lauantai 31. lokakuuta 2015

SEKTIO EI OLE SYNNYTYS?!?!

Anteeksi mitä? Sektio ei ole kuulemma synnytys, koska siinä ei repeä alapää eikä silmät pulpahda pois paikoiltaan ponnistamisesta. Nainen kuulemma vain makaa lahnana leikkauspöydällä, tekemättä mitään. Uskomatonta, että joku voi ajatella näin? 

Uskallan väittää, että viimeistään synnytysosastolla vieraillessa odottava äiti ymmärtää, että synnytystapoja on kaksi alateitse synnytys sekä sektio, eli keisarileikkaus. Itseni kohdalla mitään lääketieteellistä syytä sektioon ei ollut, joten 4,5 kiloiseksi arvioitu "pikku" prinssimme yritettiin saada ulos luonnollisesti. 


Sen piti olla elämäni ikimuistoisin hetki, mutta kaikki meni juuri niin, kuin olin pelännyt. Jouduin siis sektioon. Pari viikkoa synnytyksestä suunnittelin kirjoittavani Baby Shower blogiini sektio kokemuksesta eksyin lueskelemaan muiden tarinoita, mutta lukuhetkeni päätyi läppärin kannen paiskomiseen. Jotkut todella ovat sitä mieltä, ettei sektio ole synnytystä. " Ne pääsee helpolla" - juttuja löytyi keskustelupalstoilta, vaikka muille jakaa. Päätin olla hiljaa blogissani, koska tuoreen äidin hormonit eivät olisi kestäneet yhtään enempää sektion vähättelyä. 


 Kaksi päivää kaikella mahdollisella tavalla synnytyskivuissani minä sekä kätilöt yritimme saada lasta tulemaan, mutta kroppani ei yksinkertaisesti totellut. Lopulta itsekin huusin, että nyt sitä puukkoa. Olin valmis luovuttamaan ja lääkärin määräyksestä lähdin kohti leikkaussalia. Silloin tajusin, etten saa ponnistaa. Tajusin myös sen, etten koskaan enää mahdollisesti tule kokemaan alateitse synnyttämistä, sitä luonnollista tapaa. Voin myöntää, että itsekin syyllistin omaa kroppaani leikkaus kohtalosta, mutta en enää. Varmaan jokainen ei suunniteltuun sektioon joutuva äiti jossain kohtaa miettii, oliko vika itsessään? 

Vihdoin kotiuduin ja vaihdoin viikon ikäiselle lapselleni ensimmäistä kertaa vaipan, sillä jalkani vihdoin kantoivat muutamia metrejä. Muistan kuiskanneeni hoitopöydällä pötköttelevälle pienokaiselle "olen minä aikamoinen tapaus, kun jaksoin sinua synnyttää niin pitkään". 

Lapsen syntymä vaatii synnytyksen, oli tapa mikä tahansa. Äiti on mielestäni se synnyttäjä. Vai ajatteleeko joku, että kahden päivän yrittämiseni jälkeen joku muu lopulta synnytti puolestani? 

Synnytyksessäni ei valitettavasti ollut mitään luonnollista. Kaikki tehtiin lääkkein ja konein. Minä silti synnytin tavalla, jonka lääkäri minulle määräsi. Hän onnitteli ja kehui, kuinka hienosti jaksoin synnyttää. Kyllä sitä tunsi synnyttäneensä, vaikka ei sitä ponnistusvaiheen kipua kokenutkaan. 


Koska blogiani on mahdollisuus kommentoida anonyymisti kysyisin, onko joku teistä oikeasti sitä mieltä, että sektiolla maailmaan tulleet lapset eivät ole synnytettyjä? Olisi myös mielenkiintoista kuulla, jos joku on synnyttänyt molemmilla tavoilla ja kokee, ettei sektio ollut synnyttämistä? Kerrothan myös sektio kokemuksestasi ja tottakai kaikki synnytykseen liittyvät muistot ja mielipiteet ovat tervetulleita kommenttikenttääni ! 

Sellaisia ajatuksia näin launtai-iltana.

62 kommenttia:

  1. En tajua tota ajattelutapaa ettet oo synnyttänyt jos oot leikattu. Ite oon molemmat synnyttänyt hätäsektiolla enkä koe synnyttäneeni, varsinkin kun isketään taju pois ja herätessä muksu oli valmis. Eli teknisesti oon synnyttänyt mut koen että miusta on vaan otettu lapset pois. Se ei kuitenkaan vähennä pätkän vertaa miun rakkautta lapsiani kohtaan, äitiyttä eikä mitään muutakaan. Alateitse synnyttäminen on kokemuksena omanlaisensa ja niin on sektiokin. Miks niitä pitää vertailla, ei se synnytystapa tee kenestäkään yhtään toista parempaa. Eikö se kuitenkin oo pääasia, että kaikki sujuu parhain päin kaikkien kannalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai lapsi on pääasia, sehän on itsestään selvyys. Tämän idea oli miettiä mitä ajatuksia sektio herättää synnytystapana. Ei mitata äityttä eikä kilpailla kuka on tuntenut kipua ja kuka ei.

