perjantai 6. marraskuuta 2015

TARVITSEEKO BLOGGAAJAN KIRJOITUSTAIDON OLLA TÄYDELLISTÄ?

Vai olisiko sittenkin pitänyt kirjoittaa bloggarin tai blogaajan vai kävisikö jopa blogisti ? Oli miten oli, toisten äitien tarinat arjesta auttavat minua jaksamaan. Siksi minä luen paljon blogeja sekä muita netinsyövereistä bongaamiani artikkeleita. Äitiydestä enimmäkseen, mutta silloin tällöin ihan vain tulevien päivien säästäkin. Välillä joudun lukemaan kahdesti ja toisinaan kolmestikkin, jotta tajuan jokaisen kohdan. En välttämättä pääse säätiedotuksesta eteenpäin, koska sana meteorologi on silmissäni vain kasa epämääräisiä kirjaimia. Arvatkaa kuinka monta kertaa kirjoitin meteorologin nytkin väärin? Yhden käden sormet eivät riitä. 

Ymmärrän, että kukaan ei viitsi lueskella tekstejä, jossa jokaisessa lauseessa on jotain mätää. En minäkään pysty lukemaan tekstiä, jonka sanoma jää täysin mysteeriksi. Tämä ei kuitenkaan pidä blogissani paikkaansa, vaikka lievästä lukihäiriöstä sekä oppivaikeuksista kärsinkin. Vaikka kompastelen kirjaimiin ja raavin pääni ruvelle pohtiessani yhdyssanoja en anna lukihäiriön estää blogin kirjoittamista. Kirjoitan, koska pidän siitä.

Sain tuossa "äiti kuka hemmottelee lastaan" postaukseen useamman "Tuo otsikko, opettelisit kirjoittamaan"- kommentin, jotka lensivät roskakoriin, sillä minusta ne olivat asiattomia. Käytin siis otsikossa erehdyksissäni sanaa kuka, vaikka joka olisi ollut oikea sana. Ei yksi virhe voi olla niin vakavaa, että kommenttiboksi täytetään huomautuksilla? Ymmärtäisin, jos tekstini olisivat siansaksaa, mutta yksittäisten kirjoitusvirheiden huomauttelu on inhottavaa. Suodattimen läpäisi asialliset huomautukset, jossa minua kehotettiin kiinnittämään enemmän huomiota oikeinkirjoitukseen, jotta blogini mahdollisesti etenisi tulevaisuudessa. Kiitos niistä!

Blogini negatiiviset kommentit ovat hieman lisääntyneet, mutta ymmärrän sen täysin. Hyvinä viikkoina blogiani lukee sama määrä ihmisiä, kuin aikaisemmin yhden kuukauden aikana. Mahtavatkohan nämä kielipoliisit koskaan miettiä, kuinka paljon blogin kirjoitus ottaa aikaa elämästäni? Välillä bloggaan hämmentäessäni aamupuuroa ja toisinaan kirjoitan samalla siivotessani kodissamme valitsevaa kaaosta. Ai miksi? Koska haluan pitää lukijoiden mielenkiinnon yllä ja blogini elossa. Eikä täysin hiljainen talokaan auta selättämään kaikkia virheitä, ei todellakaan. En tavoittele täydellisyyttä, sillä pidän aitoutta tärkeämpänä.


Virheissäni ei ole kysymys huolimattomuudesta, sillä suhtaudun kirjoittamiseen intohimolla. En yksinkertaisesti vain huomaa kaikkia sanahirviöitä. Omalle tekstilleen tule helposti myös sokeaksi. Ala-asteella äidinkielen opettaja sai käyttää punaista kynää ainekirjotuksissani rutkasti. "Voi Tiia, Tiia" alkoi meidän keskustelut aineen palautuspäivänä. Yhden otsikko virheen muistan edelleen. Se meni jokseenkin näin  " Pupu päivä retki ruotsiin", vaikka otsikko ei luvannut hyvää, pupu pääsi ongelmista huolimattaan viettämään unohtumattoman päiväretken Ruotsissa. Sain mukavasta tarinasta kuitenkin positiivista palautetta. Enkä siksi pelännyt seuraavaa ainetta yhtään sen enempää, kuin edellistäkään. 

