sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

BLOGGAAMINEN EI OLE LAPSELTA POIS

Monesti naristaan, että blogiäidit keskittyvät lastensa elämään liikaa kameran kautta. Ensiaskeleista ei ihastella lumoutuneena vaan kiirehditään hakemaan kamera ja toivotaan mahdollisimman hyvänlaatuista videota, jotta sen voi samantien käydä päivittämässä seuraajille. Kaikki lasten uudet taidot jaetaan heti ja odotetaan kuumeisesti tykkäyksiä ja kommentteja. Osittain tuon on totta, koska kun bloggaa elämästään äitinä siihen sisältyy kaikki lapsiperheessä tapahtuvat asiat. 

Joskus huhuillaan, että lapset puetaan kauniisti vain blogin vuoksi. Mä en usko tähän laisinkaan. Tottakai kuviin panostetaan, koska laadukkaat ja kauniit kuvat houkutelavat lukijoita ja miellyttävän kirjoittajan silmää. Uskon vahvasti siihen, että lastenmuodista blogia kirjoittavat äidit pukisivat lapsena kauniisti oli blogia tai ei. 

Ja koska pidän rehellisyydestä myönnän, että minua huomautellaan päivittäin siitä kuinka jään jumiin puhelimeen. Blogit ovat kiehtoneet minua jo useamman vuoden ajan, enkä aina malttaisi odottaa lastenhuoneen hiljentymistä. Mutta en pidä sitä sen kummoisempana intohimona, kuin kirjojen maailman uppoutumistakaan. Oman blogin kirjoitus on tietysti hitaampaa kuin muiden päivitysten lukeminen, joten tämän oman blogin päivittäminen keskellä päivää lapsen ollessa hereillä ei oikeastaan käy edes mielessä. Ei se ehdi käymään.



Postaustahtini on ollut kesällä tiuhempi, koska kesälomailen. Mitä enemmän kirjoittaa, sitä enemmän ideat pääni sisällä kasvavat. Nälkä kasvaa syödessä. Se päätee myös tässä harrastuksessa. Sitä tulee valvottua myöhään ja koska en ole kummoinen television katsoja vaan mielummin luen muiden blogeja ja päivittelen omaani. Ja mitä tuohon otsikkoon tulee niin itsestäni tuntuu, että kertaan päivän tapahtumat ja ajatukset iltaisin kameraa/puhelimen kuvia tyhjentäessäni?  Meillä on siis sääntönä, että tietokone ei aukea lapsen hereillä ollessa kauniina kesäpäivinä. Jos blogi on siis joltain pois niin itseltäni. Yöunista nipistetään, jotta blogi pysyy elossa. Ihan perussetti, että blogitekstit valmistuvat öisin tai kuten tänään päiväunien aikaan.  Bloginkirjoitus ei siis vaikuta lapsemme elämään millään tavoin. Olen läsnä hereillä ollessamme, mutta iltamyöhään sekä öisin seikkailen blogimaailman koukeroissa. 

Työelämään paluu saa monien blogien ovat sulkeutumaan. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä vuorokaudessa olevat tunnit vähenevät radikaalisti. Tiedättekö mitä? Minä palaan viikon päästä takaisin työelämään. Olen ollut asiasta kovin hiljainen, mutta tarkoitukseni on jatkaa aktiivista päivittelyä lomani päätyttyäkin. Tuntuu, että olen löytänyt tasapainon blogin ja arjenpyörityksen suhteen. Se miten löydän taas tasapainon uuden arjen alkaessa toki jännittää, mutta stressaamatta syntyy ne parhaimmat blogitekstitkin. 

Tämä on mielenkiintoinen aihe ja varmasti jakaa mielipiteitä. Mitkä ovat sinun vinkkisi onnistuneeseen bloggaukseen? Erityisesti teidän lukijoiden näkökulmat asiaan kiinnostavat.

Kiva, että olette aktiivisesti mukana siellä ruudun toisella puolellakin kesälomista huolimatta!

5 kommenttia:

  1. Joo, ei ole. Se on omista yöunista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Täl hetkel masu valvottaa, joten ihan hyvä näin :D

      Poista
  2. Ite aloitin blogini kesäkuussa ja varsinkin aluksi huomasin kirjoittavani tekstejä lasten touhutessa vieressä. Nykyään kirjoitusaika on päikkäriaikaan ja illalla. Vaikka välillä tulee edelleen kirjoitettua / luettua muiden blogeja, kun lapset on hereillä, se loppuu nopeaan nelivuotiaan hokiessa äiti, äiti, äiti, äiti... Ja itse muistaa, mikä onkaan tärkeintä.

    VastaaPoista