      Kiitos kommentista. Olen sama mieltä, että tavalla ei ole mitään merkitystä rakkauden tunteisiin lasta kohtaan, ei tietystikkään ole! :)

      Mä toivon, että saisin kokea myös alateitse synnytyksen joskus, jää nähtäväksi!

      Poista
  2. Kaksi lasta synnyttäneenä ponnistusvaihe on omasta mielestä kaikkein helpoin osio koko hommassa ja alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin. Eli ihan yhtälailla sektiolla synnytetään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina kyselen kauheesti äideiltä miltä ponnistaminen tuntuu, mutta monet just sanoo kanssa että avautuminen supistuksineen on se kivulian, niitä ehdinkin kokemaan vaikka avauduin kolmesta sentistä vai neljään, lääkityksestä huolimatta.

      Kiitos kommentista!

      Poista
  3. Voi kurjaa, millaisia mielipiteitä taas lauottu. :/ Setio on synnytys siinä, missä alatiesynnytyskin! Sektiosta toipuminen kestää yleensä pidempn vielä kaiken kukkuraksi. Oletpa ollut sitkeä sissi. Saat rinta rottingilla olla, ison työn olet tehnyt ja lopputuloskin maailman paras, synnytystavasta viis! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kirjoitisvirheet! Kännykällä kirjoitan. Itsellä takana yksi sectio ja 2 alatiesynnytystä.

      Poista
    2. Eipä nuo haittaa omissa kommenteissani on aina virheitä, juurikin tuon puhelimella näpyttelyn takia.

      Joo tottakai terve lapsi on tärkein, se on itsestään selvyys. Enkä tällä hakenut mitään "oletpas kokenut hurjia" ajatuksia. Mutta kyllä nuo netistä poimitus ajatukset loukkasivat, vaikkei synnytystapa se äitiyden tärkein asia olekkaan.

      Kiitos kommentista sulle paljon :)

      Poista
  4. Minulle on tehty sektio 2 kertaa, kerran suunnitellusti ja kerran kiireellä. En huutele sektioista, muiden vähättelyn takia olen pitänyt leipäläpeni kiinni. Juuri ne komentit: pääsit helpolla kun et ole synnyttänyt. satuttaa mua , olen siis muiden silmissä vähäpätöisempi äiti kuin muut koska mun kroppaa ei ole luotu synnyttämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sektio ei todellakaan ole mikään vähättelyn aihe! Se on suuri leikkaus ja paraneminen ei oo nopeeta, ei todellakaan. Tuolaiset vähättelyt nostattaa munkin ärsytyksen kattoon. Jokaisella on mielipiteensä ja jokainen kokee asiat omalla tavallaan.

      tsempit sinulle, jos joku vielä kehtaa vähätellä !

      Poista
  5. Olen synnyttänyt esikoisen sektiolla. Takana 62h yritystä saada lapsi alakautta maailmaan. Ei tullut ja olin enemmä kuin tyytyväinen sektioon. Oli kuopuksen vuoro syntyä ja yritin kaikkeni saadakseni sektion. Pelkäsin kuollakseni alateitse synnyttämistä mutta sektiota ei herunut. Synnytin kuopuksen alakautta ja se vasta oli täyttä helvettiä. Kuopuksen synnytyksen jälkeen olin satavarma että lapsiluku on täysi ja kävin sterilisaatiossa. En todellakaan koe ettenkö olisi synnyttänyt lapsiamme vaikka synnytykset olivat erilaisia. Oli. Kummassakin tapauksessa ihan yhtä kipeä ja synnytys oli ihan yhtä tuskaa kummassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kokemuksen jakamisesta! Erittäin mielenkiintoista kuulla ihmisten ajatuksia asiaa kohtaan :)

      rohkea päätös tuo sterilisaatio, jos ymmärsin oikein että teit sen?