Lukihäiriö ei ole este edes kirjailijoille, joten miksi se olisi este bloggarille? En kirjoita päivätyökseni blogia, mutta vietän paljon aikaa sen äärellä. Mielestäni oikoluku on silti bloggaajan velvollisuus ja sen tekemättä jättäminen on osittain jopa epäkohteliasta. Oikolukiessa en välttämättä löydä yksittäisiä kirjoitusvirheitä, mutta toistoja tulee poistettua. Operaatio äiti blogin Anette on muuten julkaissut rohkeasti korjaamatonta tekstiään kulissien takana - postauksessaan.

Välillä pilkutan jatkuvasti, koska en tiedä minne pistän sen pisteen. Jos minä kirjottaisin blogiani niin kuin puhun, kukaan ei tajuaisi sanomastani hölkäsenpöläystä. Tavoitteeni ei ole kirjoittaa täydellistä kirjakieltä, ei missään nimessä. Se vasta vierailla vesillä purjehtimista olisi. Käytän paljon apuna internetiä kirjotellessani postauksia. Googlettelen oikeinkirjoitus ohjeita kuten mm. synonyymejä sekä sanontoja. Googlauksen kärkilistaan kuitenkin yltää ”yhteen vain erikseen”- hakusana, koska niitä en sitten hallitse ollenkaan!


Virallista helpotusta peruskoulu aikoina en kuitenkaan tarvinnut muihin aineisiin paitsi matematiikkaan. Koetilanteissa pääsin halutessani täysin hiljaiseen luokkaan eritysopettajan kanssa, jotta saisin keskittyä kokeisiin mahdollisimman hyvin. Peruskoulussa matematiikan lisäksi ongelmia tuottivat vieraat kielet sekä äidinkieli. Englanninkielen taitoni on todella puutteellista ja ruotsiksi en taida osata edes laskea kahteenkymmeneen. Oma isäni on opettaja ja hän jos joku kehotti minua miettimään kahdesti pitäisikö lukion sijaan hakea kuitenkin ammattikouluun? Hän oli oikeassa, jätin lukion kesken. Eikä syitä tarvitse kauaa miettiä. En ole koskaan aikaisemmin ollut kiinnostunut kirjoittamisesta, vieraista kielistä enkä lukemisesta. Paitsi nyt, koska omistan oman blogin.  Myönnän, etten ole penaalin terävin kynä, mutta en anna sen häiritä elämääni.

Jäsentelen lauseita uudelleen ja uudelleen. Jos satun olemaan yksin kotona luen postauksen ääneen. Viilaan ja vielä vähän viilaan. Joskus kilautan jopa kaverille, kun en millään meinaa löytää oikeaa pilkun paikkaa. Julkaisen ja luen kerran vielä lävitse mobiilissa ja palaan koneen äärelle poistamaan muutamat virheet, jos ehdin. En siis todellakaan kirjoita viiden minuutin pikapostauksia, koska se ei ole juttuni.
Tiedän, että yritän parhaani. Huomaan itsekin eron puolessa tunnissa väsättyjen sekä useamman tunnin hiotuissa teksteissäni. Kirjoitusvirheitä ei välttämättä ole paljoa, mutta lauserakenteissa on välillä menty metsään ja pahasti.

Olen kehittynyt blogini äärellä kirjoittajana valtavasti. Olen rohkeasti lähtenyt toteuttamaan itseään ja mikä tärkeintä, kirjoittanut teille suoraan sydämestä. Ja mielestäni onnistumisia on blogiurallani rutkasti enemmän, kun pieniä kirjoitusvirheitä. Siksi, koen ylpeyttä saavutuksistani kirjoitusvirheistä huolimatta.  My Miracle X Girl blogin kirjoittaja kirjoitti heikkoudet vahvuudeksi postauksessaan   "oppimisvaikeudet ovat osa minua, enkä häpeä sanoa sitä ääneen" , minä yhdyn tähän täysin.

Minusta on jotenkin surullista, että pienistä virheistäkin täytyy ilkeillä. Kaikki tekevät virheitä, jopa ne ammattilaiset. Eikö se ole ihan ymmärrettävää? Ei tulisi mielenkään jättää kenenkään kommenttikenttää "ei näin vain näin" -kommentteja. Olen huomannut, ettei kirjoitusvirheitä ei tarvitse olla paljoa, nimittäin jo yksikin huomataan. Minä sinua vaan - blogin Noora myöntää saavansa näitä "ei näin vain näin" - kommentteja, vaikka kuinka oikolukisi tekstinsä ennen julkaisua. 

