keskiviikko 28. lokakuuta 2015

RYTMITÖN LAPSIARKI, VOIKO SE TOIMIA ?

Välillä havahdun klo 22.00 jälkeen löhötessäni sohvalla siihen, että pikkuauto kurvaa jalkaani pitkin. Yleensä silloin säpsähdän ja pomppaan pystyyn ja kehotan hakemaan korista univaipan ja etsitään yhdessä puhdas yöpuku. Ravistelen päätäni, että mitenkäs tässä nyt näin kävi, vaikka olen löytänyt itseni monesti samasta tilanteesta samaan kellon aikaan. Olen vasta pari tuntia sitten päättänyt työpäiväni, joten tunnit yhdessä kuluvat huomaamatta. Ja herättiinhän me aamulla vasta kymmeneltä, joten hätää ei ole. Rehellisesti sanottuna hyvinkin tuttu tilanne, en tainnutkaan sen kummoisemmin säpsähdellä. 

Aluksi olin todella tarkka rytmeistä, enkä voinut missään nimessä tehdä pienintäkään poikkeusta päivärytmiin. Sumplimme menot ja kaikki muut päivänrytmit minuutilleen, jokaisena äitiysloma päivänä. Hoidossa kuviota piti noudattaa, mutta sen verran löysäsin napanuoraa kirjoittamalla viestin loppuun "tarvittaessa soveltakaa". Sanoohan tuon jo maalaisjärki, jotenkin sitä kuvitteli olevansa niin tietoinen lapsen hoitamisesta. En edes halua nähdä niitä tekstiviestejä, häpeäisin nykypäivänä niitä. Ovathan ne isovanhemmat meidätkin aikoinaan hoitaneet, ongelmitta.


Nykyään suhtaudun rennommin aikatauluun. Tai oikaestaan ei meillä aikataulua arkena ole. Nukutaan aamulla pitkään ja illalla valvotaan siihen saakka kunnes uni tulee. En laittaa lasta nukkumaan ennen, kuin hän itse ilmaisee halunsa päästä peiton alle. En jaksa sitä show:ta mikä johtuu tasan tarkkaan siitä, ettei häntä väsytä. Eli joskus kyllä ihmettelen miksi joissakin perheissä käydään nukkumaan jo klo 19.00 ? Sammuvatko lapset oikeasti jo niin aikaisin? Eikö ole hirveätä herätä kuudelta jokaisena aamuna? Varsinkin jos on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa, eikö rytminmuutos olisi mahdollinen? No jos on aamuihmisiä niin mikäs siinä. Onhan niitäkin lapsia ketkä yrityksistä huolimatta heräävät uuteen aamuun kuudelta. Lapsilukuni taitaa jäädäkin yhteen, jos seuraava olisi tuollainen aamuvirkku kenties romahtaisin?


Olen kai se äiti, joka luottaa siihen että lapsi ilmaisee itse milloin väsyttää, pissattaa tai halituttaa. Jatkuva kiireen tunteminen johtui tasan tarkkaan itsestäni, oli pakko suorittaa asiat tietyinä kellonaikoina. Olin revetä liitoksistani, jos lapsi ei nukahtanut päiväunille. Sitä nukutettiin mahdollisimman monella tavalla. Tänä päivänä luovuttaisin ja toteaisin, että ei sitten. En todellakaan lähtisi vaunuilemaan kaatosateeseen yksien päiväunien vuoksi. 

Rytmit luovat turvaa ja uskon siihen, mutta luulen että rutiineilla on tärkeämpi merkitys. Asiat tapahtuvat tietysti järjestyksessä päivittäin, mutta kellon aika vaihtelee. Minä luovuin tiukoista aikatauluista, koska arjesta tuli suorittamista. Haluan suhtautua arkipäivään rennosti, en jaksa enää nipottaa pipo kireänä päivästä toiseen enkä missään nimessä nukuta pirteää lasta pakonomaisesti ennen kello kymmentä. Päivät ovat sujuneet ongelmitta. Kuhan muistetaan syödä ja levätä päivittäin voidaan molemmat vallanmainiosti. Tämä meidän rytmitön lapsi nukkuu kellon ympäri, syö lautasen tyhjäksi ja itkupotkuraivarit ovat vähentyneet puoleen. Arjen langat tuntuu olevan ihan hyvin käsissä, vaikka mennäänkin päivästä riippuen miten sattuu.

Olen tyytyväinen, että uskalsin sekoittaa pakan kerta heitolla. En koe enää lainkaan painetta äidinroolissani enkä koe suoriutuvani päivästä vain siksi, että on pakko. Osaan rentoutua, jopa keskellä päivää ja uskallan avata tietokoneen päiväunien aikana, koska ehtiihän sen pesukoneen täyttää myöhemminkin. Nykyään sitä ehtii juoda kahvinkin lämpimänä, jos vain tahtoo. 