      Poista
  6. Todellakin sektiokin on synnyttämistä!
    Oma kokemukseni sektiosta on kaikkea muuta kun pöydällä lahnana makaamista. Tai no kärjistetysti sektio oli sitä makaamista, mutta sitä edeltävät tapahtumat kaikkea muuta. Synnytystä yritettiin ensin käynnistää reilu viikko sairaalassa lapsen kokoarvion takia. Vihdoin vedet menivät torstai illalla, mutta supistukset eivät jatkuneet ilman lääkitystä. Perjantai aamulla siirryttiin synnytyssaliin, jossa supistukset saatiin oksitosiinilla aikaiseksi. Viimein perjantain vaihtuessa lauantaiksi päästiin vihdoin ponnistamaan. Lapsi ei lähtenyt laskeutumaan, joten reilun tunnin ponnistusvaiheen jälkeen lääkäri teki päätöksen kiireellisestä sektiosta. Lääkärin päätöksestä n. 20 min kuluttua pieni prinsessamme oli syntynyt (4,7kg ja 54 cm).
    Lapsen syntymästä on nyt kulunut reilu 6 kk, eikä vatsaan leikkauarven ympäristöön ole tunto palautunut, ei välttämättä palaudu koskaan, eikä sen niin väliä, kunhan kosketusarkuus häviäisi.
    Summasummarum, kyllä se sektioon päättyvä synnytys on synnytys siinä kun alateitse loppuun asti tapahtuva synnytyskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin!! Ihana, että jaksoit jakaa sun sektio tarinan. Kiitos !

      Poista
  7. Kaksi synnytystä takana. Esikoinen alateitse ja 2kk toipumisaika koska epparin tikit repes. Nuorempi suunnitellulla sektiolla epäsuotuisan perätilan vuoksi (oli tulossa yksi jalka edellä) ja toivuin vajaassa 4vkossa täysin toimintakykyiseksi. Ja jos vielä lapsia haluan, niin synnytän ehdottomasti sektiolla.
    Eli synnytys se on, siinä missä "normaali" synnytyskin.

    VastaaPoista
  8. Ei kävisi mielessäkään, etteikö sektio olisi synnyttämistä. Itse synnytin ainokaiseni alateitse, mutta toki ennen synnytystä mietin, että mitä jos jokin menee vikaan ja joudutaan ottamaan puukolla ulos. Omassa mielessäni sektiosynnytys on vielä haastavampi kuin alatiesynnytys. Sektioissa on käsittääkseni hieman korkeampi komplikaatioriski ja toipuminen kestää usein pidempään. Että ei sitä lainkaan voi ajatella "helpommalla" pääsynä. Lääkärithän nykyään yrittävät viimeiseen asti suositella alatiesynnytystä edellämainittujen syiden vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän takia munkin alateitse synnytystä yritettiin käynnistää useampi päivä, tuloksetta. Vasta kun oli aivan pakko päädyttiin sektioon.

      Poista
  9. Itse olen kokenut molemmat synnytystavat ja kyllä sektio on synnyttämistä siinä missä alateitse synnytyskin. Sektio oli minulla se "kivuttomampi ja nopeampi" synnytys mutta siitä toipuminen oli kaikkea muuta kuin kivutonta ja nopeaa. Alatiesynnytyksestä toivuin alle viikossa epparista huolimatta mutta itse synnytys kesti tuskalliset 21 tuntia josta 1,5 tuntia meni ponnistamiseen. Neuvolatäti kysyi kuopuksen ensimmäisessä neuvolassa kummalla tavalla mahdollisen kolmannen lapsen haluaisin synnyttää nyt kun molemmat tavat on jo kokeiltu. Vastaaminen kysymykseen oli todella vaikeaa,koska molemmissa synnytyksissä oli omat hyvät/huonot puolensa joita yritin puntaroida ja taisinkin vastata "ei tavalla väliä kunhan se lapsi tulee ulos".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä asennoidun kanssa noin seuraavan, että "ei tavalla väliä, kuhan lapsi tulee ulos". Mutta mielummin haluaisin suunnitellun sektion kun tuntea se valtava epäonnistuminen monen päivän yrityksen jälkeen.

      Hienoa työtä olet tehnyt! Tsemppiä kolmosen synnyttämiseen, oli tapa mikä tahansa!

      Poista
  10. Kyllä sektiolla synnyttäminen oli paljon kamalampaa, kuin alateitse punnerrus.. >:( Itse kärvistelin synnytyssupistuksia 14h kolarin jälkeen ja lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon vauvan sydänäänten heikennyttyä. Toipuminen oli todella hidasta ja kivuliasta alatiesynnytykseen verrattuna ja mieluummin olisin synnyttänyt alateitse vaikka kolmesti, kuin sektion valinnut. T: Kaksi alatiesynnytystä ja yksi sektio takana

    VastaaPoista
  11. Takana kaksi sektiota, kummatkin suunniteltuja lasten pt:n vuoksi ja kolmas leikkurireissu tulossa keväällä mikäli kaikki menee niinkuin pitää. Kummastakin operaatiosta olen toipunut hyvin ja ongelmitta, voisin ihan millon vaan mennä uudelleen. Itse olen puhunut synnytystavoistani avoimesti enkä ole koskaan hävennyt tai kokenut olevani huonompi ihminen/äiti sektioiden takia. Jos jota kuta asia häiritsee ja hän kokee sen vääränlaiseksi tavaksi saattaa lapsi maailmaan, niin se ei ole minulta pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Itse vaan tykkään asioista puhua, olkoot ne muut samaa mieltä tai ei :) siksi nyt tätäkin synnytys tänne avasin, vaikka aikaahan sektiosta jo onkin.. :)

