keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Suurien tunteiden äärellä - ensimmäinen äitiysvaatteeni


Ensimmäinen raskauteni (vuonna 2013) alkoi näkyä ilmojen viiletessä ja suurin osa raskaudesta meni villapaitoihin kääriytyneenä. Pukeuduin äitiysvaatteisiin lokakuusta maaliskuuhun. Viimeisinä kuukausina turvauduin miehen ulkoiluvaatteisiin. Ensimmäisessä raskaudessa raskausdiabetekseni vuoksi ruokavalioni on terveellinen ja kiloja kertyi vain 9 kappaletta, joista vauva painoi 4,5 kiloa. Vauvamasuni oli kuitenkin suuri, joten ilman äitiysvaatteita ei selvitty. Nuo äitiysvaatteet ovat vielä liian suuria ja ne tuntuvat lähestyvää kesää ajatellen väreiltään ja materiaaleiltaan hyvin raskailta. Tällä kierroksella saan puolestaan nauttia neuleiden sijaan kesäisen kevyistä vaatteista, ihanaa! Tunikoita sekä maximekkoja on tullut jo jonkin verran hankittua.  Tällä kertaa ajattelin hankkia mahdollisimman paljon sellaisia "äitiysvaatteita", joita pienen tuunauksen jälkeen voin mahdollisesti käyttää synnytyksen jälkeenkin?


En ole koskaan vartaloni vuoksi ollut mikään pikku pikku hepeneissä kulkeva ja edelleen raskausarvet ja löysä nahka saavat minut valitsemaan bikinien sijaan uimapuvun. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen kropalleni, sillä se kasvatti sisällään maailman kauneimman lapsen. Ja pian heitä on kaksi. Olen päättänyt tässäkin raskaudessa kantaa itseni kauniisti. Tuli niitä raskauskiloja sitten kymmenen tai kaksikymmentäArvet, turvotus ja kukkivat kasvot jääköön suloisen masun varjoon!



Tämä tunika voi tuntua teistä lukijoista ihan tavalliselta ostokselta. Se ei itseasissa ole virallisesti mikään äitiysvaate vaan one size kokoa. Minussa se herätti kuitenkin suuria tunteita. Ostin sen ilman sovitusta sillä, kun "löytää sen oikean" tietää sen myös sopivan. Sovitin vasta kotona ja hyvä niin....( Tirautin pari kyyneltä, kiitos raskaushormonien)..


Kyse ei ole vain vaatteista vaan minun ja vauvan yhteisistä ainutlaatuisista hetkistäHaluan odotuksemme olevan kaunis niin sisältä, kuin ulkoapäin. Se saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta sisimmässäni ajattelen meidän parasta. Kun minä voin omakuvani kanssa hyvin läpi raskauden, vauvakin tuntee olonsa pimeydessä levolliseksi. Olen jo tarkkaan miettinyt ja selostanut miehelleni millaisia kuvia tämän tunikan kanssa haluan ja sen, että aion kuvauttaa itseni alusvaatteisillani tai jopa alastomana loppu raskaudessa. Tästä asiasta olen täysin varma. 

Ostin tämän kaunokaisen Lohjalaisesta IHANA Storesta.

P.s Minulla on todella vahva tunne sukupuolesta. Paidan väritys voi antaa teille pientä vihjettä. 

10 kommenttia:

  1. Siis mä oon alusta asti ollut varma et teillä tulee tyttö :D Kerttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerttu <3 tai mitäs jos hän olis Martta ;) katsotaan! Kuukauden päästä voidaan jo tietää..

      Poista
  2. Niin kaunis tunika. :)
    Ihana ajatus, joka ei minusta kuulosta ollenkaan pinnalliselta.♥

    VastaaPoista
  3. Täällä ei noita tarvi ajatella. Taas km ja nyt selvis, että siel olikin kaksi 10+0 vauvaa eikä vain yksi.. Itsekin aioin odottaa kauniisti toisin kuin esikoisen kohdilla kuljin collareis ja perus topeis. Nyt halusin ulkoisestikin hemmotella itteäni..

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus♡
    Kyllä mä ainakin uskon,että jos äiti voi hyvin ja on tyytyväinen omaan ulkonäkönsä niin se vaikuttaa vauvaan kin. Molemmilla on hyvä olla. Mä oon myös yrittänyt tässä raskaudessa nauttia oikein huolella masun kasvusta ja panostanut omaan hyvään oloon!!

    VastaaPoista
  5. Ihana! Varmasti olet kaunis läpi raskauden :)

    VastaaPoista