perjantai 16. lokakuuta 2015

Alle kaksivuotias apuna kotitöissä- olenko liian tiukka äiti?

Alle kaksivuotiaan kanssa siivoaminen on mahdotonta, jos häntä ei oteta mukaan. Minä vaadin häneltä osallistumista, mutta se ei ole vaikeaa sillä hän rakastaa olla apuna. Haluaa oman rätin sekä pesuainepullon, tosin se sisältää vain vettä, mutta ei kerrota sitä hänelle. Minähän sitten siivoan oikeilla siivousaineilla ja hän saa kyllä osallistua minunkin tehtäviini. Samalla hän oppii mitä aineita pitää varoa ja miksi. Hän on kerran nuolaissut pesuainetta tv-tasolta. Voin vannoa, ettei hän toista kertaa halua pahaa makua suuhunsa. Tottakai myrkylliset aineet ovat lapsen ulottumattomissa, mutta ehkäpä nyt tiedätte mitä tällä postauksellani haen takaa?

Hän tietää, että roskat viedään roskikseen ja poimii pieniä murusia mm. keittiön pöydän alta saadakseen valtavat aplodit kiikutettuaan ne roskikseen. Meillä viedään jopa astiat lavuaariin, koska olen jokaisena kertana selostanut jokseenkin näin "ja sitten astiat menevät lavuaariin odottamaan pesukoneen vapautumista".  Ja sinnehän hän lähtee niitä itse viemään, ylpeänä. Kun toistaa toistamisen perään, alkaa asiat mennä perille. Kamalaa kuulostipa julmalle, mutta näinhän asia on. Tällä samalla kaavalla olen opettanut miten lelut kerätään koreihin ja miten likaiset vaatteet tiputetaan pyykkikoriin.


Hän pitää imuroinnista ja imuroi, jopa tarkemmin nurkat, kuin minä itse. Pyyhkii suunsa lisäksi myös pöytänsä, jos häntä pyydetään pyyhkimään sotkut pois. Hän ymmärtää, mitä tarkoittaa "nyt lelut kipinkapin koreihin" - Joka on muuten super huippua!  En olettanut tällaista näin pieneltä lapselta.  


Hän riemastuu hurisevista pesukoneista, innostuu konetiskitableteista niin kovin, että itkee niiden perään. Imuroi niin, että posket punottavat. Tottakai siivous on suurimmaksi osaksi hänelle leikkiä, mutta hän on apuna. Ei ole tarkoituskaan luoda siivouksesta mitään työleiriä, kunhan opetan arvostamaan kotia. Ja on hyvä muistaa, että työnjälki näin pieneltä on mitä on, mutta tärkeintähän on kotitöissä mukana oleminen. Ne ketkä sotkevat myös siivoavat. Ja nyt jos joku väittää, että oma lapsi ei sotke niin tilaisin yhden samanlaisen seuraavalla kierroksella, kiitos! 

Miksi sitten vaadin siivousintoa alle kaksivuotiaalta? Siksi, koska minä olen päässyt aivan liian helpolla. Leikki-ikäisenä huoneeni siivotiin puolestani. Teini-ikäisenä tartuin tavara kasoihin vasta sitten, kun iskäni uhkasi heittää kaiken kaatopaikalle. Osasin minä skootterilla ajaa ja ruinata rahaa, mutta minun oli erittäin vaikea ymmärtää, että miksi minua pyydettiin osallistumaan johonkin niinkin turhaan, kuin kotitöihin? Edes oman huoneen siivous ei ikinä ollut oma-alotteista, ei koskaan. Järkyttävää!


Osallistuuko teillä lapset kotitöihin? Ja samalla voitte lohduttaa minua kertomalla, ettei teidänkään kämpät pysy siistinä kovinkaan pitkään? 