Miten te lukijat suhtaudutte bloggareiden kirjoitusvirheisiin? Jätätkö postauksen lukemisen kesken, jos huomaat virheitä? 


Jos tästä tekstistä löytyy kirjotusvirheitä, ne eivät ole tahallisia. Oikoluin useasti, kuten jokaisen postaukseni. Tämä postaus otti aikaa arjestani kaksi tuntia (valokuvaus hetket mukaan lukien). Harjoitus tekee mestarin ! 

43 kommenttia:

  1. Mä luen sun blogia vaikka olis lauserakenteet kuinka päin :D emmä mistään mahdollisista virheistä välitä kun kirjoitat asiaa ja aidosti! Mä kirjoitan paljon puhetyylillä joten ei oo munkaan postaukset mitään kovin ihmeellistä kieliopillisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Aitous on juuri se mitä haen ja rohkeat aiheet vai olisko sana keskustelua herättävät parempi! ;)

      Poista
  2. Toi kuka/ketä esim joka/jota paikalla kuuluu joihinkin murteisiin joten en takertuis. Mulla saattaa puuttua kirjain tai sana mun tekstistä vaikka äidinkielessä olin koulussa tosi hyvä. Luen tekstin monesti ja silti ne puuttuu... Ja nyt ku en oo pitkään aikaan opiskellu niin tuntuu, et oon unohtanut osan yhdyssanoista :D jos sanoma tulee selväks niin se on pääasia. Ihan sama vaikka siinä lukis blogari tiiaa nyyt kirjotaa jotakkin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin aivan murre vaikuttaa paljon.. Tuskin täällä meilläpäin kukaan olis katsonut kieroon jos käytän kuka sanaa joka sanan tilalla. Mut näin jälkeenpäin se kyllä on omastakin mielestä oikee vaihtoehto edellisen postauksen otsikkoon :)


      Mä olen opiskellut viimeksi kunnolla lukuaineita oikeen ajatuksen kanssa varmaan peruskoulussa.. Ei noi amiksen jutut kauheesti vaatinut... Enemmän keksityin molempien ammattien ammattiin liittyviin opintoihin, kun ylä-asteen kertailu hommiin :) sain sentään alle viidessä vuodessa kaks ammattia!

      Poista
  3. Itellä tulee jatkuvasti yhdyssana virheitä mutta en rupea liikaa yliianalysoimaan tekstiä,tekemällä oppii :)

    VastaaPoista
  4. Mullaki varmaa jatkuvaisesti kirjoitusvirheitä koska suomi ei ole äidinkieleni.. vaan ruotsi. Yritän silti parhaani! En itse välitä muitten kirjoitusvirheistä. Ei aina voi mennä oikein. Ja aika moni mammabloggaaja kirjoittaa kiireellä koska aikaa ei ole koko päivää/iltaa istua siinä kirjoittamassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin kade ihmisille ketkä hallitsee kaksi kieltä. En mäkään yleensä ole välittänyt, mutta tottakai haukut harmittaa.

      Joo mä olen yleensä olen päiväunet koneella, jos kaikki muut hommat on hoidettu.. Ja iltasin tulee roikuttua puhelimella ja vastailtua kommentteihin, mutta energia ei iltasin riitä postailuun :)

      Poista
  5. Omasta mielestäni valitettavasti ammattibloggaajan tulee osata kielioppi täydellisesti. Ei sukeltajaksi tai lentäjäksikään voi ruveta huononäköinen ihminen, vaikka ihminen ei tälle "vialle" itse voikaan mitään. Teetkin tätä kai vielä harrastuspohjalta - mutta ammattiblogaukseen ei lukihäiriölliset ihmiset sovellu. :)
    Ps. Olen lukenut pitkään blogiasi ja tämä kielioppi hieman häirinnyt, mutta kun tätä harrasteeksi teet, niin onko sen niin väliäkään onko kaikki kieliopit viilattu niin tarkalleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ammattibloggaus paljon muutakin kuin oikeinkirjoitusta? Kuvia, kiinnostavia mielipiteitä yms!