      Poista
  12. Sektio on synnytys siinä missä alatiesynnytyskin. Itse sektion kokeneena, tulehtuneen ja osittain auenneen haavan ja 200 tulehdusarvon kanssa voin hyvin sanoa että olen synnyttänyt. :D ahh, helpotti. :D

    En ole itse koskaan kuullut että kukaan väheksyisi sektiota synnytystapana. Hämmennyin vähän, mutta toisaalta meitä on moneksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauhistus! Kaikkea sitä voikin sinulle sattua.

      Joo mä olen kuullut monesti, että sektio ei ole synnytämistä? :D

      Poista
  13. No huh, onpa jolla kulla otsaa sanoa noin! Synnytys ON synnytys ja hieno saavutus, oli se sitten alateitse tai sektiolla!

    VastaaPoista
  14. Onneksi minä en ole kuullut yhtään tuollaista kommenttia ja toivottavasti en koskaan kuulekaan! Ai että kiehahti!!!

    Minä synnytin sektiolla, koska lapsi oli perätilassa, oli supistellut 16 tuntia eikä kohdunsuu ollut auki, lapsivesi oli mennyt aikoja sitten ja mulla oli streptokokki. Sektioon oli siis painavat syyt. Raskauden aikana minulla ei ollut erityistä toivetta synnytystavasta vaan ajattelin, että se tulee mikä tulee, mutta tietysti sitä jotenkin olettaa, että synnyttää alakautta.

    Kun sain tietää, että minulle tehdään sektio, niin lääkäri sanoi, että sinulla on nyt hetki aikaa sulatella asiaa. Sanoin, että ei tarvii sulatella, että miksi pitäisi. Enkä ole jälkeenpäinkään asiaa oikein miettinyt enkä jaksa selitellä kellekään, millä tavalla olen synnyttänyt, koska sillä ei ole minulle merkitystä. Tai no siinä mielessä on, että alatiesynnytyksessä olisi ollut liian suuret riskit sekä mulle että vauvalle.

    En hyödy mitään sen pohtimisesta, että olisiko "pitänyt" synnyttää alakautta. Tosin sen voin kyllä tunnustaa, että minua kiinnostaisi tietää, miltä alatiesynnytys tuntuu, mutta en harmittele, etten sitä kokenut :). Ja vertailut sektion ja alatiesynnytyksen helppoudesta voi heittää mappi ö:hön, kummassakin on helppoutensa ja vaikeutensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tässähän ei ole tarkoitus vertailla, niin kuin varmasti ymmärsit. Hassua, että moni sektion kokenut ihmettele mistä bongailen näitä "sektio ei ole synnytys" keskusteluja, mutta nettihän on täys niitä väittämiä. En tiedä sitten miksi "kiusaan" itseäni lukemalla, varmaan että keksin aiheita omaan blogiini ;)

      Eipä siitä pohdiskelusta mitään hyödy, paitsi sen että saa jakaa ajatuksia, mikä onkin älyttömän tärkeetä. Oli synnytystapa mikä tahansa! :)

      Kiitos ihanan pitkästä kommentista!

      Poista
  15. Ei ole mikään mielipideasia edes, sektio on jo ihan virallisesti ja lääketieteellisesti virallinen synnytystapa, oli se sitten helppo tai vaikea (itselleni helvetillisin kaikista synnytyksistäni), joten turha asiasta edes väitellä...

    VastaaPoista
  16. Mun mielestä sektio on vielä hirveämpi synnytystapa kuin alatiesynnytys, vaikka ei sen hirveys asiaa miksikään muuta. Synnytystapa ihan virallisestikin, meni se miten tahansa... Alateise synnyttäminen oli lastenleikkiä verrattuna sektioon, sen jälkiparantumisiin ja hankaluuksiin... Alateitse synnyttämiseen meidän keho on tehty, siksi sektio on tosi raju ja ISO leikkaus ja synnytys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näinhän se on, ettei sektiossa ole mitään luonnollista mutta yhtälailla se äiti on se synnyttäjä. Näin mä tän näen ja tiedän, että ajattelisin näin vaikka en sektiota olisi koskaan kokenut.

      Jokaisen synnytys on hatun noston arvoinen, se on pitkän työn tärkeä päätös. Oli tapa mikä tahansa, nainen on synnyttämässä.

      Kiitos kokemuksen jakamisesta !