18 kommenttia:

  1. Meidän lapset on aina inhonneet imurin ääntä. Aina. Ne juoksee karkuun tai vähintäänkin välttelee sitä. Isompi on eskarissa ja nuorempi täyttää joulukuussa neljä. Kyllä ne mielellään pöydän pyyhkii, suihkuttelevat vähän liiankin innokkaasti! Isompi on opetellut vessanpesua. Mutta me vanhemmat ei olla kovinkaan siistejä eikä se siivoaminen ole meille millään lailla mieluisaa, siksipä sen homman tekee mieluummin ilman ylimääräistä sähläämistä. Lapset siivoaa lelunsa joka ilta paikoilleen, koska muuten niiden huoneeseen ei mahdu. Sen enempää me ei niitä velvoiteta. Loppu on ekstraa. Siinä vaiheessa, kun alkaa viikkorahan ruinaus, alkaa myös velvollisuudet kasvaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä otin imurin käteen heti, kun toivuin sektiosta ja imuroin pojan sängyn alta hänen ollessaan sielä ja kannoin kantorepussa imuroidessa, meillä kun on tuo koira on pakko imuroida melkeen päivittäin. Eipä ole imuria pelännyt siis :)

      Poista
  2. Minun lapsuudessani oli niin, että äitini ei koskaan antanut minun siivota, laittaa ruokaa tai tehdä mitään muutakaan kotiin liittyvää.. Koska hänen mielestä minusta ei ole siihen, tulee vain enemmän sotkua. Sama homma edelleen, hän ei halua että pyyhin hänen ruokapöytääkään koska minä en varmastikaan tekisi sitä kunnolla. Hän kyllä itse näkee minun omasta kodistani, että olen siisti ihminen ja hyvin hoitanut kotiasiat. Mutta tokihan meillä koti räjähtää tuon tuosta, kun Hugo vähän järjestää tavaroita uusille paikoille ;)

    Meillä myös Hugo on tosi innokas auttamaan kotitöissä ja itsekin olen ylllättynyt kuinka hyvin noin pieni (1,5v) ymmärtää ohjeita ja kuinka tarkasti hän siivoaa ja järjestelee. Meilläkin kerätään murusia ja viedään niitä ylpeänä roskiin. Joskus murunen tipahtaa ja Hugo sen itse huomaa, mutta sitten viedään -ei mitään- roskikseen ;) Imurointi on parasta, samoin astianpesukoneen tyhjentäminen.. Siinä poika onkin nopea. Helppoa, kun minun ei tarvitse enää kumartua ottamaaan lautasia koneesta. Hugo myös tietää mihin esim kauhat, kattilat ja leivontakulhot tulevat ja järjestää ne itse pois koneesta.

    Meillä myös pitää olla oma luutu ja suihkepullo, jossa on meilläkin vain vettä ;) Ihanaa onkin, kun poika on noin innoissaan auttamassa ja vaikka se onkin hänelle leikkiä, niin sehän on vain hyvä juttu. Onhan poika kyllä niin ylpeäkin itsestään ja niin tosissaan siivoilee :) On se suloista, kun meillä on pienet apurit kotihommissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan, kun olisin lukenut meidän pojasta! Hän tietää kanssa missä lusikat, kauhat yms asustaa. Mua ehkä vähän ärsyttää, että edelleen musta kuvitellaan kovin laiskaa siivoojaa, vaikka siivoan päivittän ja järjestelen meidänki sotkut pois ennen kuin vierailta lähetään. Oon siis monelle sukulaiselle ja kaverille edelleen se laiskamato, joka heittää tavarat sängyn alle ja kääntää suursiivouspäivänä maton toistepäin.

      ja miksi ne vieraat tulee aina kylään yhtenä päivänä viikossa, joka on mun tuurilla aina se kun en ole tehny kodin eteen mitään? :D

      Poista
  3. Meillä pojalla on aika lailla sama meno kuin teilläkin ja on todellakin äitiään innokkaampi siivooja. :D Ei tarvitse kuin kuulla s-sana niin on jo hakemassa rättiä ja imuria ja aina auttamassa ihan kaikessa pölyjen pyyhkimisestä pyykkäämiseen ja leipomiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Hienoa, että sullakin on super apulainen <3

