keskiviikko 26. elokuuta 2015

PERHEPETI ON PAINAJAISENI

Te ketkä olette pidemmän aikaa seurailleet juttujani tiedätte, että vauvavuoden unet jäi vähälle ja helvetilliset yöt olivat arkipäivää. Tämän kaiken olen mitään kaunistelematta kirjoittanut myös tänne blogiini, jos haluat palata asiaan voit tsekata sen yöheräily helvetti - postauksestani.  

Itseäni ahdisti suunnattomasti lukea tuo postaus uudelleen, mutta edelleen osaan palata noihin hetkiin vaikka unissani. Vauvavuoden valvominen kolkuttelee edelleen siis takaraivossa. Tulee ihan väistämättä onnittelujen sijaan kysyttyä tuoreilta vanhemmilta ensimmäisenä "no mites teillä nukutaan?" Vauva sanasta siis muodostuu edelleen minulle sana unettomuus, vaikka kuinka artikuloitaisiin lasten olevan erilaisia. Voin rehellisesti sanoa, että vauvakuumeilen, mutta mitä jos kakkonenkaan ei nuku?

Lapsena tai oikeastaan siihen saakka kunnes minusta tuli äiti lähipiirissä minut tunnettiin siitä, että nukuin missä vain ja milloin vain. Se oli sitä helppoa aikaa, kun pää painettiin tyynyyn ja nukkumatti tuli kahdessa minuutissa. Raskausaikakin meni yllättävän helposti yöunien suhteen, vaikka jälkeenpäin kuvia katsellessa kauhistelenkin. Ei haitannut televisio, ei sateenropina eikä edes toisen ihmisen kuorsaus. Eikä edes se kohdussa mylläävä lapsi. Jos joku olisi öisin järjestänyt sirkuksen takapihallamme, tuskin olisin edes huomannut. Ihan totta, nukuin kuin tukki.


Nykyään nukkuminen on vaikeampaa, en nimittäin siedä pienentäkään äännähdystä. En kuorsausta, kyljen kääntöä enkä jääkaapin hurinaa. Koiran juodessa vettä, aika tuntuu pysähtyvän. Tuuli, sateenropina mikä tahansa ääntä aiheuttava kapistus saa minut tunkemaan korvatulpat syvemmälle ja syvemmälle. Muistan miten pyysin levotonta vauvaa nukahtamaan. Kerroin hänelle miten ihanaa nukkuminen on ja miten helppoa se on. Pyysin häntä sulkemaan silmänsä ja makaavan vain paikoillaan, koska silloin nukkumatti löytäisi nopeasti. Nykyään kadehdin hänen unenlahjojaan. Ehkä minunkin pitäisi möngertää päivät pitkät turbovaihde päällä, että saisin unenpäästä kiinni? Siirtyikö hänen levottomuus nyt minuun? Stressaankohan kokoajan jotain, vai mikä ihme vaihe tämä on?

Sateenropina, linnunlaulu tai harakan hyppely vasten peltikattoa koettelee hermojani. Perhepeti ei siis myöskään missään nimessä tule kuulonkaan. Meillä ei siis perhepedissä nukuta, koska se ei tee kenellekään meistä hyvää. Äitinä en todellakaan nukkuisi ja isi olisi levoton äidin valvoessa ja poitsu tekisi kaikkea muuta kuin nukkuisi. Kaivaisi nenääni, haroisi hiuksiani tai etsisi äidin napaa koko yön niin ja napsauttaisi yöpöydälle olevan lampun päälle satoja kertoja yössä, ihan vain huvin vuoksi. Jopa koiramme itkisi kateudesta vihreänä. Hyi ei! Paitsi aivan olosuhteiden pakosta, kuten muutamilla kesälomareissuilla. Muuten liputan oman sängyn puolesta ja sanon kiitos, mutta ei kiitos perhepedille! Ei se aina ole niin rakkaudentäyteinen mitä oppaissa ylistetään. Perhepedin idea tuskin kuitenkaan on koko perheen hereillä pitäminen?

