tiistai 5. heinäkuuta 2016

Tahdommeko ristiäisissä?

Esikoisemme kastejuhlassa teemavärinä perinteisen vaaleansinisen sijaan oli vihreä. Vieraslistalta löytyi lähes kaikki ne ketkä saisivat hääkutsummekin. Tämä herätti monessa sukulaisessa ja ystävässä uteliaisuutta. Mahtavatkohan he mennä naimisiin samalla? Ei, ei me menty. Uteliaisuus johtui varmasti vihreän värin lisäksi myös siitä, että olen useasti maininnut, että haluaisin kastaa lapsemme ja mennä naimisiin samana päivänä. Mitäpä jos tällä kertaa tahtoisimmekin ristiäisissä?


Toisaalta häät onnistuisivat kastejuhlan yhteydessä, vai mitä? Se, että onko meillä aikaa, rahaa tai jaksamista on asia erikseen. Mitä jos synnytyksestä tapahtuukin jotain mikä vaatii pidempää parantumista? Mitä jos vauvalla on erityistarpeita? Toisaalta häästressi menisi siinä samalla missä synnytysstressi ja joulustressikin. Niin siis jos kaikki menee suunnitelmien mukaan haluamme kastaa pienokaisen tämän vuoden puolella, joulukuussa. Kaiken ehtisi kyllä saamaan valmiiksi jo ennen vauvan syntymää? Mutta miltä kroppani mahtaa näyttää kuukauden jälkeen synnytyksestä? Miten onnistuu mekon sovitus masun kanssa? Viime kerralla jo pelkät ristiäiset tuottivat suurta stressiä, joten kannattaako raskaana nyt alkaa järjestelemään häitäkin? Järki sanoo ei kera miljoonan huutomerkin, mutta löydän itseni pohtimasta päivittäin hääjuttuja.

Koska kirjoitan tästä blogiinikin, emme ajatelletkaan mennä naimisiin yllätyksenä. Se tuppaa olemaan ainakin nettipalstojen mukaan aika yleistä, juurikin näissä kastejuhla tilaisuuksissa? En kestäisi sitä jännitystä, kun yhtäkkiä kastejuhlaan tulleet vieraat havahtuisivatkin häämarssiin.. ai kauhiaa! Itse vieraana voisin hämilläni huutaa jotain sopimatontakin, vaikka tuskin naimisiin meno kohdallamme ketään yllättäisi.

En voisi koskaan kuvitella meneväni naimisiin missään muualla kuin kotikaupunkimme kirkossa valkoisessa häämekossa, joten maistraattihäät ilman kirkonkelloja ei ole juttumme. Jotenkin vain tuo oma sukunimeni häiritsee, sillä se on eri kuin pienokaisillamme. Elokuussa pääsemme suurehkoihin kirkkohäihin ja hääjuhlaa vietetään aika hulppeissa tiloissa, joten eiköhän talvihäät pienehköllä aikataululla unohdu.. tai sitten hääkuume nouse niin korkealle, että alan suunnitella tuplajuhlia? Raskaana vaan kun tuo stressitaso pitäisi pitää aika matalalla….


Kuulisin mielelläni kokemuksia ristiäisistä joiden yhteydessä on sanottu tahdon. Minkälaisia ajatuksia ristiäisten ja häiden yhdistäminen teissä herättää? Oletteko sanoneet tahdon lapsenne kastepäivänä? 


10 kommenttia:

  1. Kyllä mie ainakin haluaisin sen ihan oikean oman hääpäivän, jota sitten hioa ja ja järjestellä. Haluan myös nauttia sitä jakamatonta huomiota. Niin voisin mennä, että menisin naimisiin ristiäisissä ja viettäisin juhlat erikseen esim. vuoden päästä siitä. Ei siitä edes ristiäisissä muistais mitään, kun on niin väsynyt sen yöheräilyiden kanssa :D :D TOsin tää nyt ei koske miuta muutenkaan, kun ei kuuluta kirkkoon, haha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tilanteessahan ihan oikea hääpäivä olisi hiomisineen (onks tuo sana?), mutta lapsikin kastettaisiin samalla. Tarkoitus ei olisi yllärinä järjestää.. Mummot sais sydärit. Niin joo ei käynyt mielessä miltä ne omat pikimustat silmäpussit mahtaisi näyttää hääkuvissa :DD

      Poista
  2. Mielestäni häät ovat pariskunnan yksi tärkeimmistä päivistä. Itse suunnittelimme mieheni kanssa naimisiin menoa salaa, niin että kävisimme pikaisesti maistraatissa ja lähtisimme hulppealle matkalle. Äitini tosin sai minut järkiini kun muistutti, että olen lapsesta saakka halunnut olla prinsessa ja että se tärkeä päivä josta tytöt haaveilevat, prinsessana olo on yksi tärkeimmistä juhlista naisen elämässä. Olisin ikuisesti katunut jos olisin jättänyt sen kaiken väliin. Jokainen tyylillään, tottakai! Mutta jos koskaan olet haaveillut prinsessana olosta, älä jätä sitä väliin! Minusta juhla, jossa lupauduit olemaan ikuisesti toisen, on juhlista merkityksellisin. Häät on juhla tavallaan muiden joukossa, mutta se päivä on pariskunnalle se suhteen suurin juhla! Mieti tarkkaan 😉

