tiistai 10. maaliskuuta 2015

vika päivä vauvana

Meni keltaisissa kumisaappaissa pitkin pihaa tallustaen, kuralätäköitä ihmetellen sekä vilkutellen ohi meneville autoille.Sain nuo kumisappaat hieman etukäteen yhtenä synttärilahjana, näiden kanssa varpaani kuulemma pysyvät kuivana ja saan jopa mennä seisomaan keskelle kuralätäkköä. Kuten jo mainitsin ulkona päristelevät autot ovat todella hauskoja, tuleekohan minusta yhtä kova automies kun isistä ja papastani? Ainakin minulle on luvattu, että pääsen autonpesu hommiin ensi kesänä.

En vielä puhu paljoa, mutta osaan sanoa äiti, isi sekä Okko. Ja kaikkea hyvää maistelessa tokaisen tomerasti nam nam. Lempi herkkuani on karjalanpiirakka sekä mango piimä. Pillistä olen opetellut juomaan, mutta mielummin puhaltelen. Minulle tehdään jo omia voileipiä, vaikka syönkin ne omalla tavallani. Joskus olen kuullut aikusten juttelevan tuleeko kinkku alle ja juusto päälle? Siitä minä en välitä, minä nimittäin nuolen ihan ekana levitteet.

Olen myös kuullut juttua, että pian tuttipulloni viedään pois. Ja joku jopa kertoi, etten pian enää saisi syödä tuttia. Ei kai minun pinnasänkyäni sentään vielä pois viedä? En taida vielä olla valmis isojen poikien sänkyyn, sillä tykkään möngertää unissani. Nukun kellon ympäri ja joskus enemmänkin. 


Viihdyn omassa huoneessani lelujeni kanssa, mutta toivon maan kuivuvan,jotta voimme viettää paljon aikaa ulkona. Ulkona tepsuttelu on lempi puuhiani, Okon kiusaamisen lisäksi.  Toivonkin synttärilahjaksi pihaleluja sekä omaa palloa. Käymme päivittäin ihmettelemässä korttelin päähän nousevaa päiväkotia sekä koulua. Työmaan keltaiset suuret traktorit ovat hauskoja, sekä kaikki kolina mitä työmaalta kuuluu kiinnostaa minua kovasti. Äiti ei  kuulemma vielä raaski laittaa minua päiväkotiin vaikka tomera poika jo olenkin. Päivämme täyttyvät äidin kanssa touhuten. Olemme jo suunnitelleet ensi kesää, saatan päästä todella jännittäviin paikkoihin kesäretkille.

Rakastan musiikkia ja tanssimista. Lempi kappaleeni on salattujen elämien tunnusmusiikki sekä robinin sua varten. Taputan musiikin lisäksi myös koiran haukun tahtiin, se on niin jännittävää!

Olen kova poika sotkemaan, enkä yhtään jaksaisi seurata vain sivusta astianpesukoneen tai pyykkikoneen täyttöä. Myös roskapussit ja kaikki kielletty on maailman huipuinta. Onneksi saan sentään oman tiskirätin keittiötä siivotessamme, vaikka se tuntuukin erilaiselta kun äidin. Haluaisin niin kovasti suihkuttaa pesuainetta, mutta aina sama laulu ”sitten kun olet iso poika, etkä halua maistaa”. Milloinkohan opin, ettei kaikkea tarvitse maistaa?


Äitini yrittää kovasti laihduttaa ja välillä, kun äidin tekee mieli suklaata se tekee hölmöä  liikehdintää. Minusta tuo on niin hauskaa että heittäydyn lattialle nauramaan. Olen kuullut, että nauran kun pieni Aku ankka, en tiedä ainakin nauran sydämeni pohjasta.

Tällainen minä olen, pian yksi vuotias. Ihmettelenpä vain miksi äiti kyynelehti ja näytti pienestä punatukkaisesta nyytistä kuvia? Olinkohan se minä? En osaa sanoa, minä vain hymyilin ja halasin äitiä. Olen oppinut antamaan rutistavia haleja ja märät pusutkin luonnistuu.

Olen kuulemma äidin rakas, näin äitini toistelee päivästä toiseen.

-Niilo

8 kommenttia: