maanantai 22. kesäkuuta 2015

miltäköhän se tuntuu, kun äiti bloggaa?

No mä vähän veikkaan, että sana blogi ei sano vielä hänelle mitään. Sen verran hän kuitenkin tunteiden päälle ymmärtää, että blogiani kirjottaessa valtava mustasukkaisuus pilvi ilmestyy välittömästi talomme ylle. Mustasukkaisuuden lisäksi meteorologi ennusti, että myös äiti voi tuntea hieman omantunnontuskia. Ja jos huono tuuri käy, perheessä myrskyää koko päivän. Ihan vain yhden blogikirjotuksen vuoksi.

Kuvia räpsiessä poika hermostuu jos oion kaulusta tai yritän tyrkyttää kivoja rekvisiittoja ja pyydän häntä hetken istumaan ja tyhmänä joskus jopa tokaisen "jos katsoisit hetken aikaa vasemmalle". Ja siitä vasta riemu repeääkin kun omasta mielestäni en näytä vähänkään siedettävältä kymmenistä kuvista. Valehtelisin jos väittäisin, että kaikki blogin kuvat ovat vaan normaaleja arjen keskellä napattuja otoksia. Kyllä minä joskus ihan suunnittelen ja tunti tolkulla yritän onnistua luomaan sellaisia otoksia kun päänsisälläni näen. (tämän postauksen kuvat on puhelin räpsyjä, niitä ei sen kummemmin mietittyjä kuvia, ne nyt sattuu sopimaan aiheeseen niin hyvin)



Se ei ole pinnallista tai vääränlaisen kuvan jakamista elämästämme, vaan intohimo omaa harrastusta kohtaan. Tälle harrastukselle haluisin antaa paljon enemmän, kulkea kamera kaulassa ja tykittää uusia postauksia päivä toisensa jälkeen. Tällä hetkellä uuteen päivärytmiin tottuminen työtä ja perhe-elämää hoitaessa blogini päivittäminen ei onnistu enää niin helposti. Se tuntuu kurjalta, joudun niin sanotusti "kilpailemaan" omasta ajastani. Ja minähän olen se kuka sitä kaipaa eikä siitä luovu! Olen kiukkuinen jos en saa toteuttaa itseäni tai olla hetken ihan yksinäni, sitä en koskaan kiellä.

Kuten jo yllä mainitsin, en voi kirjottaa oikeastaan koskaan muuten paitsi Niilon nukkuessa.En voi kirjottaa ja kuvata, sillä sinä hetkenä olen rehellisesti sanottuna hieman muualla. Onnekseni mulla nousi pieni pala kurkkuun kun katselin viime kuukausien lukemia, lukijamäärät ovat mukavasti kasvaneet. Olen äärettömän iloinen teistä, ihan jokaisesta! Osittain jopa hämmentävää miten tänne eksyy omasta mielestäni hirmuinen määrä ihmisiä? 

Toivotaan, että tasapaino arjen keskeltä löytyy ja ehdin sekä jaksan kirjoitella taas useammin. Ja tuohon otsikkoon palaan vielä sen verran, että taaperoni on kuitenkin minulle kaikki kaikessa enkä voi kilpailla bloginkirjoituksen ja hänen kanssaan olemisesta.. Olen äiti, kuka ei halua missata mitään. Ja talon hiljentyessä ryntään lenkille tai nostan jalat kattoon. Kuka silti sisimmässään toivoo, että blogi puhkeaisi kukkaan. Voi kun sitä voisikin aina käsien vapautuessa näpytellä juttuja tänne.



Haaveena olisi saada omannäköinen banneri ja tuoda vielä lisää omaa tyyliä blogiini. Vaikka suomen kesä on lyhyt, aion saada blogistani vielä oman näköisemmän, jotta pimeinä syysiltoina blogini ei hiljenisi kokonaan. Ensimmäisenä on saatava uusi banneri, tuo oma kuva alkaa ärsyttämään ja onhan tämän äidin look viime kuukausien aikana muuttunut.