      Poista
  17. Mä oon synnyttänyt molemmilla tavoilla. Ekan alateitse ja se oli just niin kauheaa kuin kuvittelinkin ja siitä jäi aivan hirveät traumat. Ja toipuminen kesti tässä paaljon kauemmin. Toisen synnytin sektiolla. Senkin koen synnyttäneeni, nyt vasta kun luin sun blogista siitä ettei se joidenkin mielestä ole synnyttämistä niin ajattelin asiaa. Ja tavallaanhan se lapsi synty minusta joka tapauksessa. Jotku vaan taitaa n##sia pilkkua;) oli muuten mukava lääkäri jolta piti saada lupa tähän sektiion pelko oli hänen mielestä huono syy ja minä riskeeraan lapseni hengen jos jotain sattuu niin saanpan syyttää itseäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen mietinnyt, että ovatko vähettelijät mahdollsiesti kokeneet itse erittäin kivuliaan/hankala alateitse synnytyksen? Vai miksi he kuvittelevat, että se olisi jotenkin easy juttu? Vaikea sanoa, enkä mä mitään kilpailua tällä meinaa kuka repee eniten vaan asiallista rohkeaa keskustelua. Sitähä onneksi täällä näkyykin!

      Kiitos kommentista

      Poista
  18. Esikoiseni syntyi sektiolla ja kyllä minä SYNNYTIN. Sektio oli suunniteltu perätilan vuoksi ja aivan ihana kokemus <3. Siitä viikon vajaa 1.5v syntyi tämä meidän kuopus alateitse. Molemmat aivan ihania kokemuksia MUTTA! Olin todella pettynyt lääkäreihin jotka minulle toitottivat että alateitse synnyttämällä toivun nopeammin. Ei pitänyt paikkaansa. Toivuin paaaaljon hitaammin ja siitä onkin jäänyt kaikenlaista. Kuopusta odottaessa olin jo yhdessä vaiheessa päättänyt että tämäkin lapsi tulee sektiolla koska esikoisen synnytys oli niin ihana kokemus silloin, mutta kuuntelin lääkäreitä. Ikävöin molempia synnytyksiä. Minulla onkin synnytyskuume eikä vauvakuume :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että koit suunnitellun sektion ihanaksi kokemukseksi. Mulla jäi kakan maku suuhun, koska mä nimenomaan pyysin, että mielummin suunniteltu kun joutuu päiviä yrittämään ja sit lopulta kuitenkin sektio. Kun epäiltiin jo vauvan koon vuoksi mahtaakohan onnistua, silti piti pitkittää niin hemmetisti tilannetta. Ärsyttää edelleen!

      Ihanaa, että pidit synnyttämisestä. Mä odotin siinä sitä ponnistusta, ensi-imetystä ja heti lähekkäin oloa, mutta en kokenut niistä mitään. Katsotaan mitä ajatuksia tulevaisuudessa on synnytystä kohtaan, joskus uudelleen sinne eksyn.

      Kiitos kommentista!

      Poista
  19. Hyviä ajatuksia. Itse molemmat synnytystavat kokeneena koen synnyttäneeni molemmilla kerroilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit! Ja juuri molemmat tavat kokeneelta on kiva kuulla näkemys asiaan.

      Kiitos!

      Poista
  20. En oo koskaan kuullut sektiosta ettei oo synnytys. Kuulostaa lähinnä vähättelyltä ja oman egon pönkitykseltä. Laps ei vissii oo sit viel syntyny jos ei sitä oo ponnistettu pihalle :D Niilokin on vielä syntymätön sitte :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen monesti! Joo Niilonkin synnytys oli ihan vaan kuule niin helppoa, että makasin puudutettuna ja homma hoidettiin puolestani :D

      Koht siel on h-hetki ! Tsempit!

      Poista
  21. Itse alateitse synnyttäneenä koen että ponnistusvaihe oli se pahin osuus synnytyksessä. Mutta kaikki synnytyksethän on erilaisia.
    Sektiosta sen verran, että omalla kohdalla pelkäsin siihen joutumista hirveästi, eikä tulisi mieleenkään väittää ettei se ole synnyttämistä.

    VastaaPoista
  22. Mielenkiintoinen postaus! Pidän molempia synnytyksen, vaikka en sit kuitenkaan sektiota ihan samalla tavalla. Tai siis tässä täytyy kyllä erottaa suunniteltu sektio ja kiireellinen tai hätä toisistaan. On ihan eri asia synnyttää ensin vaikka reilu vuorokausi ja päätyä sitten leikkaukseen, kuin kävellä sairaalaan hyvinvoivana ja saada vauva syliin hetken päästä.

    Mulla takana normaalia pidempi ja vaikeampi synnytys, joka päätyi hätäsektiovalmisteluihin, mutta punnersin alateitse sitten ulos kuitenkin. Ponnistusvaiheen kivusta en tiedä, kun jouduin ponnistamaan täydessä puudutuksessa tuntematta edes supistuksia. Lähes 40 tunnin synnytyksessä ehdin kyllä kipua kokea sitä ennen ihan tarpeeksi.

