tiistai 7. kesäkuuta 2016

RASKAUS KUIN KRAPULA

Lauantai sunnuntai välisenä yönä heräsin pissalle, kuten jokainen yö vähintään kolme kertaa. Kello näytti 04:22. Istuessani vessanpytyllä toinen silmä puoliksi auki huomasin eteisen penkillä sukkahousut, mekon ja korkkarit. Siihen ne olivat jääneet epämääräiseen myttyyn, aivan kuten baari-iltojen jälkeen. Olo oli kuin kamalassa krapulassa, vaikka olinkin juonut lasten pöydästä pillimehuja iltapäivän lakkiaisjuhlissa. Hiilihapot nimittäin aiheuttavat voimakasta närästystä, joten edes alkoholiton kupliva ei lasissani poreillut. Aamulla olin vielä satavarma, että en lähde lakkiaisiin, sillä keskiviikkoinen todella voimakas migreenikohtaus (joka ajoi minut sairaalaan) tuntui kropassa edelleen. 

Laitoin valot ja yritin saada häikäisystä huolimatta toisenkin silmän auki. Kasvoilla oli edellisen päivän meikit, sillä olin rysähtänyt rättiväsyneenä sänkyyn. Aloin pestä meikkejä.  Oikean silmän yläpuolella tuntuu voimakasta sykkimistä.  Kumartuessani huuhtelemaan kasvoja alkaa sykkiä molemmilla puolilla otsaa. Kipu on sietämätöntä. Tekee mieli raivota. Miksi tämän ihanan asian pitää olla näin helvetin vaikeaa? Miten yksi pikkuinen vauva voi saada minut näin kipeäksi? Haluan nauttia tai edes tuntea oloni normaaliksi yhden vuorokauden ajan.




Olo on tismalleen sama kuin väkevien juomien, tupakansavun hengittämisen sekä meluavan musiikin jälkeen. Krapulainen. Tekisi mieli syödä juustoista pizzaa, mutta muutenkin jo turvottaa. Päästyäni vessasta istahdan kylmä vesilasi kourassa sohvalle. Kuuntelen nukkuvaa kotia. Mieleen palaa krapulaiset aamut. Sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Päätös, että en juo enää koskaan. Kun tästä raskaudesta selviän välttelen kaikkea mikä aiheuttaa minulle krapulaisen olon. Edellisen lääkkeen ottamisesta oli kulunut liian vähän aikaa, joten kiipesin kipeän pääni kanssa takaisin sänkyyn. Vauva alkoi heittää kohdussa kuperkeikkaa. Lohduttaa, että hän jaksaa ja on virkeä vaikka itse odottajalta alkaa puhti loppumaan. 

Aamulla tuoremehun sijaan juon "parasetamoli shotin", jotta pystyn lähtemään töihin. Sairaslomaani jatkettaisiin mitään mukisematta, mutta mua hävettää. Hävettää, vaikka en voi tälle mitään. Kun selviän yhdestä raskausvaivasta ilmestyy toinen. Hyvästi raskauspahoinvointi ja tervetuloa migreenikohtaukset sekä "raskausdarra". Tavoitteenani oli selvitä kesäkuun töistä ilman yhtäkään sairaslomapäivää sillä heinäkuussa saan kesälomailla. Olen jo tässä vaiheessa kuuta epäonnistunut tavoitteessani. 


Muita migreenistä kärsiviä pallomahoja? Millä viikoilla alkoi ja milloin helpotti? Auttoiko parasetamol? Itselläni on lääkityksenä nyt raskauden ajan reseptillä saatava nenäsumute pahimpiin migreenikohtauksiin. Kyseistä lääkkeestä olen onnekseni kuullut aikaa hyvää palautetta, nimenomaan raskauden ajan migreeniin. Ainoa miinus tuossa lääkkeessä on voimakkaat sivuoireet. Kuten puristava tunne rinnassa ja väsymys. Ja kyllähän se inhottaa käyttää lääkkeitä raskauden aikana, mutta pakko. Arjesta ei nimittäin tule yhtään mitään jos sitä varjostaa jatkuva migreeni.


p.s Viikkoja on kasassa jo huimat 18, joten pian on rakenneultran aika! 






12 kommenttia:

  1. Eksyin blogiisi instan kautta kun kuvateksti herätti mielenkiinnon. Täällä mennään vielä sitä alkuraskauden pahoinvointikautta, joka on ihan ympärivuorokautista ja lisäksi riesaksi on tullut myöskin tuo migreeni. Töissä jaksaminen on kortilla mutta kun sairaslomallekaan ei kehtaisi jäädä. Hassua (hölmöä), että sekin on kehtaamisesta eikä omasta olosta kiinni!