Ja sitä paitsi näin jälkikäteen jopa naurattaa, kun etsin vastasyntynyttä vauvaa hädissäni sängynalta, kunnes mies kertoi hänen nukkuvan omassa sängyssään. Olin aivan sekaisin, jos hän hetkeksikin nukahti väliimme. Silloin päätin, että emme häntä enää väliimme nosteta. En minä siinä kimppa pedissä sekuntiakaan nukkunut, torkuin vain ja näin jatkuvasti painajaisia pääedellä putoavasta vauvasta. Tottakai, joskus oli raastavaa laittaa pieni vastasyntynyt suureen pinnasänkyyn yksinään, mutta hänelle se oli hankittu ja nukkumiseen tarkoitettu. Tietysti tilanne vois olla aivan eri jos olisin imettänyt. Ehkä vasta opettelisimme omassa sängyssä nukkumista jos imetystaipaleeni ei olisi jäänyt niin surkean lyhyeksi. Oli vain noustava lämmittämään maitoa keittiöön niin automaattisesti hän jatkoi uniaan siellä missä söikin, ei rinnallani vaan sängyssään.

Perhepeti on lapselle varmasti hyväksi jos lapsi selvästi nukkuu paremmin vanhemman läheisyydessä. Meillä kun ei voi jättää pojan huoneen ovea edes auki vaan hän haluaa nukkua yksin, pimeässä huoneessa oven takana. Jotenkin tuo voi kauhistuttaa monia, mutta minusta on ihanaa hänen olevan niin helppo yöunien suhteen. Pimennysverhot ikkunan eteen, valot pois ja tutti suuhun. Peittely ja pari suukkoa. Rauha maassa kellon ympäri, täydellistä sanoisinko?  Ja kyllähän me halitaan ja suukotellaan päivät pitkät, niin en kyllä edes öisin ikävää ehdi tuntea.

Kun 8 kuukauden rukoilun jälkeen heräilyt vihdoin loppuivat ja meillä alettiin nukkumaan, häkellyin omaan levottomuuteen. Miksi minä en nyt nuku, kun tätähän olen rukoillut kuukausi tolkulla? Mihin katosi se levollisesti yönsä nukkuva ihminen, kuka ihmetteli silmät suurena läheisen ihmisen vuosia kestävää uniongelmaa? Tällä hetkellä en voi nukkua minuuttiakaan ilman korvatulppia. Ne ovat korvaamaton apu ja parempaan päin olen selvästi menossa.






On vaikeaa nauttia hyvin nukkuvasta taaperosta, kun itse tuhlaa yöt äänien kuunteluun. Onneksi näitä huonoja öitä on enää muutama viikossa. Tässä siis yksi syy siihenkin, etten uskalla taaperon sänkyä vielä kotiuttaa. Mitä jos unet eivät uudessa sängyssä maistu? Mitä jos hän kipuaa sata kertaa pois sängystään ja keksii aloittaa helvetilliset yöunet vol.2 tai jotain sinnepäin? Tiedän, miten taitava hän on taistelemaan unta vastaan.


Mites teidän perheessä, onko perhepeti luontevin ratkaisu? Vai nukutaanko teillä erillään?

20 kommenttia:

  1. Meillä on nukuttu aina omassa sängyssä, mutta samassa huoneessa. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus siirtää tyttö omaan huoneeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä siirtoon, sitten kun sen aika on :) kiitos tass kommentoimisesta!

      Poista
  2. Meillä perhepeti oli ainut mahdollinen ratkaisu ekan vuoden aikana. Vauvat ovat niin erilaisia! Olen aivan valtavan onnellinen, että teidän nukkuminen sujuu nykyään niin kadehdittavan hyvin. <3 Valvominen on K A M A L A A! Täytyy kyllä myöntää, että nyt kun Lyyli nukkuu omassa sängyssä ja omassa huoneessa, niin on se vaan mahdottoman ihanaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinhän ne on :) juu en kyllä ikinä enää toivo sellaista valvomista ja väsymystä.

      Joo saa rauhassa nukkua ja aamulla herätä pirteenä, kun molemmat nukkuneet hyvin!