      Poista
    2. Tietysti se on muutakin, mutta kyllä blogissa pääosaa näyttelee itse teksti. Jos katsot blogeja jossa kirjoittaja saa RAHApalkkaa bloggaamisesta, fakta on ettei siellä näy säännöllisesti kirjoitusvirheitä. Ei saa näkyä :)

      Poista
    3. Mä en tiedä mitään ammattibloggauksesta, joten en kommentoi tähän nyt yhtikäs mitään sen kummosempaa :) kuitenki fakta on se, että tätä en työkseni tee, joten enempää en yksinkertaisesti ehdi panostaa, kun aikaa menee nytkin satunnaisesti jopa liikaa. En kuitenkaan väitä, ettenkö ottaisi ammattibloggajan pestiä joskus vastaan, jos joku sitä tarjois...

      Mutta kiva kuulla, että oot pidemmän aikaa jo viihtynyt mukana, etkä oo virheiden antanut liikaa häiritä! Toivottavasti viihdyt jatkossakin!

      Poista
  6. Joskus, jos on ihan hirveästi tosi häiritseviä kirjoitusvirheitä, en välttämättä jaksa lukea. Itseänikin häiritsee oma kielipoliisimaisuuteni. Se vaan on sisäänrakennettu juttu. Ei siltikään tulisi mieleenkään kommentoida negatiivisesti! Itse olen sellainen flow-kirjoittaja ja niitä virheitä korjailen sitten jälkikäteen kun pomppivat silmille.
    Hatunnosto sulle, kun lukivaikeudesta huolimatta rohkeasti kirjoitat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mäkin joskus ajankuluksi korjailen, jos ehdin tai jaksan.

      Kiitos! Kyllä mä ajattelin vielä pitkään kirjotella ja olen saanut aikalailla postaustahtia paremmaksi, vaikka hitaasti kirjoitan...

      Poista
  7. Minäkin kärsin lukihäiriöstä... Lisäksi varastosta löytyy mm. keskittymishäiriö. Olen huomannut että lukemalla ja kirjoittamalla on mahdollista kehittää itseään.
    Kirjoitan myös itse blogia, enkä anna puutteideni estää minua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Tsemppiä keskittymishäiriön kanssa ja kirjoitusintoa bloggaukseen.

      Poista
  8. Mulla myös lukihäiriö enkä anna sen olla esteenä blogin kirjottamiselle.

    VastaaPoista
  9. Mä oon ollut aina todella huono äidinkielessä vaikka mitään oppimisvaikeutta ei olekoskaan todettukaan. Tekstin tuottaminen on mulle aika vaikeaa, mutta ajanmyötä sekin on helpottunut. En todellakaan osaa kaikkia kielioppisääntöjä, enkä varsinkaan yhdyssanoja! Joten tiedän mistä puhut.

    Eniten ärsyttää bloggarit jotka toitottavat yhdyssana virheistä ja tekevät sitten itse niitä ja muita toistuvasti. Se sitte perustellaan kiireellä, jos joku asiasta huomauttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiallisesti saa huomauttaa, mutta yksittäisten kirjoitusvirheiden poimiminen ja niistä kommentointi on musta todella turhaa. Onneks olen saanut sitä rakentavaa palautetta myös, koska nuo haukkumiset ottaa aivoon!

      Hyvin olet mun mielestä saanut tekstiä aikaiseksi, vaikka tekstin tuottaminen ei aina luistaisikaan. Iloa kirjoitteluun :)

      Poista
  10. En nyt ymmärrä... hetki sitten kirjoitit harkitsevasi lopettamista ja nyt kirjoitat toinen toistaan "huomionhakuisempia" juttuja? Tämä ei ole negatiivinen kommentti, vain uteliaan lukijan ihmettelyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moips! Joo mä olin tosissaan lopettamassa, mutta juteltuani asista paljonkin sain kannustavia tsemppauksia ja ihmetyksiä, että miksi mä en kirjoita oikeasti sellasista asioista joista haluan???

      Joten päätin kirjottaa oikeasti mua kiinnostavista aiheista.. Aloin tyhjentämään luonnoksia ja omaa päätä, joten tässä ollaan.

      Näköjään toimii nää "huomionhakuisemmat" jos kattoo kävijämääriä ja kommentteja.. Vähän ärsyttää itseään kun sielä on niin vanhoja sepityksiä, ettei enää oikeen sovi teemaan kuten vauvavuoden höpinöitä.. Kai sitä oli jotenkin ujo ? Vaikka ainahan olen toitottanut, että en itseäni varten kirjoita vaan haluan nimenomaan saada keskustelua aikaiseksi...

