuja en hänelle kotiin kanna. Karkkipäivää voidaan sitten alkaa miettimään, kun hän itse ilmaisee kiinnostuksen karamelleihin. Itselläni kun tuo karkkipäivä tuppaa olemaan kaikilla t-kirjaimilla alkavina päivinä eli tiistaisin, torstaisin ja tänään. Eli joka päivä!


Raskausaikana söin myös kaikkia suositeltuja ravintolisiä, mutta nykyään vitamiinit helposti unohtuvat. Eipä ole enää puhelimen hälytys muistuttamassa kapseleista, kuten raskausaikana.
Lounas on jokseenkin sitä luokkaa, että maistan pari lusikallista pojan suuhun menevää ruokaa, että se on syötävää eikä liian kuumaa. Joskus en siis syö itse ollenkaan ja tankkaan sitten päivänruoat lapsen mentyä illalla nukkumaan. Ja polttoaineena menee milloin mitäkin ja se kaikki huuhdellaan alas sokerilitkulla.

Olen kirjoittanut tämän tekstin osittain kuukausi takaperin ja ruokavaliooni on tullut huomattavia  muutoksia. Tämä teksti ja näiden asioiden pohtiminen herätti, etteikö itseäänkin kannata rakastaa yhtälailla kuin lastansa? Onneksi tämä on siis sellainen asia, minkä voi vielä korjata ja olen korjannutkin pienin askelin.





Toivottavasti voin pian todeta, että syömme molemmat monipuolisesti ja terveellisesti. Tällä hetkellä nuo kriteerit täyttää vain lapseni. Näin äitinä sitä ajattelee kaiken lapsensa kautta ja olen tämänkin asian ajatellut hänen etujaan miettien, nimittäin ÄIDIN terveellinen ruokavalio on myös hyväksi lapselle. Kuinka yksinkertaista, eikö? Vaikka napanuora, ei meitä enää yhdistä elämäntyylini ja suhtautumiseni ruokaan vaikuttaa myös häneen. Täytyyhän äidinkin syödä terveellisesti, olenhan silloin paljon energisempi ja iloisempi ja täten parempi äiti. Ja sitä paitsi kyllä meidän alle vuoden ikäinen tsekkaa tarkkaan mitä se äiti suuhunsa laittaa ja huitoo käsillään pientä maistiaista myös itsellensä. Suurin osa huitomisen kohteista on ollut sellaista settiä, ettei kävisi edes mielessäkään antaa pienen pientä murustakaan. Mutta itse kyllä nielaisen kaiken, ilman sen suurempia "mitäköhän tämä sisältää"-ajatuksia.

Nykyään kauppareissulla vihannes sekä hedelmä-osasto onkin suosikkini, vaikka välillä joudunkin googlettamaan miten joku vihannes valmistetaan tai mitä sen kanssa voi syödä. Ja tämä ruokavalio muutos ei tee edes tiukkaa, sillä lempiruokiini kuuluu ehdottomasti erilaiset salaatit enkä todellakaan ole "en koske mihinkään vihreään" ajatuksella liikenteessä. Tässä ei ole mistään muusta kyse, kuin itsensä heitteille jätöstä. Äiti jos kuka tarvitsee sitä energiaa, mutta jatkossa lupaan ottaa sitä muualta kuin energiajuomista.

Hei ihan totta mikä siinä on niin vaikeaa rakastaa itseään ja arvostaa elämää?


Tiesithän, että kaksplussan blogeissa voi kevään 2015 ajan seurata ei niin täydelliset blogiäidit-postaussarjaa, missä rohkeat bloggarit raottavat täydellisen blogielämän verhoa ja paljastavat kukin tavallaan tarinoita omasta elämästään ja arjestaan. Luvassa on siis todellisia tarinoita – todellisilta ihmisiltä. Tämä oli minun tarinani epäterveellisistä elämäntavoista, mitä ajatuksia se herätti?

16 kommenttia:

  1. Mullakin napsahti superterveellinen moodi päälle heti plussattuani ja se piti lapsen syntymään saakka. Täysimetin, mutta laiminlöin omia syömisiäni. Kunhan hotkaisin suuhun jotakin, että en pyörry, vauvahan joi tissimaitoa todella tiheään. Sitä vaan unohtaa kaiken itseensä liittyvän ja huolehtii vaan, että vauva saa tarvitsemansa ja että hällä on kaikki hyvin. Pikkuhiljaa heräsin huomaamaan miten vetämätön olo mulla oli ja kuinka huonosti söin. Sittemmin paransin ruokavalioni eikä meillä syödä herkkuja kuin ihan satunnaisesti jossain kylässä kaffepöydässä. Liian tiukkaa linjaa en silti vedä :) Bonuksena tässä on virkeämpi olo ja melkein 10kg vähemmän näyttävä vaaka (vaikka ylipainoa ei mulla olekaan ollut). Tsemppiä sinulle ruokavalion muutokseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppejä tarvitaan! Oon oon tosissaan alottanut pienin askelin enkä kiellä itseltäni kaikkea, mutta hyvin oon alkuun päässy näin omasta mielestä ainakin. Tarkotus olis säilyttää positiivinen mieli niin pienet muutokset johtaa sit onnistumisiin matkanvarrel :) totta, tässä niin laiminlyö itseään kun ajattelee vain lastansa ja hänen hyvin vointiaan. Täytyis muistaa oma jaksaminenkin myös, se kuitenkin on se työväline millä eteenpäin mennään:)