    Toinen olikin sitten suunniteltu sektio ja tuntuihan se enemmän leikkauksella kuin synnytykseltä, kun ei ollut supistuksia tai mitään. Mutta mitä väliä, tärkeintä, että vauva syntyi turvallisesti ja äiti ei tullut hulluksi.

    Vaikka en tuota sektiota samalla tavalla pidä synnytyksenä omalla kohdalla, niin silti ihan tahaton "miten olet toipunut leikkauksesta" nosti vähän karvat pystyyn, "miksi ei voi kysyä synnytyksestä".

    Pointti oli kuitenkin se, että kokemuksia on niin erilaisia ja vaikka suunniteltu sektio voi enemmän muistuttaa leikkausta kuin perinteistä synnytystä, niin tapa saada lapsi syntymään se on sekin. Vähättely on vain ilkeää.

    Useimmat varmaan valitsisivat normaalin alatiesynnytyksen, mutta valitettavasti mulle se ei ollut eikä tule olemaan mahdollista.

    VastaaPoista
  23. Huih, onneksi en oo lukenut tollaisia keskusteluja, joissa sektiota vähätellään. Itse kärsin kohtuuttomasta synnytyspelosta ja suunniteltu sektio tuntui heti oikealta vaihtoehdolta. Tuntuu paremmalta odottaa vähän rauhallisemmin mielin sektiopäivää kuin itkeskellä ja täristä koko raskautta peläten alatiesynnytystä.
    Olen monesti kuullut, että "ei kannata pelätä" ja "ehdit kyllä vielä muuttaa mielesi". Sekin tuntuu vähän kurjalta, kun kukaan ulkopuolinen ei voi tietää miltä minusta tuntuu.

    VastaaPoista
  24. Huih, onneksi en oo lukenut tollaisia keskusteluja, joissa sektiota vähätellään. Itse kärsin kohtuuttomasta synnytyspelosta ja suunniteltu sektio tuntui heti oikealta vaihtoehdolta. Tuntuu paremmalta odottaa vähän rauhallisemmin mielin sektiopäivää kuin itkeskellä ja täristä koko raskautta peläten alatiesynnytystä.
    Olen monesti kuullut, että "ei kannata pelätä" ja "ehdit kyllä vielä muuttaa mielesi". Sekin tuntuu vähän kurjalta, kun kukaan ulkopuolinen ei voi tietää miltä minusta tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vau, että tulit avoimesti kertomaan synnytyspeloista. Mä oon monesti miettinyt miltä tuntuu oikeesti pelätä synnytystä niin, että haluaa sektion.

      Aivan, ei ulkopuolinen pysty samaistumaan tunteisiisi. Tsemppiä sektioon (jos ymmärsin oikein, että odottelet vielä h-hetkeä) !

      Poista
  25. Esikoisen kohdalla pahin synnytykseen liittyvä pelkoni toteutui eli minulle tehtiin hätäsektio. Vauvaa ei saatu edes imukupilla ulos ja hapenpuute uhkasi. No, vauva syntyi elottomana. Hänet vietiin samantien ambulanssilla tehohoitoon ja tutkimuksiin Lastenklinikalle. Luojan kiitos mitään vaurioita ei ollut ehtinyt syntyä. Voisi melkein ajatella, että synnytin molemmilla tavoilla, sillä leikkaushaava lisäksi tuli epparihaava. Oli muuten aivan hirveetä kahden haavan kanssa.

    Tämä kokemus aiheutti sitten synnytyspelon, josta en yli päässyt. Kuopus syntyi kiireellisellä sektiolla kun ei malttanut odottaa suunniteltuun päivään. Ehdin siis kokea kivuliaat supistukset tälläkin kertaa.

    Koen synnyttäneeni molemmilla kerroilla ja mielestäni sektio on synnytys yhtä lailla. Alatiesynnys ei vaan aina ole mahdollista ja syitä on monia. Ketään ei tulisi vähätellä sen takia.

    VastaaPoista
  26. Takana suunniteltu sektio ja alatiesynnytys. Itsellä sektio oli ehdottomasti rankempi, sillä sain todella pahan easkausmyrkytyksen ja sektion jälkeen ohutsuoleni lamaantui. Toipuminen vei pitkään. Alatiesynnytyksessä jostain mystisestä syystä nukuin kaikki supistusten välit. Ja siinä ehdottomasti kivuliainta on avautuminen ja vielä tuskaisempaa se, kun keho alkaa väkisin ponnistamaan, vaikkei vielä saisi.

    Molemmissa tavoissa on puolensa. Koen ehdottomasti, että sektiokin on synnytys. Siinä tulee kivut vain jälkikäteen.