      En ottanut negatiivisena kommenttiasi :) se on aika pehmoinen mitä on viimepäivinä laatikkoon tupsahdellut! Sori jos kirjoitusvirheitä.. Taidan olla puooliksi jo untenmailla!

      Poista
  11. Kuten sanoin aiemminkin että minulla ei ole ikinä ollut vaikeaa lukea tekstiäsi. Jatka vain samaan malliin! <3

    VastaaPoista
  12. Ymmärrän kyllä harrastelijablogien rentouden, sen ettei kielioppi ole aina kohdillaan ja voi olla että blogia pitävä ihminen ei koe kirjoittamista kovinkaan helpoksi tai luontevaksi.
    Työkseen kirjoittaminen on kuitenkin asia erikseen, työkseen bloggaavalta voi ja pitää odottaa kielellistä lahjakkuutta.
    Ei maskeeraajaksikaan voi ryhtyä ihminen joka on täystumpelo kädentaidoissa eikä lääkäriksi ihminen joka vihaa lukemista ja pänttäämistä.
    Antaa kaikkien kukkien kukkia on kaunis lause, mutta se ei saa tarkoittaa sitä että kaikki on mahdollista kaikille eikä keltään tule vaatia mitään.
    Jos haluaa ammattikirjoittajaksi vaikka kirjoittaminen on aina ollut vaikeaa, saa kulkea pitkän ja kivisen tien jotta kykenee tuottamaan hyvää,soljuvaa ja virheetöntä tekstiä.
    Välttämättä ei kykene sittenkään, mutta täytyy edes yrittää.
    Kaikkea ei tule hyväksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en sen kummosempia tavotteita ole asettanut..Toivon vain, että kipinä kirjotukseen säilyy ja jatkan opettelua paremmaksi kirjoittajaksi.. Yritän nyt ja jatkossa parhaani.. Kuten tekstissäni mainitsin :)

      Poista
  13. Mua ei todellakaan kirjoitusvirheet häiritse, teen niitä itsekin niin paljon! Mulla on vielä mun sairaudesta jäänyt se, että kirjaimia jää välistä pois ihan huomaamatta. Ja joo, nuo yhdyssana perkeleet, niitä ei kyllä sitten yhtään mee! :D Ei mulla oo ollu vaikeuksia lukee sun blogia, tai en oo huomannu ees mitään virheitä teksteissä. Enkä tota otsikko juttuakaan olisi huomannut, ellet olisi sitä maininnut tässä. :D
    Ja työkseen kirjoittajan pitäisi osata paremmin kirjoittaa, jokaiselle kumminkin sattuu niitä virheitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luen sun blogia eikä nyt ekana tule mieleen kirjoitusvirheet :) yhdyssanat ovat ärsyttäviä, googletan niitä jatkuvasti.. Ja kyselen ihmisiltä ihan oikeessakin elämässä kokoajan onko se yhdyssana vai ei ?

      Poista
  14. Itse odotan melko selkeää ja sujuvaa kieltä bloggaajalta. Teksti, joka vilisee kirjoitusvirheitä ja on epäselkeää on raskasta luettavaa. Tässä blogissa tekstin virheet, tekevät blogista vaikeaselkoisen. Lukuinto laimenee samalla. Bloggaajat käyvät ns.blogitspahtumissa niin voisihan itseään kehittää kertaamalla kielioppiasioita. Täällä on muitakin blogia, joita heikosti hallinnassa olevat kielioppiasiat hankaloittavat lukemista. Tai edes halua lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi voi aina itse valita mihin blogeihin kuluttaa aikaa ja mihin ei, näin teen itsekkin !

      Kielioppia ja muita kirjoitushommia tulee kerrattua aina, kun aikaa blogini äärellä vietän.

      Poista
    2. Kauheasti paasaat kielioppivirheistä vaikka oma tekstisikään ei ole ihan virheetön :D kukin tietty tyylillään! Mieletön olet niin äitinä kun bloggaajana mielestäni tiitukatriina<3 tsemppiä kirjoitteluun!

