maanantai 27. kesäkuuta 2016

Apua, uusi vauvavuosi !

Öisin vauva heräsi syömään kahdesti tunnissa. Vaipparoskis oli jatkuvasti täynnä. Puhtaat pienet vaaleansiniset vaatteet puklattiin heti. Tissit olivat ruvella imemisestä ja vauvan pienikin inahdus sai huolestuneeksi. Suoraan sanottuna en kaipaa vauvavuotta ollenkaan. Oikeastaan tuo koko vauvavuosi on muistoissa niin usvaista, että ehkäpä juuri siksi uskallammekin kohdata sen uudelleen? Sen muistan, että väsytti ja niinä hetkinä jolloin vauva huusi, huusi ja huusi kirjaimellisesti kadutti. Mihin minä oikein ryhdyinkään?

Kodista muodostui linnani, koska vietin siellä aikaa vastasyntyneen kanssa 24/7. Kotia tuli jynssättyä lähes tulkoot hammasharjalla, koska jokaiselle oli näytettävä miten tomera äiti olen. Miten hienosti suoriudun arjesta, vaikka sillä perhehän piti perustaa suunnitelmien mukaan vasta kymmenen vuoden päästä. Jokainen vieras oli hurmattava tuoreella kahvilla ja pesuaineilta tuoksuvalla vessalla. Ja kyllä minä sen tiedän, että he tulivat katsomaan vauvaa, eivät arvioimaan suoritustani vastasyntyneen kanssa.

Ylisuoritin, koska en halunnut että minussa on pieniäkään merkkejä siitä väsyneestä kotiäidistä kuka painaa menemään tukka rasvaisena. Mitä sitten jos olisin näyttänyt väsyneelle, sehän on normaalia? Eikö se ole normaalia, että vastasyntyneen äiti haiskahtaa hieman uupumukselle ? Se avuttomuuden tunne mitä koin vastasyntynyttä hoitaessani uuvutti entisestään. En näinjälkeenpäin oikein edes ymmärrä mitä en muka osannut, minähän olin niin huolehtiva alusta alkaen. Muistan monesti ajatelleeni, että vain heikko äiti väsyy. En nukkunut öisin lainkaan ja suuntasin vielä viikonloppuisin satunnaisesti palkkatyöhöni. 

Minulla meni kaksi vuotta palautua tuosta kaikesta. Nyt olen valmis uuteen vauvavuoteen, vaikka pelottaakin. Lupaan ottaa iisimmin. Minä lupaan. Minulle hyvä elämä merkitsee lapsia, omia sellaisia. Enemmän tai vähemmän huutavia sellaisia. Jotenkin siitä kaikesta tuli vain selvittyä siinä onnenhuuruissa. Uskon, että nämä ajatukset ovat normaaleita raskaana olevalle. Ajatukset taitavat ovat merkki siitä, että henkisesti valmistaudun uuteen kierrokseen. Ja onneksi vauvat voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Ja kokemus siitä, että jossain välissä kyllä helpottaa lohduttaa suunnattomasti. Ja onneksi on tuo isoveli, joka auttaa.




p.s Ensimmäiset pienet 56-62 cm pikku prinssin vaatteet ovat hankittu. Niitä on nuuskuteltu. En malta odottaa kesälomani alkua jolloin on aika avata iso aarre arkku, joka on täynnä Niilon ensimmäisiä vaatteita ja asusteita. 

8 kommenttia:

  1. Vauvat tosiaan on erilaisia:).
    Kirjoittelin sulle joskus niilon vauvavuotena jo, meillä oli samanlainen tapaus, että valitusvirttä kuului joka yö lähes siihen vuoden ikään saakka.
    Toinen poikamme on jo 4kk ja nukkuu oikeasti hyvin, 5h pätkiä jo heti synnytyksen jälkeen. Nyt tosin on meneillä 4kk hulinat, mut täähän on vaan vaihe :-D. Eikä sekin vaikuttaa että tämän toisen kanssa on osannut olla oikeasti niin paljon rennompi kun ensimmäisen. Ihan sama onko likaisia sukkia lattialla ja kahvikupit pöydässä, ne ehtii siivota myöhemminki..

    -Mira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiva kun kommentoit, jotenkin tuo kommentointi on kesän vuoksi vähentynyt huomattavasti.

      Ihana kuulla, että elämä helpottaa. Jeps nyt tällä kierroksella otan itsekkin vähän rennommin!

      Poista
  2. Meilläkin pelättiin toista vauvavuotta, mutta onneksi siitä tuli ekaa kevyempi, vaikkakaan ei missään nimessä helppo.

    Tsemit <3

    VastaaPoista
  3. Tuttuja ajatuksia tälläkin :) meillä pojilla on aika pieni ikäero, koska se tuntui "normaalilta" - se on melkein päivälleen sama kuin mulla ja mun isoveljellä. Mutta en osannut ottaa huomioon oma henkinen palautuminen, mulle tää 1v 9kk ikäero tuntuu todella raskaalta, nimenomaan henkisesti. Sen tajusin tosin vasta kun vauva oli sen 2kk:n ikäinen. Nyt 2v uhmailee ja 4kk hulinoi 😅 Minkäs teet, onneksi vain vaiheita! Ihanaa, että olet miettinyt sun omaa palautumista jo etukäteen, se varmasti helpottaa paljon kun ei tuu sit yllätyksenä ettei jaksakaan. Kovasti tsemppiä ja onnea loppuodotukseen 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mä tiesin heti, että toinen lapsi saa hetken odottaa. Vielä vuosi sitten ajattelin, että voi olla että jää ainoaksi, mutta sitten se vaukuume iski. Ja nyt oon nähnyt unta, että tämän pojan jälkeen alan odottaa vielä kolmatta. Saa nähdä onko ennen unia? :) kiitos <3

      Poista
  4. Tosi hyvä kirjoitus. Meidän lapsilla on vain 1,6v iläeroa ja koska hoidan lapsia yksin kotona kun mies töissä niin kieltämättä rankkaa on. Toisaalta taas kuopus on tosi helppo lapsi esikoiseen verrattuna, joka just heräili öisin parin tunnin välein syömään, oli koliikkia yms. Kuopus taas nukahtaa itsekseen, on tyytyväinen ja imetyskin lähtenyt hyvin käyntiin. Kuin yö ja päivä siis! Neuvoisin kuuntelemaan itseään sitten jos jäät hoitaa lapsia itse, koska itse koin totaalisen burn outin ja käyn nyt terapiassa.. Jos olisin vaan osannut aikaisemmin pyytää hoitoapua ja tukea, saanut omaakin aikaa niin olisi varmasti jaksanut paremmin. Mutta kaikki on sen arvoista.. Kun näen heidät yhdessä leikkimässä niin ei mitään rakkaampaa ole <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit oman tarinasi, on tosi mielenkiintoista lukea muiden arjesta ja jaksamisesta. Mä onneksi sain apua ja otinkin sitä vastaan, mutta kuitenkin olisin voinut huomattavasti myös hidastaa menoa. Tällä kertaa jos taloustilanne sallii ajattelin olla kotosalla pidempään, mutta en oikeen vielä osaa sanoa mitä tulevaisuus tuo.

      Kiitos<3

      Poista