Tietysti tässä valinnassamme on yksi ongelma, Omaa aikaa ei iltaisin yksinkertaisesti ole. Vauvavuotena se olisi tuntunut huomattavasti raskaammalta, mutta aika paljon taapero leikkii jo yksinään, joten myös minä löydän päivästä hetkiä omille jutuilleni. Suurin plussa aikatauluttomassa elämässä on se, ettei päivän kulkua tarvitse osata ennustaa. Maailma ei romahda, kun joku kysyy meitä vierailulle päiväunien aikaan. Hyvin uskaltaa tunnilla tai kahdellakin pelata suuntaan jos toiseen.


Mä kyllä vielä ehdin repimään lasta aamulla sängystä ja tappelemaan hampaiden pesusta, koska töihin paluu ja päiväkoti odottavat tulevaisuudessa. Nyt mennään rennommalla otteella, koska me voidaan. Rytmilliseen  arkeen on kuitenkin joskus palattava takaisin. Se tulevaisuuden murhe ja eiköhän sekin lutviudu, niin kuin asioilla on tapana. Joskus joku anonyymi kehotti mua relaamaan, joten tässä sitä nyt ollaan. Hyvin hyvin löysä pipo päässä. Ihan totta mun migreeni on vähentynyt ainakin puolella, kun uskalsin höllätä arkea. Ihanaa, kun arki ei ole enää pakonomaista suorittamista. 



Miksi kotihoidossa olevalla lapsella pitäisi olla selkeä rytmitetty aikataulu, jos hän ei sitä vaadi? Aikataulutus voi helpottaa joitakin äitejä, mutta kaikille se ei sovi. Minä olen kai sellainen fiilispohjalla menevä yksilö. Äitiyksilö? Onko tuo edes sana?

Kuinkan siellä menee? Oletko tarkka rytmeistä? Tuleeko nipotettua pipo kireällä, vai mennäänkö sielläkin fiilispohjalla? 

Suuri halaus kaikille edelliseen postaukseen kommentoinneille. Kiitos lähettämistänne entisistä vauvamasu kuvista ja suuret kiitokset kauniista sanoistanne. Mahtavaa, että otitte asian positiivisesti. Turhaa pelkäsin negatiivista palautetta! 

Se on luettu parin päivän aikana useamman tuhannen kerran, uskomatonta.

21 kommenttia:

  1. Meillä mennään nukkumaan 19 ja herätään 7-8 vaikka laittaisin myöhemmin nukkumaan nii silti heräisivät 7-8.. nyt kun kellot siirrettiin nää herää 5.30 :,( itse en ole valmis heräämään siihen aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan pehva! Jaksamisia aikaisiin aamuihin teille :)

      Poista
  2. meillä on aika tarkat aikataulut ja pakko myöntää että taidan olla enemmän vähemmän nipo niiden suhteen :p tosin meillä on myös se, että neiti taapero herää viimeistä 7:00 joka aamu, ihan sama mihin aikaan mennään nukkumaan :D yöunista riippuen aamu sujuu hyvin tai sitten on väsytappelua päikkäreihin asti :p kuitenkin rytmit on sellaiset että niiden kanssa voi pelata eikä ihan tunnin tarkuudella ole pakko päästä neidin nukkumaan! Mutta mä kyllä rakastan sitä että viim 20:00 talo hiljenee ja saan hetken omaa aikaa ennen yöunia! :) Kirjotinkin juuri siitä että taidan olla hieman kontrollifriikki... :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukee, kiva nähä sun ajatuksia miksi oot niin tarkka yms :) meil ei oo onneks ongelmia öiden kans, en vielkään ymmärrä miten niistä helvetillisistä öistä muovautui tällanen unikeko..

      Tsemppiä aikaisiin aamuihin :) mäkin aion vaihtaa kyllä niin, että talo nukkuu klo 21 kun normaali arki palaa kuvioihin !

      Poista
  3. Meillä ei selkeää päivä rytmiä ole mutta ihan pojan kannalta parempi että nukkumaan meno ajoista pidetään kiinni. Tyttö 1v menee nukkuu kun väsyttää ei olla pidetty unikoulua tai mtn. Isoveikka on 2v pian

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin yhdessä vaiheessa koko päivä meni pipariks jos ei menty tiettyyn kelloon aikaan mennessä untenmaille. Jotenkin tää aikatauluton ilta tuli vahingossa, ollaan illat koulussa ja töissä lapsen isän kanssa niin varmaan johtuu siitä, että sais viel nauttia yhteisestä ajasta lapsen kans töiden jälkeen :)

      Poista
  4. Mä oon ollu ihan kauhee natsi sen suhteen mitä kello X pitää tapahtua. Nykyään menee aika paljon kivammin ja helpommin, kun oon höllännyt....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että uskallat höllätä ja ottaa rennommin :) mulla tää asenne toimii, kuten tuli jo varmaan ilmi ;)

      Poista
  5. Tietyt rutiinit ja rytmit helpottavat, liika nipotus stressaa. Kotihoidossa voi valita perheelle sopivan tyylin. Mutta tähän vaikuttaa niin kovasti äidin persoonan lisäksi myös lasten luonteet ja ikä. Sopivassa määrin rutiineita ja aikatauluja niin hyvä tulee meidän perheessä! Ihailtavaa on tuo, että osaa tehdä muutoksen rennompaan suuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liika nipostus kyllä sai mut helisemään ja voimaan arkena "pahoin". En voi taata, että pysyn näin rentona kouluikään saakka, mutta yritän nyt vähän höllätä.

