maanantai 16. maaliskuuta 2015

Isiltä pojalle

Isi ei olekaan täällä blogin puolella pahemmin äänessä, eikä ole sen useammin esiintynyt kuvissakaan. Olen oikeastaan saanut vapaat kädet bloggauksen suhteen, siis sen jälkeen kun sovimme yhteiset pelisäännöt mitä täällä jaan ja mitä hän toivoo että en jakaisi. Mielestäni on tärkeä kunnioittaa isin päätöksiä, sillä kyseessähän on yhteinen lapsemme. Ja näin ollaan bloggailtu jo puolisentoista vuotta. Alkuun sain kyllä voimakkaan pään pudistuksen, kun blogini ensi kertaa hänelle esittelin. Mutta ei siinä kauaa mennyt kun isi tajusi, miten paljon blogini minulle antaa. Eli hän kyllä auttaa teknisissä ongelmissa ja oikolukemissa, silloin kun ehtii ja kameran taakse joutuu useasti. Mites teidän perheiden isit, mitä ne meinaa avoimista blogeistanne?

Isistä puheen ollen, poikamme muistuttaa päivä päivältä ulkonäöllisesti isiä. Ja kuulemieni tarinoiden mukaan myös tomera käyttäytyminen ja reipas ote elämään on aivan samanlaista kun isillä juuri tuon ikäisenä pienenä poikana.





Toivon, että Niilo perisi minun sosiaaliset taidot ja rohkeuden tavoitella unelmia. Olkoon se sitten oman blogin perustaminen tai vaikkapa rallikuskin ura olen sata prosenttisesti mukana. Ja toivottavasti hänestä kasvaa samanlainen heittätyjä, kun äidistään. Ja ihminen, kuka kehtaa näyttää tunteensa. Oli ne sitten iloa tai surua täynnä. Sosiaalinen höpöttäjä, kuka jää pihalle juttelemaan, jos naapuri kulkee ohitse. Ja, että osaa puhua muustakin kuin säästä, tai no että uskaltautuu puhumaan edes sitten vaikka siitä säästä.

Rohkeasti lähden veikkamaan, että autot ja niiden kanssa hääräilyltä tuskin vältymme, sillä autot on jo nyt kova sana. Ja tuon kiinnostuksen kohteen hän on perinyt isiltään, se on aivan varma. Minä kun ajan vaan kauppaan ja takaisin. Moottoritiekin on jo itselleni vähän jännittävä paikka.



Äidiltään tuo on perinyt nauraessaan sirriin menevät silmät ja kulmakarvojen heiluttelun mielialojensa mukaisesti. Tuo kulmakarvojen heiluttelu naurattaa monia kavereitani ja heitä lainaten "Eikä ihan kun sä" lausahdus on siis käynyt jo todella tutuksi. Niin ja korkea otsa, se on myös minulta.

Ja tuo tukka, se nyt tottakai muistuttaa isin tukkaa sillä omani olen värjännyt piiloon. Eli punapäisyyden hän peri meiltä molemmilta. Saa nähdä tuleekohan leikki-iässä nassuun pisamia, niin kuin äidillä ja onhan niitä isilläkin vähäsen. Ruskeita nappisilmiä odotin, mutta tällä hetkellä ollaan vielä kaukana niistä.

Joka tapauksessa olkoon siinä isiä tai äitiä sitten enemmän, toivottavasti hän oppii arvostamaan itseään. Ja se tärkein, on rohkeasti oma itsensä. 


Muistuttaako teidän lapset enemmän jompaakumpaa vanhemmista?
Kuvissa muuten näkyy tuo tyttöjen osastolta hankittu jumpsuit, joka jakoi mielipiteitä siinä suhteessa voiko sitä pojalla käyttää? Tämä on tämän hetken yksi lemppari pikkumiehen kauppa-asuista.

10 kommenttia:

  1. Meillähän ei iskä ole edes käynyt kurkkaamassa mun blogiini, ainakaan ei tunnusta :D Ja joitain piirteitä on perinyt molemmilta, mies oli kuulemma lapsena ihan samanlainen tuittupää kuin poika ja puolestaan pahoittaa mielensä vähintäänkin yhtä taitavasti kuin minä ;)

    pöh, miksei tuota jumpsuittia vois pojalla käyttää? Kuka sanoo että leopardipilkut olisi vain tyttöjen juttu? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tämän perheen isi kyllä käy, säännöllisesti.. Näin oletan? :D ainakin se olis arvointoihin kovasti osallistumassa, mutta mä aina kiellän :D

      No niinpä, ihan jätkältä tuo edelleen näyttää :)

      Poista
  2. Ulkonäöltä meidän poika muistuttaa (kuulemma) enemmän isäänsä, mutta luonne taitaa mennä enemmän äidin puolelle.. :)

    VastaaPoista
  3. Hugo näyttää ihan isiltään! Kaikki mun kaverit tyylii sanoo ettei Hugossa oo mitää samaa ku mussa, et vois luulla et oon vaihtanu vauvan sairaalassa XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muuten yks päivä kattelin Hugon kuvia ja mulle tuli jotenki mielikuva et miltä hänen isä varmaan näyttää, ei pojassa kyllä paljon sua ole mutta jtn pieniä piirteitä kyllä heti bongasin:)

      Poista
  4. Meidän tyttö on kuin naispuolinen kopio isästään ulkonäöllisesti, mutta omaa miun aurinkoisen luonteen ja tulisen temperamentin :D Saa nähdä miten kiivas pikkuprinsessa hänestä kasvaakaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut se on ihan hyvä sekotus et on aurinkoinen mut osaa myös komentaa ;)

      Poista
  5. A-muru on enemmän isänsä näköinen kuin minun, mutta kuulemma tasaisesti molempien näköinen! ;) Temperametti on ainakin peritty minulta...ja lyhyt pinna! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo lyhyt pinna on kans niilo kyllä multa perinyt. Isi on rauhallisempaa sorttia, vaikka kaikilla meillä on kyllä lyhyehkö pinna :D

      Poista