      Poista
  3. En synnärin jälkeen nukkunut koskaan Adan kanssa samassa sängyssä ja ehkä voisin tällä tokalla kierroksella kokeille pari viikkoa.. Kun sekin on puuduttavaa nousta ylös imettämään, alussa kuitenkin voi heräillä muutamankin kerran yössä. Mä en käsitä sitä omaan huoneeseen siirtämisen pitkittämistäkään. Ite valvoin viikon kun piti käydä varmistamassa pitkin yötä hengitystä ja toisaalta imettämässäkin mutta pian alkoi jo tottua ajatukseen että se on toisessa huoneessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että imetys onnistuu ja saat imetettyä helposti yöllä. Meillähän imetys oli niin vaikeeta.. Ainoa toimiva asento oli sohvalla istuen imetystyynyn kanssa ja mies joutui pitämään vauvaa ja mä pidin omaa rintaa.. Isorintasen ongelma :/ mutta aion varmaan kyllä kokeilla uudelleen joskus jos on tarvetta.. Tosin siihen menness oon ehkä käynyt pienenyttämässä, mikä on mun suuri toive :)

      Poista
  4. Esikoinen nukkui (ja nukkuu) perhepedissä. Söi tissiä öisinkin ekat 9 kuukautta ja muutenkin kaipasi jatkuvasti läheisyyttä. Nyt ikää 3 v ja edelleen kömpii meidän väliin öisin. Valvotti ekat 2 vuotta ihan älyttömän paljon meitä, öisin heräiltiin 3-10 krt. Ei auta unikoulut sun muut. Nukutukset on aina oma rituaalinsa. Kun äidintarve iskee niin se iskee.

    Kakkonen on sitten toista maata. Yhden viikon iässä lopetti yösyömiset. Nukkuu omassa sängyssä koko yön, kertaakaan heräämättä. Nukahtelee itekseen sinne sun tänne, sänkyynsä helposti kun pistää tutin suuhun ja pistää mobilen soimaan. Tikkua en oo pistänyt ristiin, että tuon on "oppinut".

    Eli joo, ne lapset todellakin on ERILAISIA! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että niin erilaiset tapausket :) ehkä joskus uskaltaa itsekkin alkaa pohtimaan kakkosta!

      Poista
  5. Meillä molemmat lapset ovat nukkuneet perhepedissä. Esikoinen siirtyi omaan sänkyyn meidän huoneessa n.6kk iässä, jolloin yösyötöt loppui. Omaan huoneeseen siirtyi 9kk iässä. Kuopus on nyt 3kk ja nukkuu tosi hyvin perhepedissä. Usein myös esikoinen kapuaa jossain vaiheessa yötä meidän sänkyyn. Ja hyvin nukutaan kaikki 😊 uskon että meidän sänky palautuu meidän kahden sängyksi kun on sen aika 😊

    Unettomuus on kyllä kamalaa.. Toivottavasti unet jatkuvat uuteen sänkyyn siirtymisen jälkeenkin 😊 meillä esikoinen siirtyi normisänkyyn n.2,5 vuotiaana. Siirtymä sujui kivuttomasti 😊

    Ida

    VastaaPoista
  6. Meillä nukutaan sekä että. Vauvana kuopus oli enemmän kainalokana. Nyt molemmat tai jompikumpi kömpii yöllä väliin. Joskus (kuten nyt) jopa nukahtavat meidän sänkyyn josta kannetaan omiinsa. Ihan toimii meillä. Tänään oisivat nukahtaneet omiinsa jollei mies ois nukahtanut ennen heitä. E tuli vessaan ja O juoksi perässä meidän makkariin! :D

    VastaaPoista
  7. Meillä on nukuttu erillään ihan omissa sängyissä, harvoja öitä mini oli meidän sängyssä ja silloinkin iskä häädettiin sohvalle (tai meni omasta tahdostaan). Poitsu suurtiuikin nukkumaan jo pari kuisena onaan huoneeseen sillä ei meidän huoneessa nukkunut kunnolla ja oli levoton.

    Mitä tulee tohon omaan valvomiseen. En itsekään ole raskauden jälkeen enää nukkunut kuin tukki. Pieneenkin äänähdykseen herää mutta toisaalta nukahdan takaisin hyvin nopeasti. :)

    VastaaPoista
  8. Meillä nukutaan perhepedissä, edelleen, mutta tää järjestely sopii paremmin ku hyvin. Poika nukkuu täysiä öitä vihdoin, nukkunut varmaan nyt noin 4kk, eli vuoden tienoille vähän reilu oli yöheräilyjä. Raskasta oli, mut jollain tapaa siihen tottui, eikä aamuisin väsyttänyt niin paljon mitä olisi luullut.