    VastaaPoista
  27. Esikoiseni syntyi todella nopeasti hätäsektiolla ja "joutui" kasvamaan osittaisimetyksellä. Välillä sitä miettii, että olenkohan äiti ollenkaan kun en ole ilmeisesti synnyttänyt saati ruokkinut lasta itse. No, sarkasmit sikseen. Kummallista kyllä miten niin monella tavalla pitää yrittää toisia lytätä ihan käsittämättömillä asioilla.

    Toinen lapseni syntyi alateitse ja mulla on toipuminen ollut mielestäni hitaampaa, vaikka synnytys sujui hyvin ja vähäisillä vaurioilla. Hätäsektiosta jäi päällimmäisenä mieleen hämmennys ja pöhnä nukutuksen jälkeen sekä pienokaisen ihmettely, että onko tää nyt oikeasti mun ja nytkö se jo syntyi. Mielestäni fyysinen toipuminen oli helpompaa ja nopeampaa kuin nyt alatiesynnytyksestä, josta keskivartalon sekä lantionpohjan lihasten kuntouttaminen on työn ja tuskan takana.

    Joka tapauksessa, ei ne vauvat tähän maailmaan syntymättä pääse joten kummallista ajatella ettei sektio olisi synnytys. Olin itse koittanut asennoitua niin, että en tee suunnitelmia synnytykseen vaan se etenee niin kuin on edetäkseen. Omalta osaltani synnytykset on nyt toivottavasti tässä.

    VastaaPoista
  28. Voi että pisti vihaksi tuo kommentti ettei sektio muka ole synnytys :/ Meidän 3/4 lapsesta on syntynyt sektiolla, esikoinen syntyi alateitse. Kyllä mun mielestä sektio on synnytys siinä missä alatiesynnytyskin. Saahan alatiesynnytyksessäkin puudutteet niin ettei mitään tunne. Ja joo, sektiossa toki maataan ja ootetaan, mutta ei se ihan tunnoton tapa silti ole.

    Esikoisen ison koon vuoksi hän meinasi jäädä jumiin, mutta onneksi solisluu antoi periksi. Seuraavaa en saanut alakautta synnyttää koska painoarvio oli hänellä lähes sama kuin veljellään. 3. syntyi kiireellisellä sektiolla pojan voinnin takia, hänet olisin saanut muuten synnyttää alakautta. Neljättä lasta en enään saanut alakautta yrittää kun sektioita oli jo kaksi takana. Sektioista oon toipunu nopeampaa kuin ensimmäisestä synnytyksestä :) Myönnän että harmittaa kun en oo saanu synnyttää kuin yhdesti alakautta, ja tuun varmaan aina olemaan siitä katkera, mutta meillä on sentään 4 tervettä ja elossa olevaa lasta.

    VastaaPoista
  29. Omalla kohdalla alakautta yritettiin 45h saada tyttöä ulos. Välillä supistukset lopahtivat ja käynnnistettiin uudestaan. Ei vain tullut 10 senttiä täytteen, et olis saanu ponnistaa. 43h jälkeen minulle nousi kova kuume. Voimat loppu iteltä kokonaan. Vähä vajaa 45 tuntia ku oli mennyt, lääkäri tuli ja kysy et joskos lähetään synnyttään leikkaussaliin. Tämä sopi paremmin kuin hyvin. Tyttö syntyi terveenä, kun aikaa oli kulunut 45h 44min. Olen todellakin sitä mieltä et sektio on synnytys myös. Enkä koe olevani yhtään huonompi äitinä. ��

    VastaaPoista
  30. Tottakai voit alakautta vielä synnyttää jos onnistuu. Sextio ei oo silke este. Ainiin keisarinleikkaus on keisarileilkaus :)

    VastaaPoista
  31. Mun tyttö tuli maailmaan sovitulla sektiolla. Ei kipuja, ei supistuksia, ei polttoja , ei ponnistuksia. Vain piikki selkään ja makoilua. Lapsi tuli maailmaan <3 En koe synnyttäneeni häntä. En edelleenkään tiedä miltä tuntuu synnyttää lapsi vaikka äiti olenkin. Lapseni tuli maailmaan leikkauksen avulla, ei synnytyksen lopputuloksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näkökulma kyllä tämäkin. Mielenkiintoista ajatella olisiko omakin mielipide erilainen jos sektio olisi ollut suunniteltu :) Omalla kohdalla kun sektio tehtiin yllättäen kovien kipujen jälkeen olen mielestäni synnyttänyt, vaikka nukutuksessa se tapahtuikin enkä näin ollen mitenkään ole synnytyksen kulkuun vaikuttanut.