      Poista
  4. Meillä lapset odottaa perjantaita ja siivoushetkeä. Lapset osallistuvat omalla tavallaan ja tasollaan siivoukseen. Tänään tyttö pyysi pölyrättiä heti ennen aamiaista. Siivoustaitokin täytyy tosiaan lapsille opettaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei olla varsinaisesti vielä otettu siivouspäivää käytäntöön, vaan siivotaan silloin kun ehditään. Mutta siivouspäivä on kokeilussa, jos se vähentäisi meikäläisen työmäärää siivouksen suhteen.. Katsotaan :) tänään siis oli ensimmäinen virallinen siivouspäivä, mutta ei koti enää siltä näytä :D

      Poista
  5. Meillä A saa (joutuu?) osallistumaan kotitöihin auttamalla esim. pölyjen pyyhkimisessä ja oman huoneen siivoamisessa. Minusta on enemmän kuin ok ottaa lapset mukaan siivoukseen ja ruoanlaittoon. A-muru on tainnut olla vuoden ikäinen ekan kerran kastiketta hämmentäessään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo ite mikään super kokki, mutta tottakai kokkaan päivittäin mutta Niilo ei oo kiinnostunut ruoanlaitosta pahemmin, eli kokkauksessa ei oikeastaan oo mukana. Leikkikeittiö tai hella oikeastaan löytyy, mutta se ei oo ihan ykkönen. Ikean leikkikeittiötä olen miettinyt kuitenkin, menee siitä ihan sekasin kun näkee:D katsostaan innostuuko vielä kokkailusta, siivous on toistaseks mieluisampaa..

      Toivon, että siivous pysyis sellasena ns. jokapäiväisenä juttuna, koska en edelleenkään voi ymmärtää mun porukoiden liian rentoa asennetta mun siivottomuuteen.. Oma huone oli aina järkyttävä :(

      Poista
  6. Meiä 1,5v poitsu rakastaa äitin auttamista. Hän jopa kiljahtaa ilosta, kun ilmoitan haluuko O. auttaa äitiä. Yleensä likaisia pyykkejä tai astioita on ottamassa pois vähä välii ja pettyy, kun likaisia ei saa ottaa pois. :D Alkaa tosin ymmärtää jo likaisten merkityksen ja jää oottaa puhtaita. Eikä enää kiukkua, että äiti ei anna auttaa.
    Yksinkin välillä ois kiva tehä noi hommat, mut kun hän tykkää itse osallistua ja tehdä yhdessä kaikkea ni tehdään sitten, mutta pojan ehdoilla! :) Roskat meilläki löytää tiensä roskiin. Neki pienenpienet murut.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään tehdä itse, mielläni teen kotihommia. Mutta pian olen ollut kotona kaksivuotta ja alkaan ärsyttää samat hommat.. Kivaa, kun on pieni siivouskaveri :)

      Poista
  7. Haha, hyvä jos tunnin pysyy siistinä kun on siivottu :D Jos siivoaa illalla neidin mentyä nukkumaan niin saa sentään illan katsella siisitiä kotia ;)

    Meillä 1v 7kk osallistuu myös siivoukseen, tosin vaihtelevasti. Välillä saan hyvin siivottua, mutta välillä neiti haluaa myös auttaa ja kulkee oman rätin kanssa siivoilemassa ja nauttii ehdottomasti eniten pölyhuiskalla huiskuttelusta :) Hän myös sulkee muiden perässä avonaiset kaapinovet ja kerää kivet ja muruset lattialta, pöhkö <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunti on joo ihan maximi! Mä onneks kyllä tykkään ite siivoamisesta, mutta olishan se kiva että paikat ois siistit edes päivän...

      Voi ihana pieni tomere apulainen sielkin <3

      Poista
  8. Mun lapsi oli tollanen kaksivuotiaana. Nyt on melkein viisi eikä siivoominen ole enää yhtään niin kivaa. Toivottavasti teillä homma pysyy mielekkäänä!

    VastaaPoista
  9. Mun mielestä lapset on hyvä ottaa kotihommiin mukaan. Oppivat tekemään ja ei tuu järkytyksenä sit vanhempana jos vanhemmat pyytää tyhjentämään esim astianpesukoneen. Itse aion ottaa lapset mukaan jos mulle niitä vaan joskus suodaan :) ruuanlaittoon myös sinne vanhempana niin osaavat sitten laittaa ruokaa ;)

    VastaaPoista