    Poika olis tarkoitus siirtää piakkoin omaan huoneeseen nukkumaan, sillä helmikuussa meidän perhe kasvaa yhdellä. Kuitenkin pojan on paljon helpompi sit nukkua omassa huoneessa ilman että häiriintyy vauvan heräilystä. Mun täytyis ensin kyllä saada lastenhuone siihen kuntoon että siellä voi nukkua, nyt se on enemmänkin varastona missä ylimääräiset huonekalut :-D. Pesänrakennus viettiä odotellessa!

    VastaaPoista
  9. Ei liity tähän postaukseen mutta olisi kiva lukea sun elämäntaparempasta! Itse samanmoista aloittelemassa ja vinkit/onnistumiset tulevat tarpeeseen ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan :) en uskalla luvata, kun tullut luvattua yhtä sun toista täällä enkä niin ahkeraan ehdi päivittämään :)

      Poista
  10. Meillä mies on niiiiin huonouninen jos nukkuu samassa huoneessa, ollut oikeestaan koko aikuisiän. Se herää juurikin kaikkeen niinkuin sinäkin joten kaikkien mielenrauhaksi ja unien turvaamiseksi mies nukkuu olohuoneessa ja me vauvan (3kk) kanssa makuuhuoneessa. Niin hullulta kuin se tuntuukin sanoa että ei mahdu vuoden sisään montaa yhteisessä yötä samassa sängyssä ja kuinka suurin haaveeni olis nukkua yhdessä.. ehkä kun vauva siirtyy omaan huoneeseen yösyömisten vähennyttyä/loputtua voitaisiin kokeilla sitä mitä normaalit ihmiset tekee :D miten kauan muuten imetit ja ihailen kyllä aina sun kirjoitustaitoa kuinka hyvin osaat tuoda asiat esille, kiitos kun kirjoitat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tosiaan lisätäkseni vauva käy nukkumaan omaan sänkyyn ja ensimmäisen heräyksen jälkeen otan yleensä viereen, imettäessä sen koen jotenkin helpommaksi, mutta kyllä sitä itse nukkuu levollisemmin kun vauva on omassa sängyssä

      Poista
  11. Minä oon aina ollut huonouninen ja ensimmäinen valvottu vuosi pilasi mainitsemallasi tavalla itseltäni viimeisetkin rippeet. ODotan kauhulla aina öitä, koska silloin pitäisi nukkua. Onneksi olen niin uupunut päikkäriaikaan mennessä, että saan silloin unta, mutta herään zombiena. Iltaa myöten piristyn enkä saa yöllä unta. Häiriinnyn joskus siitä, että mieheni HENGITTÄÄ vieressäni.

    Meillä vuoroteltiin perhepedin ja oman sängyn välillä. Kun lapsi tuli synnäriltä kotiin, en halunnut laittaa häntä omaan sänkyyn, mutta sitten kun omat uneni vaarantuivat ja nukuimme kumpikin paremmin omissamme, vaihdoin hänet omaan petiin viereemme. Kaikki vauvat ja äidit on niin yksilöitä ja voin sanoa, että nyt kun saan vähän edes paremmin nukkua kuin sen eka vuoden, olen aivan eri ihminen, eli todellakin priorisoin unet!

    VastaaPoista
  12. Me siirrettiin poitsu puoli vuotiaana omaan huoneeseen ja oli kyllä paras päätös ikinä!! Siitä päivästä lähiten nukkunu ku tukki kellon ympäri, nukahtaa ku vie vaan sänkyyn. Ja meilläki huone pitää olla ihan pimee, sillain nukkuu parhaiten. Eikä olla koskaan nukuttu perhepedissä, en kokenu sitä tarpeelliseks ja halusin heti vauvasta lähtien opettaa omaan sänkyyn. Toki sillon ku imetin aluks, nii välillä jätin viereen, mut pääsääntösesti on nukkunu omassa sängyssä ja se on ollu meille paras vaihtoehto! :)

    VastaaPoista
  13. Syö d vitamiinii 100mg päivässä, eli aika paljon! Mulla se on auttanut univaikeuksiin, stressiin ja levottomuuteen. Ja tätä suosittelee lääkärikin. Oli pakko tulla mainitsee asiasta sinulle kun olin juuri tänään kirjoittanut blogiini tekstin d vitamiinista ja sen hyvistä ominaisuuksista. Mulla itsellenä se alkoi toimia jo kahdessa viikossa, suosittelen kokeilemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. syön deetä, mutta en kyllä noin vahvaa :o

      Poista