keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Elämäni pikkupojan äitinä

Kun rakenneultra koitti syksyllä 2013 marssin sinne levollisin mielin. Tiesin, että odotan poikaa. Jotenkin olin aavistanut vauvan olevan poika. Kätilön kertoessa " siinähän hän niitä heiluttelee" hymyilin leveästi. Tieto tytöstä olisi ollut kyllä kulmakarvat taivaisiin nostattava tieto. Lähdimme kotiin ultrakuvan kanssa, jossa hiiren kursori osoitti kohti pientä pippeliä. Tästäkin raskaudesta mulla on vahva tunne vauvan sukupuolesta, mutta jutellaan siitä sitten lähempänä ensi kuun rakenneultraa.

Vaikka alusta saakka aavistelin vauvan olevan poika asiaa makusteltuani alkoikin vähän jännittää. Minkälaista on olla pojan äiti? Enhän minä voi sietää pleikkareita enkä prätkähiiriä? Mitä jos en osaa olla autoleikkien keskellä? Olisin varmasti parempi pukemaan sukkahousuja ja röyhelöhameita. Ajatuksena lähinnä se, että tyttöön olisi helpompi samaistua. Muistanhan minä edelleen miten barbeillakin leikitään. Tiedän miltä tuntuu, kun sukkahousujen saumat ovat vinossa. Onneksi pikkupoikien kravatti tulee kuminauhalla kiinni, en minä tiedä miesten juhlapukeutumisesta mitään. 

Poikavauvaamme katsellessa ajattelimme hänen olevan kovin rauhallinen. Emme todellakaan tienneet mihin olimmekaan ryhtyneet. Pikku hiljaa temperamenttisuus alkoi kuoriutua kaikkine poikamaisineen jekkuineen ja elkeineen. Aluksi pienenpojan maailma kuulosti ja tuntui erittäin vieraalta, olenhan aina ollut tyttömäinen tyttö saparoineen ja prinsessaunelmineen.




Turhaan jännitin nimittäin tie pikkupoikamme sydämeen käy traktoreiden ja rekkojen kautta. Vauhdikasta autourheilua aamusta iltaan. Paloautoja, traktoreita, rekkoja, kaivureita ja peräkärryjä. Helppoahan tämä on! Vähän autonkorjaus leikkejä, paloauton ulinaa ja lentokone tanssia. Automatkoilla bongaillaan yhdessä kaikki rekat, traktorit, mopot, junat sekä lentokoneetkin. Olen useasti huomannut vouhottavani vastaan tulevaa traktoria, kunnes muistan olevani yksin liikenteessä. 

Pikkupojan äitinä on oikein mukavaa! Aluksi se oli tuntui tosiaan vieraalta ja pelottavalta maailmalta, mutta nykyään se tuntuu omalta kotikentältä. Loppuun voin vain todeta, että meidän pienipoika on vienyt sydämeni sataprosenttisesti. Olisihan se hauskaa kokea myös äidin ja tytöntyllerön suhde, katostaan kuinka käy. Vai saadaankohan me toinen traktoreita rakastava pikkupoika?  Monestihan sitä kuulee sanovan, että pojat palvovat äitejään. Äidit kun tuppaa tekemään parhaimmat ruoat, vai mitä?


Kuvissa näkyy Niilon huoneen uusi Alice & Fox talo kirjahylly, joka äidin sisustus-suunnitelmista huolimatta täyttyi sekunneissa autoilla. Itseasiassa tuohan on paljon enemmän meidän Niiloa, kuin valokuvat sisustusvaloineen. Talohylly on mukavassa tarjouksessa www.jollyroom.fi. Ihana hylly jonka hyllyille voi asetella satukirjat, valokuvat, sisustustuotteet tai sitten ne kaikista rakkaimmat lelut.


Jännittikö teitä hypätä pikkupojan/tytön maailmaan? 



* Alice & Fox kirjahylly saatu blogiyhteistyönä jollyroom.fi

16 kommenttia:

  1. Meillä myös 2v4kk tyttö hullaantuu prinsessamekoissaan traktoreista ja kaivureista ym ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä näin jossain sellaisen traktori kuvioisen mekon! Ihan pakko saada jos meidän toinen lapsi on tyttö <3 Niilo saa sitten tuoda synnärille lahjaksi.

      Poista
  2. Meillä kanssa Olivia ihan rekka hullu ja kauvuri. Mitä kovempi ääni lähtee sitä siistimpää!! Ihan täpinöissään, kun sellasen näkee "WOOOW, REKKAA REKKAA, ÄITI KATO ÄITII!!" Sit ite siinä silleen, joo vau! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon jo niin tottunut vouhottamaan rekkoja ;)

      Poista
  3. Jotenkin ihastuttava postaus! Tykkäsin! <3

    Meillä neiti on ihastunut kaikkeen vaaleanpunaiseen, eli jos löytyy vaaleanpunainen traktori, niin sekin on saatava! :)

    VastaaPoista
  4. Meillä Helmi tykkää junista ihan hirveesti :D Henni ei sitten välitä niinkään mistään "poikien" jutuista, ainakaan vielä. Ihana postaus<3

    VastaaPoista
  5. mobiilikäyttäjänä sun blogia on hankala lukea, kun täytyy tihrustaa. Usein jääkin just sen takia lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Laitoin pitkästä aikaa mobileversion päälle. Toivottavasti nyt helpompi lukea :) Kiitos palautteesta.

      Poista
    2. Hyvä kiitos :) Täällä yksi mobiililukija myös :)

      Poista
    3. Juu helpompihan tää nyt on jos puhelimella lukee. Kuvat vaan menee pieneks, mutta eipä se mitään :)

      Poista
  6. Niin tuttua! Kaupungilla pitää selostaa jokainen auto, ratikka ja bussi Nöpsylle! :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaw <3 Lapset tulee niin pienestä onnelliseksi :)

      Poista
  7. Haha meidän neitiä kiinnostaa myös kaikki missä on moottori, pikkuhiljaa autollekin alkaa löytyä samavarastosta auto kun yleensä kaikki on mopoja, myös polkupyörät :D tosta hyllystähän tuli hieno autotalo!

    VastaaPoista
  8. Silloin vähän yli vuosi sitten ennen rakenneultraa täälläkin oltiin ihan varmoja että poika tulossa. Kieltämättä jännitti mitä sitä osaa pojan kanssa tehdä kun siskojen keskellä kasvanut ja kaikki vaahtokarkkinen oli niin mieleen, mutta kyllä siinä suu loksahti apposen auki kun ultraaja ilmoitti että tyttö tulossa. En uskonut ennen kuin omin silmin näin :D

    Mutta mistä sitä tietää vaikka meidän tyttö vähän kasvaessaan vielä innostuisi traktoreista!

    VastaaPoista