perjantai 27. toukokuuta 2016

Blogi pelasti minut arjen yksinäisyydeltä

Olen aina omistanut ystäviä, mutta yksinäisyys arjen keskellä yllättää viikoittain. Vauvan syntymän jälkeen kotonamme oli ruuhkaa kerrakseen, mutta liikenne hiljeni ensimmäisten kuukausien jälkeen. Kun ruuhkasta selvittiin, ovikello ei enää soinutkaan tunnin välein. Tuli arki ja yksinäisyys. Tyhjä koti ja vauvan itku. On oikeasti vaikea kuvata sitä tunnetta, kun tuntee onnellisuuden keskellä suurta epävarmuutta niin itsestään, kuin tulevasta arjesta. Oli vain hyväksyttävä se, että muut jatkavat töitään ja opiskeluitaan. Ja minä jään kotiin hoitamaan lasta. Onneksi minulla on muutama äitiystäväkin lähettyvillä, mutta kyllähän te tiedätte miten vaikea on saada aikataulut kohtaamaan. Tuleville äideille kuitenkin haluan sanoa, että älä pelkää yksinäisyyttä. Yritä olla rohkea ja ajatella, että lapsen kanssa kotona oleminen on korvaamatonta aikaa. Pyydä ihmisiä rohkeasti kylään ja ole rohkea liikkumaan vastasyntyneen kanssa.

Esikoista odottaessani perustin ensimmäisen blogini, Baby Showerin. Eli jo raskausaikana tuli tarve kertoa kasvavasta masusta ja vauvahankinnoista, jopa tuntemattomille. Edelleen avaan blogini arjen yksinäisyyden keskellä ja  hetken päästä en enää ole ajatusteni kanssa yksin. Ei blogi korvaa niitä oikeita ystäviä, mutta se korvaa monta yksinäistä hetkeä arjen keskellä. Sen äärellä on vietetty tunteja. Onnistuttu ja epäonnistuttu. Niin ja mikä parasta sen avulla olen saanut monta äitikaveria elämääni.

Meidän Kaksplus blogiporukka on kirjava. Myös blogien tasoissa on eroja eikä sen ääneen sanomisessa ole mitään väärää. Joku päivittää päivittäin ja haluaa kasvattaa jatkuvasti blogin liikennettä, kun taas toinen tyytyy viikon välein kirjoittamiseen eikä edes välitä tyhjästä ammottavasta kommenttikentästä. Kieltämättä aluksi ihmetytti, kun niin kirjava porukka blogeineen tungettiin samaan junaan, mutta jokainen meistä saa edelleen täysin vapaasti valita reittinsä. Kilpailun sijaan tsempataan toisiamme. Ja kuka jaksaisi seurata kymmeniä samantyylisiä blogeja? Arkemme on erilaista ja sen kuuluu näkyä blogeistammekin.

Monelle (varsinkin niille keillä ei ole kokemusta blogin kirjoittamisesta) blogimaailma voi vaikuttaa hyvin pinnalliselta.  Kuka nyt tuhlaa aikaansa arjestaan kirjoittamiseen? Voiko siinä olla kyse mistään muusta kuin itsensä tyrkyttämisestä sosiaaliseen mediaan? Kyllä voi. Meille kaikille Kaksplussalaisille blogi on rakas harrastus. Jokaisen blogin takaa löytyy ihan oikea ihminen. Kaiken kauniin sekä "täydellisen" arjen lisäksi blogit kätkevät sisälleen suuria tunteita. Ja sitä paitsi kyllähän me kerrotaan ne kamalimmatkin äitihetket niiden kauniiden valokuvien lisäksi. Itse olen huomannut olevani jopa rohkeampi blogimaailmassa kuin oikeassa elämässä. Välillä se tuntuu jopa pelottavalle, mutta voin vain kuvitella miten pääni posahtaisi, jos en pystyisi purkamaan arkeani blogiini.

Treffasimme Kaksplussalaisten  kanssa Holiday Inn Helsinki City Centre hotellissa keskellä Helsinkiä. Hotelli oli kodikkaasti moderni ja soveltui vallanmainiosti tapaamispaikaksi suuremmallekin porukalle. Heti hotelliin astuessa tuli se sama fiilis, kuin jokaiseen blogitapaamiseen asutuessa. Kodikas olo. On vain niin helppoa olla oma itsensä näissä tapahtumissa. Saa rauhassa kuvata omaa ruoka-annostaan jokaisesta kuvakulmasta, puuteroida nenää ja tuskailla epäonnistuneita valokuvia ilman yhtäkään pahaa katsetta. Hassua, että olemme erilaisuutemme ohella hyvin samanhenkisiä ihmisiä. Meitä yhdistää blogin lisäksi maailman tärkein työ, äitiys. Tähän joukkoon kuuluminen jotenkin lisää turvallisuuden tunnetta.