      Poista
    3. Mä en nyt ymmärtänyt ekaa lausetta? Vai meinasitko sen tuolle anonyymille? Jos näin oli sitten ymmärsin oikein :) koska mä nimenomaan myönsin, että teksteistäni löytyy virheitä..

      Kiitos paljon sinulle paljon <3

      Poista
  15. Mulla menee ihan hirveesti aikaa siihen, että tankkaan ja muokkaan valmista tekstiäni ja yritän bongailla sieltä kirjoitusvirheitä (eteenkin ne yhdyssanat!) Ja silti sinne joukkoon aina jotain saattaa jäädä.. ja niin kuin sanoit omalle tekstille tulee helposti sokeaksi, ja saatan myöhemmin huomata että joku lause on ollut todella vaikealukuinen. Eli ymmärrän miltä susta tuntuu..Mun mielestä pienet kirjoitusvirheet eivät haittaa, mutta tiedän ja ymmärrän ihmisiä joiden on vaikea lukea tekstiä joka ei ole ihan kieliopin mukaista..

    Enemmän mua blogeissa häiritsee jos kappaleet ovat liian pitkiä, pilkkujen ja pisteiden jälkeen ei ole välejä yms. Se kertoo nimittäin mun mielestä huolimattomuudesta, eikä niinkään oikeinkirjoitustaidoista..

    VastaaPoista
  16. Mulla on todella paha lukihäiriö, jonka olet varmasti huomannutkin jo mun blogin teksteissä. Mutta oon mä omastakin mielestä kehittynyt tosi paljon. Ja oon aina elänyt mun pahan lukihäiriön kanssa ja elän edelleen. Lukihäiriö ja keskittymisvaikeudet ei katoa sormia napsauttamalla meidän elämästä, vaikka välillä ehkä sitä toivoisi.

    Mä en huomaa sun kirjotusvirheitä, koska lukihäiriö, joten mun mielestä kirjotat hyvin! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän ollaankin tästä joskus sun kanssa puhuttu. Hyvä, että et anna häiritä ja bloggaat!

      Kiitos <3

      Poista
  17. Minä en ole ainakaan kiinnittänyt erityistä huomiota, että postauksissasi olisi kirjoitusvirheitä. Kirjoitan itsekin yhtä blogitekstiä monesti useita tunteja, joten todellakaan en menisi huomauttamaan yhtään mistään kirjoitusvirheestä bloggaajalle. Tuli mieleen että nuo kriittisimmät kommetit tuossa yllä taitaa olla sellaisilta jotka eivät itse bloggaa, joten ei sitten ymmärräkkään mistä bloggaajana olemisesta edes on kyse. Eikä tätä todellakaan voi verrata kirjailijan työhön, miten kauan yhtä kirjaa kirjoitetaan ja montako kertaa se sahaa eestaas tarkastuksissa ja kirjailijalla? :D HAH! Bloggaus on vähän eri maailmansa. Jatka vain samalla tavalla, älä stressaa liikaa, sinulla on oikeasti hyvä blogi, minä pidän tätä laadukkaana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidät blogiani laadukkaana. Tuon lauseen kuuleminen merkkasi paljon, kiitos !

      Joo tuo viittaus kirjailijan lukihäiriöön oli nyt vain sellainen, että myös menestyneellä kirjailijalla voi hyvinkin olla jtn lukihäiriö/keskittymisvaikeuksia muistus..Ja oot aivan oikessa tuossa, että bloggaus on eri maailmansa. Silti haluan panostaa siihen parhaani.

      Kiitos viel!

      Poista
  18. Heh, mulla mies oikolukee jokaisen tekstin ennen julkaisua :D yhdyssanavirheet on varmaan yleisimpiä ja vaikea huomata mutta ylimääräset tai väärinpäin hypänneet kirjaimet saan ainakin karsittua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin mies lukee silloin, kun ehtii.. Ja yleensä on niitä " mitäköhän sä meinaat tässä lauseessa yrittää sanoa" ja sitten ihan ilman riitoja ja raivareita keksitään yhdessä joku järkevämpi lauserakenne.

      Välillä mumisee, että miksi kulutan ja murehdin blogin juttuja, mutta siitä näkee myös että on iloinen että olen löytänyt bloggauksen ja tavoitan teksteilläni lukijotakin!

      Joo mun perus virhe on just tyyliin: bligoteksti eli blogiteksti ;)

      Poista