maanantai 11. toukokuuta 2015

Eikö jokainen ansaitse toisen mahdollisuuden?

Jo näin puolitoista vuotta blogganneena äitinä, osaan jotenkin jo ennustaa tekstejäni. Jotenkin sitä kuvittelee päässään jo valmiiksi minkälainen mistäkin postauksesta tulee.Äitenpäivästä näin etukäteen silmissäni kauniita asioita.Valkovuokkoja, päälläni kauniin mekon ja kuvista pursuavan onnellisuuden. Tekstin jossa hehkutan äidinrakkautta ja onnellisena hymyilen pinkiksi maalatuiden huulieni kanssa. Suuri ruusukimppu kädessä, tottakai. Otsikkona "maailman parhain äitienpäivä". Jotain niistä saatatkin seuraavista virkkeistä ja kuvista löytää, mutta täysin erilaiseksi olin päivän kuvitellut. Enkä minkä tahansa tavallisen päivän, vaan elämäni toisen äitienpäivän.

Onnellinenhan minä olen lapsestani, tottakai. Rakkaus häntä kohtaan kasvaa päivä päivältä. En osaa sanoin kuvailla miten ylpeä äiti olen. Ajattelin, vain kertoa ettei kukaan kuvittele että tuntisin oloni onnettomaksi.





En vain osannut olla äitienpäivänä, en vaan kertakaikkisesti osannut olla. Yritin ja yritin, mutta kurkussani oli pala aamusta iltaan. Olin väsynyt, väsyneempi kuin aikoihin. Ehkä väärällä jalalla nouseminen onkin totta, ehkä se ei olekaan vaan tekosyy huonoon päivään.

Kyselin läheisiltäni voiko väsymys olla sellainen, että se kasaantuu edellisiltä päiviltä? Voiko viime viikkojen edestakaisin meneminen kostautua näin jälkeenpäin, näin hienona päivänä kuin äitienpäivänä? Minulle tarjottiin monta mahdollisuutta käpertyä kuuman kaakaon kanssa hiljaisuuteen, kieltäydyin. Kaikki yrittivät piristää, mutta koin että haluan olla läsnä näin tärkeänä päivänä. Vielä itsekin menin heittämään ilmoille someton äitienpäivä- haasteen, jonka tarkoitus oli olla läsnä, oikeassa maailmassa.


Oli kakkua, kukkia, ruokaa,rakkautta ja yksi äärettömän väsynyt äiti silmäpusseineen. Oli vaikea olla, oikeasti olisin halunnut laittaa korvatulpat ja lähteä katsomaan minkälaista äitienpäivää nukkumatin maassa vietetään. Olin omissa maailmoissani havahduin tuijottavani tyhjyyteen. Nukahdin muutaman kilometrin automatkalla. Ja säpsähdin,kun poika nykäisi lahkeestani, onneksi jaksoin vastata levään hymyyn takaisin.

Kaunein asia päivässä oli hieman nuukahtaneet valkovuokot, jotka odottivat minua kun olin ovet paukkuen paikalta poistunut. Sekä pitkä halaus mieheni kanssa, jonka aikana päästin koko päivän sisälläni piilotellut kyyneleet valloilleen. Äidille en antanut halausta vaan pyysin häntä olemaan täysin hiljaa. Älä kysy äläkä koske tai romahdan uudelleen. Syödään nyt vain hyvin ja toivotaan, että ilta tulee nopeasti että päästään nukkumaan, vaikka juuri päiväunilta olin herännytkin- näin hiljaa mielessäni ajattelin.

Vääriä sanoja vääränä hetkenä, väärin ymmärrettyjä katseita ja väsymyksen purkamista. Itkua, naurua, surua ja onnellisuutta. Aikamoinen sekoitus nieltäväksi, edelleen mietin miten onnistuinkaan luomaan niin eksoottisen tunteiden coktailin. Olisikin ollut ihan tavallinen sunnuntai, tuskin olisin edes asiasta maininnut täällä blogissa, mutta äitienpäivä!