Osa meistä pitää tiiviisti yhtä mm. WhatsApp sekä facebook ryhmissämme. Toiset ovat kovempia höpöttelemään, kuin toiset ja jos vuorokauteen ei ole avannut keskustelua siellä saattaa olla satoja viestejä. Edelleen jopa lähipiirissäni ihmetellään miten jaksan kuvata, kirjoittaa ja miksi siedän asiatonta kommentointia? Kaikki eivät edelleenkään hyväksy julkista blogiani, mutta en ole ajatellut pysähtyä. Jonkin sortin riippuvuus se tämäkin toisaalta on? Intohimon kohde. Bloginkirjoitus on osa elämääni ja kuuluu ehdottomasti mukavuusalueelleni. 





Blogipäivämme mahdollisti:







23 kommenttia:

  1. Kiva ja hyvä kirjoitus. Oli taas kiva nähdä sua ja kaikkia :)

    VastaaPoista
  2. Tosi ihana kirjoitus sinulta. Jaan monta ajatusta. Toivottavasti seuraavassa tapaamisessa ehditään jutella ja tutustua. Minä olen vähän arka tekemään tuttavuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ensi kerralla sitten jutskaillaan paremmin :) ja sitä ennen täällä blogimaailmassa!

      Poista
  3. Tyhjentävästi kirjoitettu bloggaajan ajatuksista. :)

    VastaaPoista
  4. Tää oli kyllä ihana kirjoitus <3 Ja niin se tuntui menevän itselläkin, että sen alku vauva taipaleen jälkeen kaverit kaikkosivat mutta blogi toi jotain aivan uutta elämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että moni äitibloggari on aikoinaan perustanut blogin samasta syystä :)?

      Poista
  5. Nukunko mä tossa?? :-DD Hahahaha..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Mä en ollenkaan huomannut. Tallensin vaan ensimmäisen minkö löysin :D

      Poista
  6. Minä jäin yksin jo raskausaikana. Heti kun saivat kuulla, että odotan nii enpä saanut kutsuja eikä kukaan ehtinyt enää nähdä. Oon aina ollut monen kaveri ja ystävä, mut silloin se muuttu 2013 syksyllä ja sillä tiellä ollaan. En oo onnistunut löytämään kaveria, jonka kaa jakaa ilot ja surut tai että edes vaa olla vain ja tuulettua neljän seinän sisält.. Yhden luulin löytäväni, mut hän halusi käyttää mua hyödyksi.. :/ No nyt kun palaan syksyllä työelämään pitkän tauon jälkeen niin saa jotai sosiaalista elämää tähän elämään. Oon niin onnellinen niiden puolesta joilla on kamuja ja tuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa! Mistäpäin oot? Kiitos muuten aktiivisesta kommentoinnista :)

      Poista
    2. Eipä mitään. Kiitos itsellesi blogistasi :) Joensuusta eli tääl kaukana muista kaupungeista :D Kurjaa on, kun ei tähä yksinäisyyteen totu millään vaikka pikkupää on kaverina, mut kyl jokainen ymmärtää ettei se oo sama asia..

      Poista
  7. Täytyy vain muistaa että lapsi on meidän äitien työtä ja sitten niillä läheisillä ja kavereilla on ne oikeat työt. Kaverit tekevät 8 tuntia päivässä töitä joten ymmärrän että arki saattaa tuntuakin yksinäiseltä. Ja työtä on monenlaista. Itse tein ennen äitiyslomaa ja äitiyttä vuorotyötä ja kun on ilta aamu ilta aamu ja vaikka yö perään niin ei siinä paljoa kavereita muistettu vaan pyhitettiin se lepo olemalla kotona. Mutta myös näin äidin näkökulmasta sanon että vaikuttaa paljon myös siihen että oletko itse kavereihin ja ystäviin yhteydessä? Kuitenkin ystäviä ja kavereita on jollain ihmisillä paljon niin sekin vaikuttaa asiaan sillä jokaisella on oma elämä, arjen pyöritys ja myös ne toiset kaverit. Minusta ystävyys on vastavuoroista ja uskon että sinäkin olet saanut paljon aikaa ystäviltä mutta se myös miten itse kontaktoidut heihin tekee paljon. :) ja myös se että vaikka ystävillä ei olisi lapsia tai muuta huolehdittavaa niin suon heillekkin oikeuden olla väsynyt. Mutta hyvä että olet löytänyt blogista myös itsellesi sen ilon ja "työn". Jonka parissa voit nimenomaan olla silloin kun muut ovat töissä. :)

    VastaaPoista