    Jaksamista sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin oikeesti hassua, että yrittää väkisin jaksaa vaikka kukaan ei pakota. Mulla on vielä sellanen vinkki, että jos eka lääkäri ei ota tosissaan ja vähättelee niin kantsii kokeilla kolmatta. Mulla helpotti 24/7 oksentelu rv 15. Tsemppiä myös sinne ja toivottavasti seurailet/kommentoit blogiani jatkossakin. On nimittäin mukava kuulla muiden raskauskuulumisia :)

      Poista
  2. Heippa, täälläkin yksi odottaja, huomenna tulee 16 rv täyteen. :) Tähän asti tämäkin raskaus (kotona lisäksi vuosikas taaperi) on mennyt niin kovin helposti, että usein on jopa syyllinen olo niiden puolesta, jotka painivat kaikenlaisten ongelmien kanssa. Jään seurailemaan kuulumisiasi, yritän muistaa aina välillä kommentoidakin ;) -Hantsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nyt vaan nautit, etkä todellakaan tunne olo syylliseksi :) se on luonnonlaki kuka nämä jutut määrää.. Ja hei paljon onnea raskaudesta ja tsemppiä masun kasvatteluun. Kiva kun löysit tänne ja kommentoit. Kommentointi huomattavasti vähenee kesäisin. Tervetuloa!

      Poista
  3. Voi että,niin inhottavaa että toiset saa vaivoikseen miljoona erilaista vaivaa raskaana ollessaan!!jää ihmeessä sairaslomalle,ei siinä oo mitään hävettävää. Tarkoitus on kuitenkin jaksaa tehdä muutakin kuin töitä. Hirmuisesti voimia sulle♡ ihana tuo kuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vaan menee.. Ja toiset ei saa lapsia ollenkaan :( moni tekisi mitä vaan ollakseen mun tilassa, mutta haluan myös olla blogissani rehellinen raskauden tuomista fiiliksistä. Kiitos mä tsemppaan kesäkuun ja heinäkuussa lomailen. Onneksi nyt pystyn vähän liikkumaan niin keho tykkää, kun ei makoile kokoajan. Kiitos Ulla<3

      Poista
  4. Siis tää oli mun mielestä niin hauskasti kirjoitettu postaus oikeasti kaikesta muusta kuin hauskasta asiasta. Paljon jaksamisia sinne! <3 p.s. ihana kuva, jos yhtään lohduttaa, et ainakaan näytä turvonneelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu toistaseks ei oo tullut ollenkaan kiloja tai turvotusta, laihtunut oon :)

      Poista
  5. Mulla selvästi hormoneista tulee migreeni (ilman päänsärkyä). Vetää veteläksi moneksi päivää. Huomasin, että vähän auttaa kun juo appelsiinimehua. Se vie närästyksenkin pois. Ja en ole raskaana mutta samanlaisen hormonimyrskyn sain kokea kortisonin takia. :/ Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
  6. Mulla alkoi elämä Aavan odotuksessa viikon 17 jälkeen. Kunpa sullakin pian helpottaisi! Se oli ihana hir-ve-ää se oksentaminen ja huono olo!!

    VastaaPoista
  7. Sympatiat teille kaikille! Itse olen nyt toista kertaa raskaana ja viikolla 29 mennään. Molemmat raskauden ovat olleet ne ainoat kuukaudet elämästäni, jolloin minua ei ole migreeni vaivannut! Kun taas tästä raskaudesta pääsen, niin takaisin tulee joka kuukausi 2-3 päivää kestävä darra :( varhaisin muistikuva migreenistä on kun 5-vuotiaana leikin oman huoneen lattialla ja näen barbien kasvojen edessä auran. Olen jo päässyt 30 kunnioitetaan ikään eli 25 vuotta darraa takana, jos ei siis lasketa näitä kahta raskautta.
    Yöks. Alkoi oksettaa ajatuskin ensi syksystä...

    VastaaPoista
  8. Moikka! Tsemppiä! :) tiedän tismalleen sun fiilikset, itsellä kotona nyt 6,5kk vauva ja minä olin koko raskauden ajan sairaslomalla pahoinvoinnin takia. Ei se helppoa ollut mut asia mikä oli pakko hyväksyä. Oksensin joka päivä monta kertaa ja olin sairaalassa tipassa useamman kerran ja loppuaikana tuli vielä korkeat verenpaineet riesaksi jonka takia käynnistettiin rva 38. Raskaus oli elämäni kauhein kokemus. Ei yhtäkään päivää iloa tai nautintoa. Pelkkää oksentelua ja voimattomuutta, katkeruutta.

    Mutta mä uskon jotenkin karmaan ja siihen että kukaan ei saa ns. liian isoa taakkaa ja että vaikeuksien jälkeen tulee aina jotain hyvää. Mun vauva on nimittäin maailman helpoin ja kiltein iloinen päivänsäde joka on alusta asti nukkunut kellonympäri joka yö, yhtäkään yötä ei ole tarvinnut valvoa tähän päivään mennessä, ei allergioita eikä vatsavaivoja, ei muutakun iloa ja naurua ja unta tämän reilu puolen vuoden aikana :) välillä tuntuu että en varmaan tiedä normi vauva-arjesta mitään mutta ei luoja että oon nauttinut :D

    Jaksamista tulevaan ja hyvää kesää! :)

    Terkuin H

    VastaaPoista