      Poista
  32. Kiitos ajatuksia (ja muistoja) herättäneestä kirjoituksesta! Esikoiseni syntyi päivystyssektiolla lähes 2 vuorokauden supistelun ja pysähtyneen ponnistusvaiheen (1,5h) jälkeen. Kuopus tuli "normaalisti", synnytys kesti kaiken kaikkiaan 14 h, imukupilla piti tosin sitäkin auttaa ja tikkejähän siitä tuli. Mun kokemuksen mukaan alatiesynnytys oli PALJON helpompi nakki, toipumisajasta puhumattakaan. Aika kapeakatseista väittää ettei sektio ole synnytys, kovan duunin sinäkin olet tehnyt joten kanna kokemuksesi ja arpesi ylpeänä!

    VastaaPoista
  33. Sektio on synnytys siinä missä alatiesynnytyskin.
    Meille on syntynyt yksi kiiresektiona, yksi suunnitellusti sektiona ja kolmas alakautta.

    Tsemppiä, sinä olet tosiaankin synnyttänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli ehkä minullakin on vielä toiveita saada joskus kokea alateitse synnytys! :)

      Kiitos

      Poista
  34. Omalla kohdalla esikoisen syntyminen tapahtui suunnitellulla sektiolla perätilan ja kokoarvion takia. Lopullisesti tyytyväinen olin päätökseen kun pienen paino syntyessä oli se 4kg, eli todennäköisesti järkevin tapa meille. Kyllähän sektiossa itselle oli paljon sulattelemista mutta ehdin valmistautua jo ennalta. Itse sain kuulla muutamia kommentteja tyyliin "ei tee huonompaa äitiä vaikka synnyttää sektiolla" ja "mites, onko sun lapsi syntynyt kun se ei tullut alakautta"... What?! Niitä ei oltu tarkotettu millään pahalla mutta hiukan näiden sanojien omat asenteet ehkä paistoivat läpi.
    Itse ehkä näin myöhemmin (2v. sektiosta) en enää ajattele sitä olenko "oikeasti synnyttänyt" (vaikka siis olen) sillä, sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Olen paras äiti omalle lapselleni ja se miten hän maailmaan syntyi menettää tietyllä tavalla merkityksensä sen kautta, että olen saanut paljon merkittävämpiä tarpeeksi hyvän äitiyden tunteita kuin synnytystapa. :)
    Täytyy silti myöntää, että kun kuopusta tässä odotellaan niin toiveissa on ennemmin alatiesynnytys. Ei siksi, että koen toisen tavan parempana kuin toisen (jokaiselle synnytykselle löytyy perustellut syynsä) vaan kokemuksen kannalta hyvässä ja/tai pahassa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun jaksoit kommentoida ja kertoa oman näkemyksen. Joo mähän, en tätä nyt missään nimessä kirjottanut siksi, että mua kehuttais paremmaksi äidiksi tai säälittäis, koska jouduin sektioon. Synnystavalla ei oo mitään tekemistä hyvän äitiyden kanssa! Just niinkun sanoit, on muitakin tapoja tuntea onnistuneensa äitinä.

      Musta on hienoa kuulla muiden sektio tarinoita ja ylipäätänsä kaikkia tarinoita äitiydestä. Kiitos!

      Poista
  35. Näitä on suuntaan ja toiseen. Mielestäni synnytyksiä ei pidä verrata. Sectio on synnytys ja itse koen sen jotenkin vaikeampana, enkä ikinä sitä haluaisi. Jos mietitään sitä että millä tavalla tuntee kipua enemmän, voin kertoa, että varmasti iso osa sectiolla synnyttänyt on tuntenut enemmän kipua kuin minä, joka synnytin alateitse. Nukuin koko avautumisen 2cm->10cm ja 20min ponnistus, enkä muista missään vaiheessa synnytystä, että kipua olisi ollut paljoa. Itse törmään näihin ikäviin kommentteihin sen takia koska raskaus/imetys ei jättänyt minuun mitään jälkiä. Minä en kuulemma näytä ollenkaan äidiltä/äidilliseltä. Oikeasti synnyttänyt nainen näyttää OIKEASTI tältä ja tältä. Minäkin olen synnyttänyt oikeasti, vaikka palauduin parissa päivässä ja olen hoikka, eikä arvet ja roikkuvatsa olisi minua häirinnyt (ehkä) koska niihin olin varautunut:)

    VastaaPoista
  36. Mä niin samaistun sun juttuun. Mullakin pari päivää käynnistettiin
    ja lopulta kiireellinen sektio kun ei hommat edennyt ja mulla tuli infektio.
    Olihan se pettymys, varsinkin kun kaveri jopa kirjoitti viestin jossain vaiheessa että "olet ylpeä jos synnytät alateitse".... Muistan tuon ikuisesti. Tärkeintä on, että synnytin jollakin tavalla terveen tytön.
    Tästä on aikaa kolme kuukautta. Kyllä mä olen synnyttänyt ja kokenut ne jumalattomat
    Kivut.

    VastaaPoista