      En vielä tiedä miten tulevaisuus menee, muttajotenkin tää äitiys vaan välillä vaatii kohdallani näitä käännöksiä ja kokeiluita. Ei tää helppoa ole, kun pitäis ensimmäisellä kierroksella jo tietää mikä on hyväksi ja mikä ei :)

      Poista
  6. Meillä on rytmi ja rutiinit. En ole koskaan ajatellut luopua niistä koska tarvitsen niitä kai itsekin! :D En kuitenkaan nipota. Arki vaan kulkee rytmin mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että rytmi helpottaa varmasti monen arkea. Mua vaan ottaa pattiin päivästä toiseen noudattaa kaavoja ja tiukkaa aikataulua, mutta sehän tuli jo tekstissäni ilmi :)

      Selina oot kyllä yksi aktiivisimmista blogini kommentoijista, kiitos !!

      Poista
  7. Uskon että joillekin perheille sopii paremmin tarkat rytmit ja aikataulut ja toisille joustavampi meininki. Se riippuu niin paljon perheenjäsenten tempperamenteista yms. Me ollaan noudatettu rytmiä, joka toki joustaa hieman tarpeen vaatiessa. Lapseni selkeästi väsyy samaan aikaan päivittäin joten on siinäkin mielessä tosi luonnollista pitää rytmistä kiinni. Toivon tän myös helpottavan sitä aikaa kun joskus siirrytään päivähoitoon. Ollaan jo valmiiksi siinä perusrytmisdä, joka siellä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai jokainen perhe tekee omaan elämäänsä soveltuvat rytmit ja rutiinit. Toisilla toimii toiset ja toisilla ei, aivan kuten juuri sanoit :)

      minä en tiedä missä rytmissä mikäkin tehdään tulevassa päiväkodissa, samojan ruutineita kyllä varmasti noudatetaan kun kotihoidossa. Lähinnä tällä meinasin, että en jaksa katsoa kelloa sen kummemmin, koska arki maistu niin suorittamiselta..Joutuuhan menemään vuorotyön vuoksi kuitenkin eriaikoina sinne päikkyyn, joten uskon että ihan hyvin tulee toimimaan tämäkin pohaj :)

      Kiitos kommentista!

      Poista
  8. Meillä on kans aika tarkat rytmit, jotka menee kellon mukaan. Minä oon niistä aika nipo ja varmaan voiskin elämä helpottua jos ei aivan niin nuttura tiukalla kaikkea ottais. Toisaalta tartten ite rutiineja ja tietynlaista rytmiä ja iltaisin oleva oma aika on mulle aivan oleellinen asia etten tule hulluksi. Tai hullummaksi ainakaan :D Mielenkiintoinen ajatus tämä tällainen. Kiitos, sain mietittävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että teksi herätti sussa mietityttäviä asioita :) tykkään kirjottaa keskustelua herättäviä juttuja enemmän kuin niitä mitä meille kuuluu diipadaapoja.

      Tsemppiä arkeen!

      Poista
  9. Mä oon taas rutiinien kannalla, 20 mennään nukkuu et jaksetaan herätä aamulla päiväkotiin. Ja tänäänkin väsy olis tullu jo 18 mut venyytin väkisin sinne 20. Ja mä herään 7, Ada nukku 8 tänään mut ylensä aiemmin :'D Ja päikkärit 3-4h on niin täydellinen juttu et huh! Oma henkireikä ollu viimeaikoina ;) Kukin tavallaan, mäkin nukkuisin 10 jos osaisin ja saisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rutiinit on meilläkin, mutta rytmit menee fiiliksen mukaan :) meillä, kun ei oo aamusin kiire ja iltasin vasta isi tulee klo 21 jälkeen niin haluaa nähdä poikaa edes vilauksen päivässä niin on muovautunut tällainen. Kyllä tää tästä muuttuu kun päikky yms kutsuu :)
      Päikkäreinä mä bloggaan/siivoan tai makaan kuolleena sohvalla.. tosin en anna nukkua 2h kauempaa, koska ne yleensä alkaa vasta klo 14 jälkeen jossakin vaiheessa:)

      Poista
  10. Meillä on aina ollut rytmi ja rutiini. Ensimmäisen satsin ollessa pieniä (3 lasta 3,5 vuodessa) siitä ei vaan olisi selvinnyt ilman rutiineja. Nyt tämän kuopuksen kanssa kaikkine kiemuroineen rutiini ja rytmi on ne asiat mitkä saa ehtimään kaikki tarvittavat jutut joka päivä suurperheessä.
    Minulla on itselläni helpompaa, kun ei tarvitse vetää hatusta joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurperheestä ei ole itselläni kokemusta, yks riittää (toistaseks) :D tsempit!

      Poista
  11. Mulle sopii tää nyt parhaiten. eli aikatauluja!

    VastaaPoista