torstai 10. maaliskuuta 2016

ÄITIYS ON ETUOIKEUS

Äitiydestä nauttiminen ei aina ole helppoa. On päiviä jolloin heitän hanskat tiskiin heti aamusta ja leimaan otsaani "älä ikinä enää lisäänny"- muistutuksen. Tulee raivottua ja hermostuttua toisinaan kymmeniä kertoja päivässä ja kuten olen ennenkin maininnut mokaan asettamalla itseni ja taaperoni samalle lähtöviivalle. Toisinaan siis unohdan, että välillämme on 23- vuotta ikäeroa. Miten kukaan voi vaatia lapselta käyttäytymistä, kuin itsekin heittäytyy lattialle lapsen tavoin kiroamaan maailmaa? 


Kaiken uupumuksen ja turhautumisen keskellä pyyhin kyyneleet tajuamalla äitiyden olevan etuoikeus. On paljon naisia ketkä tekisivät mitä vain ollakseen puremisen kohde. On naisia ketkä tekisivät mitä vain, että saisivat sen oman uhmansa syleiltäväksi. On naisia, ketkä haluaisivat kokea sen maailman kauneimman asian, äidinrakkauden. On parisuhteita joita riivaa lapsettomuus se perheitä joissa on jouduttu hyvästelemään se kaikista tärkein aivan liian aikaisin. 

Minulle on suotu tämä tilanne, olen etuoikeutettu. 
Olen etuoikeutettu katsomaan sitä ärsyttävää uhmaa lähietäisyydeltä. Olen etuoikeutettu, kun saa tuntea äidinrakkautta. Olen etuoikeutettu, koska lapseni on päästä varpaisiin täysin terve. Sain eturivin paikan, pyytämättä. 



En yritä väittää, että nauttisin jokaisesta vaikeimmastakin hetkestä sydämeni kyllyydestä. Kyllä sitä saa tuntea turhautumista, vaikka olisikin etuoikeutetussa asemassa. Välillä vain kannattaa katsoa peiliin ja muistuttaa itseään siitä, miten onnekas sitä onkaan. Olen ottanut äitiyden tehtäväkseni ja pyrin suorittamiseen sijaan nauttimaan siitä jokaisena päivänä. 


I love you!



21 kommenttia:

  1. Kiitos kun olet tämän ymmärtänyt, lämmittää oikeasti mieltä. Ymmärrän kyllä väsymiset ja turhautumiset, silti toivon että jokainen äiti osaisi olla kiitollinen jälkikasvustaan. Terv. Lapsettomuudesta kärsivä, yhden vauvan kuolleena synnyttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani ja toivon sydämeni pohjasta teille lasta. Kiitos, että kommentoit.. toivoinkin nimittäin jonkun lapsettomuudesta kärsivän / lapsensa menettäneen kommentoivan jotakin pysäyttävää. Kaikkea hyvää sinulle!

      Poista
  2. Ihana kirjoitus <3 Tämän kun muistaisi aina itsekin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ihan ymmärrettävää, että vaikeimpina päivinä/hetkinä se hetkittäin unohtuu, mutta kyllä se onnellisuuden tunne ja kiitollisuus aina siel jossain takaraivos on ;)

      Poista
  3. Aivan ihana postaus ja kuvat.♥ Täällä ollaan niin kiitollisia jokaisesta omasta rakkaasta, jotka olen saanut.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 syytä ollakkin, ovathan he aivan ihania <3

      Poista
  4. Äitiys on jotain mitä ei voi sanoin täysin kuvailla. Oon ikionnellinen miun koht 2v pojasta <3 Sain itse keskenmenon tammikuussa, tai huomattiin silloin vasta km.. Niin ei se oo todellakaan itsestään selvyys.. Toivottavasti meille suotaisiin esikoiselle pikkuveli- tai systeri. Ei oo viel tärpännyt uudestaan. Kovasti ooteltiin kesäksi syntyvää kakkosta :( Toivottavasti vielä sais olla toisellekin äiti.. En osannut kuvitella tään olevan näin rankkaa, kun eka kävi kuin sormia napsauttamalla. :/ Mut äitiyttä arvostaa tän jälkeen vielä enemmän, vaikken vähättele arvostamista ennen km, mut nyt arvostaa vähä eritavalla myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa, että jouduitte kokemaan keskenmenon kun niin kovasti jo kesävauvaa odottelitte. Toivotaan plussaa ja kaikkea hycää muutenkin teidän elämään. Kiitos kun jaoit ajatuksesi ja kokemukset näin rohkeasti !<3

      Poista
  5. Aivan ihana teksti!! Ja niin totta!<3

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä. Tuntuu, että jälleen yhden päivän esiuhmaisen kanssa vääntäneenä osaan nyt herätä huomiseen eti asenteella. Arvostuksella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä poika huusi kun palosireeni, koska valmistelin huomisia synttäreitä. Hänel ei mitään hätää oo vaan ei vaan halunnut, että äiti siivoo keittiötä tai tyhjentää ostokset kaappeihin. Yleensä haluaa nimenomaan auttaa ja innoissaan valmistelee vieraita varten, mutta näytti olevan pepusta tää päivä. Mä vielä kuukaus takaperin olisin raivonnu kilpaa ja varmaan itkenyt ärsyytymistä, mut niin vaan sain kaiken valmiiks vaikka yks kiljuva uhma taustalla raivosikin... :) tärkeintä, että mentiin halien ja pusujen kera SOVUSSA nukkumaan <3

      Poista
  7. Tuttuja mietteitä. Kauniita sanoja. <3

    VastaaPoista
  8. Ihana kirjoitus! Yhtenä päivänä mietin, että ei tuo meidän 1v3kk kauaa niin pieni ole, että haluais koko ajan olla sylissä (mikä on kiristänyt hermoja välillä). Otin syliin ja annoin hänen nukkua sylissä päiväunet ja elin siinä hetkessä - talletin mieleeni sitä hetkeä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu nyt kannattaa pitää ärsytykseen saakka sylissä sillä ei mee kauaa kun kaivataan meidän pieniä takiaisia <3

      Poista