Ja nyt jos tämä teksti tursuu kirjoitusvirheitä tai liian outoja lauseita, antakaa anteeksi. Taapero heräsi ja se on menoa, vaikka vasta toinen silmä olisikin auki. Rakastan tuota pientä ylläripylläriä enemmän, kuin mitään muuta.

Mitäs teille kuuluu? Eksyttekö kesäisinkin lueskelemaan blogeja?

6 kommenttia:

  1. Nyt kun J-isä oli lomalla, niin tuli huomattua että blogeja tuli kyllä luettua mutta aivot oli kanssa lomalla joten en pahemmin kirjoitellut kommentteja tai omaa blogiani. Siitä jäi jotenkin todella huonot omatunnontuskat :(
    Miten voikaan niin paljoa laiminlyödä blogiaan :D no nyt uuteen nousuun :)

    - Liina

    VastaaPoista
  2. Mä voin niin allekirjoittaa tämän! Yritän napata kameran muistiin kuvia hetkistä, joita olen luonut valitsemalla pojille sopivat vaatteet ja yritän lahjoa isompaa rusinoilla jotta olisi vähän aikaa paikallaan :D Minullakin on suuri tarve toteuttaa itseäni näin äitiyslomalla varsinkin (ja ihan muutenkin), joten blogi on siihen huippu paikka. Toivoisin myös, että oma kyhäelmäni puhkeaisi kukkaan, koska niin tärkeä ja mahtava harrastus se on!

    Kesäisinkin lueskelen blogeja ihan samalla lailla kuin muinakin vuodenaikoina, miehen loman aikaan se saattaa vähän vähentyä kun on muuta puuhaa perheen kesken :)

    Sulle olisi haaste mun blogissa, löytyy täältä: Hulivilini

    VastaaPoista
  3. Täällä kuuluu aamun rutiineihin se että kahvikuppi kouraan ja katsomaan onko uusia päivityksiä tullut :)! Hienoina ilmoina saattaa lukeminen jäädä vasta iltaan, tai seuraavaan aamuun. Nyt mun olis tarkoitus etsiä uusia odotus-blogeja, meidän öpojasta tulee isoveli helmikuussa jos kaikki vain menee hyvin :)!
    Toivoisin että sais pitkäaikaista luettavaa, niinkun esimerkiksi sinunkin blogin kohdalla, luin sitä odotusaikana ja luen edelleen :)!

    VastaaPoista
  4. Mulle on myös tärkeää se (edes) pieni hetki omaa aikaa päivässä. Blogia kirjoittaessa olen aivan toisessa maailmassa ja yleensä yritänkin bloggauksen ajoittaa päikkäriaikaan myös. :) Meillä vielä hoitovapaillaan ja naatitaan mamma-poika ajasta parin kuukauden ajan(hieman haikeaa ajatella että kohta on paluu töihin) onneksi meidän iskä jää vielä isyysvapaalle mun palatessa töihin. :)

    VastaaPoista
  5. Täällä pojat on myös usein lahkeessa kiinni jos äiti meinaa olla koneella päivisin :D Joten bloggailut jää yleensä ilta-aikaan kun lapset nukkuu, silloin saa rauhassa vaipua omiin ajatuksiin koneen äärellä. Blogeja tulee luettua kesällä vaihtelevasti, hyvällä säällä luuhataan ulkona eikä silloin puhelinkaan eksy käteen.

    VastaaPoista
  6. Mä aloin kirjoittelemaan blogia vähän niinkuin päiväkirjaa, aikani kuluksi ja että muistais myöhemmin millaista elämä oli pienen lapsen kanssa ja vitjat kun tähän jäikin koukkuun:) Sen johdosta meillä otetaan paljon enemmän kuvia ja teetättelen niitä ihan oikeiksi valokuviksikin nyt, saa likka sit isona katsella mitä meillä tehtiin kun hään oli vauva.

    Nyt sit aina kun tyttö on jo yöunillaan, niin mulla on blogiaikaa. Lueskelen muiden blogeja ja kirjoittelen omaani. Saa kurkkia, että millasta muilla on ja on ollut, sitä vertaistukea vissiin:D Sitä paitsi tämä kesä on niin itikkainen ja sateinen, että joutaakin lukemaan!

    VastaaPoista