      Poista
  2. Tietäsit vaa... No aika paljon varmaa kertoo se et oon viimesen vuoden aikana lihonu kymmenen kiloo, voisin elää herkuilla. Tosin nyt alko laihdutus, ja sen jälkeen olis kyllä tarkotus pysyä kerran viikossa karkkipäivässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, mut saat ne kyllä pois jos otat vaan sellaisen asenteen :) mä tsemppaan ja yritän itekkin vähän parannella tapoja ja kiloja tiputella veks.. :)

      Poista
  3. Kuulostaa niin tutulta, paitsi että herkuttelin kyllä raskausaikanakin varsinkin kun himoni pätkiksiin oli aivan järjetön:D raskauskilojakaan ei tullut kuin sen vauvan verran niin mikäs siinä... Nykyään juon joka pvä energia juomia ja herkkuja.. mutta selvät mielipiteet mulla mun lapsen syömisiin on, terveellisesti. Tekosyyni tähän herkutteluun on "sitten kun poika alkaa syömään samoja ruokia, niin en voi syödä enään näin usein näitä ja noita, nyt pitää herkutella vielä kun voi!" Ja niinhän se varmasti loppupeleissä tulee menemäänkin:D sallin itselleni vielä tämän herkuttelun "vapauden":D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäki alkuraudessa kyllä herkuttelin, vaaka meni toiseen suuntaan niin tuli "houkutus" herkutella, mut kuitenkin kohtuuden rajoissa kerran viikossa.. Nyt tuntuu, et päivä alkaa heti kourallisella jtn epäterveellistä samalla kun lapsi syö puuronsa marjoilla ja juo lasillisen maitoa.. Mut edistystä tapahtuu, tällä hetkellä mullakin on aamupala nenän alla, tosin suurimmaks osaks vaan nesteitä, kupillinen teetä, berocca ja vähän mehukeittoa mut on sekin jotain ja parempi kun karkki :D

      Poista
  4. Mulla on ollut täsmälleen sama kuin sulla. Mutta oon yrittäny hyvällä tuloksella syödä paremmin (kevyesti ja ravitsevaa). Juhlapäivät tuppaa vaa välil venyy ko eihä ylijäänyttä voi heittää roskiin joten ne menee sit vyötärölle. Ja mikäs muu väsyttää Mut ko sokeri.. itellä jää lounas melko useestiki syömättä.. Aamupala heti aamusta ja sit 6-8h päästä lämmin ruoka ko mies tulee töistä.. Pitäs yrittää vaa syyä iteki..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, herkuista ei oo mitään hyötyä paitsi makuelämys.. :D mut parempaan päin ollaan menossa, hyvä me!

      Poista
  5. Täällä kanssa yksi, jolla saattoi ennen mennä 5 levyä suklaata viikossa ja jopa suklaalevy korvasi oikean ruuan. Mulla ei tosin oo koskaan ollut normaalit ruokatottumukset 7 vuoden syömishäiriön sairastamisen takia. Pääsin ravitsemusterapeutille sen myötä osasin rytmittää ruokani päiviin mutta suklaa pysyi silti visusti. Nytten jonku 2kk olen jättänyt herkut pois ja hedelmä osasto on kanssa lempparini kaupassa. Ja mulle on käyny samoin että joudun googlettaa jonkun hedelmän esim avokaadon et mitä kaikkee siitä voikaa tehä. Oon löytänyt uusia hyviä makuja! Ja havahduin yksi päivä siihen että mun tekee mieli vesimeloonia! :-D En kuitenkaan ole jättänyt limuja ja suklaata kokonaan pois vaan syön niitä kerran viikkoon tai kahteen. Teen smoothieta, ja syön terveellisesti :-) oon myös lisännyt liikunnan elämääni. Huomaa heti et on energisempi olo & ei niin turvonnut olo. Ja hei muuten, onko sulla siskoa tai jotain serkkua joka asuu lahdessa? Näin yksi päivä ihan sun näkösen naisen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaa hyvälle ja samoja juttuja "harrastetaan" täällä päin :) mulla ei ole siskoa eikä serkutkaan oo samannäköisiä kun mä, siel tais olla vaan joku mun kaksoisolento sit :)

      Poista
  6. Hyviä tekstejä sinullakin, jäin lukijaksi! :)

    VastaaPoista
  7. Täällä menee äidillä herkkuja ihan liikaa.. Ruokaillaan 5x päivässä ja samalla syön itsekin, mutta aina on jossain jemmassa suklaata jota pitää sitten syödä kun on "oma hetki". Ja ei todellakaan mitään pala tai kaksi, kyllä siinä kolmannes levystä katoaa hyvin äkkiä. Hups.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua, liian tuttua! tiesin, etten onneks oo ainoa herkkusuu.. Murr, mikä niissä maistuu niin hyvälle pentele sentäs, kun pääsis eroon.. :D

      Poista
  8. Hienoa, miten ajattelet lapsen kautta myös omaa hyvinvointiasi. Lapset katsovat jo tosi pienestä meistä roolimallia hyvässä ja pahassa. Ja onhan se aika helppoa syödä itsekin terveellistä ruokaa jos sitä joka tapauksessa lapselle tekee.

    VastaaPoista
  9. Kannattaa ehottomasti palata siihen terveellisempään ruokavalioon kun niikun iteki kirjotit, muksu kattoo myös mitä se Mamma vetää suuhunsa :). Lapsi oppii esimerkistä aika paljo ja isompana voi ainaki ihmetellä et miks hänen pitää vetää tollasta ja Äiti vetää eri ruokaa

    VastaaPoista