Juhlin äitienpäivää parempana päivänä, sitten kuin jaksan. Sitä paitsi äitienpäivää voitaisiin viettää useamminkin kuin kerran vuodessa. Ja en siis todellakaan tarkoita, että haluaisin usemman kerran tämän epäonnistuneen äidin leiman otsaani vaan siksi, että äitiys on elämäni hienoin asia. Ja eikö jokainen ansaitse toisen mahdollisuuden? 

Pidin lupaukseni ja vietin sometonta äitienpäivää. Kiitos kaikille mukaan lähteneille. Onnistuitteko te? Ja toivottavasti vietitte ihanan äitienpäivän. Jos olisin osannut ennustaa, minun ei olisi edes tarvinnut haastaa itseäni tähän päivään. En nimittäin kertakaikkisesti jaksanut edes ajatella puhelintani.

Ja se miksi nyt tänne paljastan hieman epäonnistuneen äitienpäivä-tarinan on se, että turhaa väritän onnellisuuden täyteistä äitienpäivä postausta. Jokaisessa perheessä on niitä huonoja päiviä, ilman sen kummempaa syytäkään. Aluksi päätin, etten kirjoita tästä päivästä mitään. Mutta ehkä tällainen tunteiden purkaus tekee välillä hyvää, luki sen sitten yksi ihminen tai sata päinen joukko. Ehkä joku uskaltautuu tunnistamaan itsensä tekstistä ja voin huokaista helpotuksesta, en ehkä olekaan tehnyt mitään ylitsepääsemätöntä virhettä….Olemalla poissaoleva äiti näin tärkeänä päivänä…



Vielä kerran suuret onnittelut kaikille äideille. Väsymys on äitien keskuudessa ihan ymmärrettävää, mutta toivottavasti ensi äitienpäivänä olen hieman skarpimmassa kunnossa. Ja olihan tässä päivässä paljon kaunistakin, kuten kuvista huomaatte. Minä en vain oikein osannut väsymyksen kanssa nähdä sitä, paitsi näin jälkeenpäin.

Vaikka tällä hetkellä vietänkin kesälomaa on pian taakse jäänyt kevät ollut touhua täynnä. Mä kuitenkin olen lapsen kanssa kaksin arkena, käyn töissäkin, stressaan painonpudotus urakkaa yms. Kalenterissa on siis menoa joka päivälle. Tulee nähtyä kavereita ja nukuttua kokonaisia yö unia. Jotenkin vain tuntuu, että mehut loppuvat jo puolessa välissä päivää. Ehkä jo kolme viikkoa kestänyt flunssa uhkaa jatkua vielä tämänkin viikon?

Blogin tauolle laittaminen, ei kuitenkaan ole käynyt mielessäkään. Se nyt on sama kun himojuoksijalta piilotettaisiin lenkkitossut. Se ottaa oman aikansa arjesta, mutta antaa tällä hetkellä niin paljon. Ehkä huomenna olen taas normaali, vielä tänään olotilani on sama kuin eilen.

p.s en ole raskaana, vaikka oireistani voisikin niin päätellä, hehe !

17 kommenttia:

  1. Eipä voi sanoa että ensimmäinen äitienpäivä olisi ollut sitä mitä ehkä mielessäni kuvittelin :( ehkä seuraava olisi hieman miellyttävempi ja vähemmänväsymyksen, pahan mielen ja itkun täytteinen.. Ehkä ilmassa oli jotain mikä sen aiheutti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en muista mun ensimmäisestä äitienpäivästä mitään, olin viel ihan vauvahuuruissa ja sekasin uudesta elämäntilanteesta. Jos kolmas kerta toden sanois, ja olisin happy aamusta iltaan :)

      Poista
  2. On hienoa että vuodessa on sellainen päivä kuin äitienpäivä, mutta toisaalta ajattelen, että se on päivä muiden joukossa. Saammehan nauttia lapsistamme vuoden muinakin päivinä samalla lailla. Väsymys ei yleensä katso aikaa eikä paikkaa, se yleensä iskee päälle silloin, kun sitä vähiten kaipaisi. Mutta se on täysin ymmärrettävää äitien ja vanhempien maailmassa.