    VastaaPoista
  3. Me mietimme kauan samaa sillä itseänikin sukunimi häiritsee kuin eri kuin muulla perheellä mutta sitten tajusin että siihen sitten jääkin. Itseni tuntien uskon että muutaman vuoden päästä harmittaisi jos en järjestänytkään niitä omia hääjuhlia. Ehkä sitten kolmen vuoden päästä 10 vuotispäivänä on kiva sanoa toisillemme tahdon kun lapsetkin ovat hieman vanhempia ja saavat siitä muiston itselleen, etenkin esikoinen. :)

    VastaaPoista
  4. Minäkään en haluais itte mennä naimisiin oman lapseni ristiäisessä. Oon kyllä huomannu että siitä on tulossa "trendi", monethan on ruvennut tekemään niin eikä sekään väärin ole :) itse en haluais varastaa huomiota lapseltani, päivä on silloin täysin hänen! :) Ja haluan muutenkin "isot" häät. Mua se ei häiritse ettei ole samaa sukunimeä kuin Mikalla ja oliverilla ja tulevalla lapsellani, oon edelleen sen verran "isin tyttö" etten tiedä että haluanko mä edes luopua mun sukunimestäni, haha :D joskus aikoinaan kun puhuttiin Mikan kanssa naimisiin menosta niin hän olisi ollut valmis ottamaan minun sukunimeäni, mutta sitten meidän pitäisi myös muuttaa Oliverin sukunimeä samalla.. :/ :D no mutta, turhaan minä tällaisia edes ajattele, kun mua ei ole edes kosittu vielä, ehkä sitten joskus kun on rahaa ja aikaa ;) - Viveca

    VastaaPoista
  5. Me mentiin naimisiin samalla, kun kolmas lapsi kastettiin. Kaikilla oli kyllä tiedossa, että "yhdistelmäjuhlat" kyseessä. Vieraita n. 90. Sairastuin hääviikolla rintatulehdukseen, olin iv-antibiootilla, eli hääpäivän aamuna kampaukseen, meikkiin ja tiputukseen :D näytin vähän narkkarimorsiammelta, kädet täynnä pistojälkiä ymsyms. Juhlat oli oikein onnistuneet, kaikkea muutakin säätöä siinä oli, mutta nuo kommellukset vaan teki päivästä ikimuistoisemman.

    VastaaPoista
  6. Mäkin oon aina ollu sitä mieltä että eheei en haluu lapsen ristiäisissä naimisiin mennä, mulla on muutama kaveri jotka niin tehny ja sitten juhlat vuoden päästä vihkimisen jälkeen, olen miettinyt monesti että mitä järkee? Mutta nyt kun on pohtinut sitä, niin onhan se aika sulosta toisaalta, että miksei voisi tehdä niin jos tahtoo? Itse en vieläkään niin tekisi, mä haluan olla se prinsessa ja huomion keskipiste. ;) Mun suurin haave on pikku tytöstä asti ollu suuret kirkko häät ja oma perhe. Oman perheen olen saanut jo, tosin mies puuttuu. :P

    Toinen mitä mä oon pohtinut, että on mun mielestäni typerää salailla sukupuolta, nimiä, ym ym... Mä en Leevin nimeä salaillu, enkä sukupuolta. Jotkut tekee niin, ja mulle se on ihan ok juttu, en ala tivaamaan jos ei joku kerro. :)

    VastaaPoista
  7. Olin alkukesästä ystäväni yhdistetyissä hää + kastejuhlissa, oli kyllä kaunis tilaisuus. Poika sai ensin kasteen ja tämän jälkeen vanhemmat vihittiin, voiko enää kauniimpaa ja iloisempaa juhlaa ollakkaan <3 Jos myöhemmin haluaa juhlia vielä erikseen häitä, voihan sitä järkätä jonain vuosipäivänä isommat juhlat.

    VastaaPoista
  8. Me mentiin mieheni kanssa naimisiin kuopuksemme ristiäisissä vajaa vuosi sitten. Mietittiin sitä vaihtoehtoa jo esikoisen kohdalla mutta se vaan sitten jäi. Itse olimme oikein tyytyväisiä päätökseen koska emme kumpikaan pidä isoista juhlista, saati sitten olla itse juhlittavina isoissa juhlissa. Vihkiminen tuli kaikille vieraille yllätyksenä, se oli lyhyt ja kaunis tilaisuus jossa pappi piti kauniin puheen. Paikalla oli noin 30 meille läheistä ihmistä, juuri he kenen me halusimmekin olevan paikalla sinä päivänä. Ensin siis vihittiin meidät ja heti perään meidän kuopus. Sen jälkeen syötiin ja kahviteltiin. Se oli kaunis ja meidän näköinen päivä <3 :)

    VastaaPoista
  9. Meillä oli nimiäiset vasta kun vauva oli 6kk. Olin niin rikki ja väsyny etten jaksanu ennen sitä edes ajatella mitään juhlia. Eli jos oltais päätetty naimisiin samassa rytäkässä mennä ei varmaan olis näin kauan voinu nimijuhlien kanssa vitkutella olis päivä pitäny lyödä lukkoon jo ennen vauvan syntymää ja morsiammena olis ollu vaan itkevä masentunut zombi, siinä vaiheessa mieskin olis varmaan sanonu EN TAHDO!

    VastaaPoista