    Olet varmasti muuten aina läsnä Niilon elämässä ja olet hänelle paras äiti mitä voi olla, joten yksi päivä sinne tai tänne. :)<3 Ja onhan sinulla vielä monta monta äitienpäivää edessä joten mahiksia on!:)
    Ps. Someton äitienpäivä onnistui, vaikka illalla päivittelinkin vähän fiiliksiä, kun poika oli unten mailla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on totta, se ilmestyy ainan vääränä päivänä! Kiva, että sulla onnistui sometonpäivä, täällä se oli tosi helppoa ;)

      Voi olipas ihasti sanottu, parhaani yritän <3

      Poista

  3. Tsemppiä sinne! Välillä väsyttää ja paskamutsifiilis tuntuu silloin paljon isommalta!

    Kiva kun kuitenkin Tulit kirjoittamaan äitienpäivästä! 😍 mun mielestä välillä ne huonotkin tunteet kuuluu blogiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä ajattelin että miksi en kertoisi ja olisi avoin kun tähänkin menessä oon kertoillut vaikka mitä :) onneksi tiedän, että kaikilla on niitä.. huonoja päiviä nimittäin! :)

      Kiitti<3

      Poista
  4. Voin samaistua, itsellänikin välillä juuri samanlaista, selittämätöntä väsymystä ja ärtyneisyyttä, vaikka kaikki onkin oikeastaan hyvin. Toivottavasti tämä päivä on ollut jo parempi, tsemppiä ja voimia! <3 Etkä ole missään nimessä epäonnistunut, hienoa että uskaltauduit kirjoittamaan! <3

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä arkeen! Toivottavasti tämä viikko on aurinkoisempi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Juu eiköhän tää tästä, yritän ainaskin kovasti olla positiivisin mielin liikenteessä:)

      Poista
  6. Täällä oli kans väsynyt äitienpäivä. Jotenkin olin tosi ärtynyt kun piti taas juosta paikasta toiseen, olisin vaan halunnut olla kotona oman perheen kanssa. Muttakun anoppi oli sitä mieltä että meidänkin on tultava katsomaan mieheni mummua. Eikä sillä, miehen sukulaisia on ihana nähdä, mutta olisihan siellä voinut käydä joskus toistekin.
    Tekohymyllä mentiin koko päivä, ja illalla sit paineet purkautu täälläkin, kun sai rauhoittua kotona. Tosin täällä oli se aika kuusta, liekö se sitten vaikuttanut asiaan :D.

    Aurinkoista ja ihanaa viikkoa teille :)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahha sun vika lause, samat ongelmat täällä.. en vaan viitsinyt sitä tonne kirjottaa :D ehkä tää tästä, mitään kamalaa ei ole sattunut kuhan känkkäränkkä vieraili meissä kaikissa, samana päivänä :D

      Poista
  7. Tsemppiä sinne! <3 ja omalla tavalla on joka päivä äitienpäivä ja voihan sitä viettää muulloinkin :) on niin hienoa miten kirjoitat rehellisesti asiat, kuin se että ihmiset yleensä vain kertoo kuinka ihanaa kaikki on, mutta sinun teksteistäsi paistaa läpi se reaalisuus! :)

    Haleja ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, aitous ja rehellisyys on se mihin bloggissani keskityn.

      Kiitos sinulle <3

      Poista
  8. Mä kokeilisin jättää maitotuotteet pois! Maitotuotteet pitää tulehdustiloja yllä, pitkittäen flunssaa ja puolikuntosena liikkuminen ei ainakaan auta. Maidoton ruokavalio viikon verran, lepoa ja palautumista, oot sen jälkeen varmasti ihan uusi nainen ja äiti ihan uudenlaisella energialla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti vinkistä, en nyt heti mee vastaamaan että joo niin teen vaan tutkiskelen hetken asiaa :)

      Joo liikkumaan en oo päässyt kolmeen viikkoon, ahdistaa!

      Poista
  9. Mun eka äitienpäivä... Jaa, haha ei todellakaan ollut ruusua tai muutakaa hattaraa. Meitsi kuuras vessaa entisen asukkaan jäljiltä ja hyi v. sitä askan määrää ja hien minkä se työ sai aikaan :D Tää toinen äitienpäivä oli paaljon kivempi, sain nukkua hieman pidempään ja eikä tarvinnut kuurata mitään :D

    VastaaPoista